Soturit Marsista (K-13)

Jatkuu.

Vinski ratsasti oli jo ratsastanut jonkin aikaa kunnes hän tajusi solan olevan umpikuja.
- Äh loistavaa, hän murahti.
- Oletko avun tarpeessa, ystäväiseni? kuului silloin ääni hänen takaansa.
Vinski kääntyi ällistyneenä ympäri. Hän oli luullut olevansa solassa yksin. Tulosuunnassa seisoi mies, jolla oli yllään valkoinen kaapu ja päässään hopeinen panta. Vyönä hänellä oli ruskeasta nahasta palmikoitu nauha ja siinä roikkui sekä yrttipussi että miekka. Kädessään miehellä oli sauva.
- Kuka sä olet? Vinski kysyi epävarmana.
Mies hymyili hieman arvoituksellisesti.
- Nimeni on Jaska ja olen velho, mies sanoi.
Vinski nosti toista kulmaansa epäilevästi.
- Velho vai? Just joo, hän hymähti.
Jaska taisi lukea Vinskin ajatukset sillä hän sanoi sama hymynkare suupielessään:
- Et taida uskoa vai?
Vinski näytti hämmästyneeltä.
- No niinkin sen kai vois sanoa, hän totesi.
Jaska virnisti ja loi käteensä tulipallon. Sitten hän heitti sen kohtii Vinskiä joka väisti nopeasti. Tulipallo osui aivan Vinskin niskan korkeudella killuneeseen tunnelileskihämähäkkiin joka oli jo ollut aikeissa pistää.
- Noiden myrkky on tappavan vaarallista. Yksikin purema ja vaivut kuoleman uneen, Jaska sanoi.
Vinski henkäisi kuuluvasti. Hän ei ollut edes huomannut hämähäkkiä.
- Kiitti. Pelastit mut just surman suusta, Vinski sopersi.
Jaska huitaisi kädellään.
- Ei ongelmaa, hän hymähti ja vilkaisi sitten taivasta.
- Alkaa olla myöhä. Tule mukaani niin voit levätä, hän sanoi.
Vinski kohautti hartelitaan ja lähti seuraamaan Jaskaa.
Kommentoikaa pliis.
A/N: Otan vastaan ehdotuksia miltä Keskiaikaiseen fantasiaan sijoitettu Monttupomo vois näyttää. Antakaa mielikuvituksen lentää.

Jatkuu.

Turboa ja Santtua kannettiin vangittuina amatsonien leiriin. Turbo roikkui ranteista ja nilkoista sidottuna paalussa ja Santtu oli pienessä lasipurkissa. Jonkin ajan kuluttua he pääsivät leiriin. Turbon olo ei juurikaan kohentunut sillä soturit survaisivat paalun pystyyn aivan kekelle leiriä. Paikalle alkoi kerääntyä lisää sotureita. Sitten soturien joukosta astui esiin johtaja. Hiirinainen oli turkinväriltään hiekanruskea ja hänellä oli pikimusta tukka. Yllään neidolla oli tummanpunainen vartaloa myötäilevä puku jossa oli halkio kummallakin sivulla. Käsivarsissaan hänellä oli pronssiset gladiaattorisuojukset, olkapääsuojukset ja rannesuojukset. Jalassa oli mustat saapaat ja vyöllä roikkui kaksi suorastaan kuolettavan teräviltä näyttävää tikaria. Kaiken komeuden kuitenkin kruunasi otsalla kimalteleva kultapanta jossa oli yksi ainoa punainen kivi. Hänen nimensä oli Minni. Minni katsoi Turboa tuimasti. Hän käveli  Turbon luo ja vei toisen tikareista hänen kaulalleen.
- Kuka olet ja mitä teet täällä? neito tiuskaisi.
- Etsin sisartani, Turbo ähkäisi.
Hänestä tuntui että jos hän sanoisi olevansa prinssi hän olisi vielä isommassa pulassa. Amatsonit tuntien aatelisuus olisi vain punainen vaate. Minni katsoi Turboa epäilevästi ja katsoi  sitten sotureitaan.
- Tunteeks teistä joku tän pellen? hän kysyi.
Soturit puistelivat päätään ja Minni kääntyi takaisin katsomaan Turboa.
- Tosi uskottavaa. Mistä lyödään vetoa et sä kuulut sen rosvopäällikön porukkaan, hän hymähti ja painoi tikaria yhä tiukemmin Turbon kaulalle.
Samassa Minni huomasi jotain. Turbon paidan kauluksesta pilkotti jotain mikä mäytti kaulakorulta. Minni kiskaisi sen esille ja jäi tuijottamaan sitä suu auki. Kaulakoru oli medaljonki jossa oli suurisiipinen feenikslintu.
- Prinssi. Sä olet prinssi, Minni henkäisi.
Turbo tuijotti koruaan typretyneenä. Hän oli ihan unohtanut että kuninkaallinen kastinkoru roikkui edelleen hänen kaulassaan. Minni huusi sotureilleen jotain jo ammoin kuolleella kielellä ja kaikki painuivat äkkiä polvilleen kumartamaan Turboa. Sitten kaksi soturia nosui ylös ja vapautti Turbon. Samaa vauhtia joku vapautti Santun. Santtu katsoi Turboa hieman tympääntyneesti.
- Et sitten viitsinyt mainita olevas prinssi vai? hän hymähti.
- Selitän myöhemmin okei, Turbo sanoi.
Kommentoikaa pliis.
A/N: Tänään on viimeinen mahdollisuus ehdotaa fantasia Monttupomon tyyliä. Antakaa mielikuvituksen lentää.

Jatkuu.

Motoa vietiin puolittain raahamalla pitkin kivikäytävää. Rosvojoukko oli napannut hänet ja raahannut erääseen kallioluolaan. Tunnelia valaisivat ainoastaan soihdut jtka loivat pitkiä tummia varjoja ympärilleen. Lopulta he pääsivät luolaan jonka toisella seinämällä oli puinen valtaistuin. Valtaistuimen ympärillä hääräsi muutaman palvelusneidon porukka kaikilla orjatytölle kuuluvat vaatteet. Valtaistuimella istuva mies sen sijaan ei todellakaan ollut mikään komistus. Kellanruskeat otsalta jo kaljuuntuneet hiukset ja rujot kasvot joita korosti otsalla oleva joten kuten tikattu arpi. Yllään miehellä oli pitkä metsänvihreä viitta, musta pitkähihainen tunika, punaiset trikoohousut ja nyöritetyt saapaat. Vyöllä roikkui ruoska. Rosvot painoivat Moton polvilleen päällikönsä eteen. Moto katsashti ylös ja irvisti vihaisesti.
- Monttupomo, hän murisi.
Kommentoikaa pliis

Jatkuu.

Monttupomo katsoi Motoa ja alkoi virnistellä julmasti.
- No katos vaan. Eikös se oo yks niistä rotista joita kalat jahtaa ja vieläpä se joka pölläs multa yhden orjan parisen vuotta sitten, hän naurahti ja nappasi samalla tarjottimelta kanankoiven.
Moto irvisti.
- Sakura oli laitettu uhriks. Onks jotenkin muka yhä sun orjas jos se on joutumassa lohikäärmeen kitaan? hän ärähti.
- Mä määrään lait täällä. Paon yrityksestä on kuoleman tuomio. Kun on mun orja on sitä kuolemaansa asti, Monttupomo sanoi ja joi kulauksen toisen orjatytön tarjoamasta viinipikarista.
Moto yritti nousta seisomaan mutta rosvot painoivat hänet takaisin polvilleen.
- Sä et o mikään kuningas. Sä oot pelkkä halpamainen rosvo, Moto kivahti.
Monttupomo nousi seisomaan ja veti ruoskansa vyöltään. Tytöt kavahtivat pelästyneinä taaksepäin kuin peläten ruoskaa. Rosvopäällikkö käveli Moton luo ja nosti tämän leukaa ruoskan kädensijalla.
- Mä olen kuingas täällä, Monttupomo murisi ja läjäytti sitten mojovan lyönnin Moton poskipäähän.
Sitten hän katsoi miehiään.
- Viekää toi harmaa jyrsijä tyrmään. Virutkoon siellä pari kuukautta ja sit se saa totutella orjan elämään, Monttupomo sanoi.
Miehet nyökkäsivät ja lähtivät raahaamaan tällistä tokkuraista Motoa mukanaan. Moto onnistui kuitenkin näkemään vilahdukselta nuoren tytön joka kurkki erään tunnelin suulta. Kuka tyttö oli?
Kommentoikaa pliis.

Jatkuu.

Päästyään alas tyrmään rosvot paiskasivat Moton synkkään vankityrmään ja lähtivät sitten. Moto nousi osittain istumaan ja ähkäisi kivusta. Monttupomon lyönti oli ollut aika raskasta sorttia. Sitten hän huomasi että viereisessä sellissä lojui myös joku. Hahmo näytti olevan tumma ihoinen ja hänellä oli mustat hiukset. Hiusten seasta pilkotti suipot haltijan korvat.
- Haltija, Moto henkäisi ja hivuttautui sitten lähemmäs.
- Hei, oletko kunnossa? hän kysyi.
Haltija nosti katseensa ja sopersi kuivasti:
- Vettä.
Moto ei pystynyt käyttämään käsiään koska ne oli edelleen sidottu selän taakse, mutta hänen onnistui ojentaa hännällään vyöllään roikkunut vesileili janoiselle. Haltija nosti leilin huulilleen ja joi ahnaasti. Sitten hän katsoi Motoa.
- Kiitos, ystäväni, hän sanoi.
- No problem, Moto totesi olkiaan kohauttaen.
Äkkiä tyrmään johtavan tunnelin suuaukolla näkyi liikettä. Sisälle hiipi sama nuori tyttö jonka Moto oli nähnyt valtaistuinsalissa. Tyttö oli kuitenkin peittänyt päänsä ruskealla huppuviitalla ettei häntä tunnistaisi. Tyttö riensi haltijan sellin luo ja laskeutui polvilleen.
- Roope, tyttö kuiskasi ja laski huppunsa.
Lyhtyjen valossa tyttö näkyi nyt paremmin. Hänellä oli samanlainen kellanruskea tukka kuin Monttupomolla mutta hän oli kasvoiltaan täysin rosvopäällikön vastakohta. Haltija katsoi tyttöä.
- Lucia, hän voihkaisi.
Lucia katsoi Roopea huolestuneena. Sitten hän kaivoi viittansa alta palan leipää.
- Tässä. Syö se, Lucia sanoi ja ojensi leivän Roopelle.
Roopen alkaessa mutustaa tyttö laski taas katseensa.
- Kunpa tätä ei ois tapahtunu. Kunpa sä et ois tullu, hän sanoi.
Roope nosti katseensa.
- Me voidaan paeta. Yhdessä. Amatsonien luona me ollaan turvassa, hän sanoi.
Lucia kuitenkin puisti päätään.
- Tää paikka on liian tarkkaan vartioitu. Ja isä määrää varmasti sut joko areenalle tai lohikäärmeen ruuaks. Mä en kestäis nähdä sun kuolevan rakkauden tähden, hän sanoi.
- Mä voin ehkä auttaa, Moto puuttui keskusteluun.
Sekä Roope että Lucia kääntyivät katsomaan häntä.
- Säkö? Miten sä voit meitä auttaa? Roope kysyi.
Moto virnisti.
- Niin ku vanha rakas harmaaturkkinen äitini tapas sanoa: Kolme päätä on parempi kuin kaks, hän totesi.
Kommentoikaa pliis.

Jatkuu

Samaan aikaan amatsonien leirissä soturit olivat aloittaneet juhlat joiden kunniavieras oli ketkäss muutkaan kuin Turbo ja Santtu. Minni istui kaksikon vieressä ja selitti erinäisiä rituaaleja joita juhliin kuului. Muutama tyttö toi pöytiin syötävää ja juotavaa. Suurin osa sotureista tanssi villiä sotatanssia nuotion ympärillä. Turbo kuunteli tarkkaavaisena sillä hän ei siteen takia ja muutenkaan pystynyt näkemään mitään. Minni katsoi Turboa hieman kummissaan.
- Miksi olet peittänyt silmäsi? hän lopulta kysyi.
Turbo vilkaisi Minniä ja huokaisi.
- En voi nähdä. Olen sokea, hän sanoi.
Minni kohotti kulmiaan yllättyneenä ja nosti sitten kätensä Turbon kasvoille.
- Saanko? hän kysyi.
Ennen kuin Turbo ennätti vastata Minni irroitti jo siteen hänen silmiltään. Turbon hailakan vaaleansiniset silmät tuijottivat tyhjinä häntä. Minni tutki hetken hänen silmiään ja nyökkäsi sitten.
- Mä luulen et mun yks kaveri voi auttaa. Se on velho mut enimmäkseen se hoitaa mun joukkojen kunnossa pidon, hän sanoi ja ojensi sitten kätensä Turbolle.
Turbo tarttui ojennettuun käteen ja Minni auttoi hänet ylös. Kolmikko lähti kohti erästä kalliokäytävää.
Kommentoikaa pliis

Olisi kiva tietää kuka se velho on

Lil Hoss: Eiköhän se kohta selviä . Jatkuu.

Sillä välin Monttupomon tyrmässä Moto onnistui tiirikoimaan tyrmän lukon auki hännällä. Saatuaan oven auki hän riensi Roopen sellin ovelle ja sai sen auki. Roope oli heikossa kunnossa mutta Moto sai hänet kuitenkin tuettua. Lucia odotti heitä ulos käynnillä.
- Sain nukutettua vartijat. Nyt ois parasta alkaa painua, hän sanoi.
Moto nyökkäsi ja Lucia tuli avuksi kantamaan Roopea. Eivät he kuitenkaan kovin pitkälle päässeet, kun heidän edessään oli jo lauma rosvoja. Moto antoi Roopen Lucialle ja siirtyi itse taistelu asemiin. Rosvot kävivät joukolla Moton kimppuun. Moto sai kuitenkin jotenkin pidettyä pintansa. Äkkiä hänen ranteensa ympärille kietoutui ruoskansiima ja hän kääntyi katsomaan siiman tulosuuntaan. Monttupomo seisoi käytävän suulla virnistäen pahan suovasti. Samassa Moton läpi lensi valtaisa sähköisku. Moto karjaisi tuskasta ja vajosi polvilleen. Pari rosvoa tarttui häneen ja väänsi hänen kätensä selän taakse. Monttupomo virnisteli.
- Viekää toi rotta pois ja tarjotkaa lohikäärmeelle pikku makupala. Ja mitä taas tulee noihin kahteen, hän sanoi ja katsoi tytärtään halveksivasti.
- Haltija joutaa areenalle.
- Ei isä. Pyydän, Lucia aneli.
Monttupomo iski tyttö niin mojovasti poskelle että tämä lensi lattialle.
- Viekää toi likka huoneeseensa ja varmistakaa et se kans pysyy siellä, hän hymähti.
Rosvot lähtivät viemään kaikkia kolmea eri suuntiin.
Kommentoikaa pliis

Tiukka tilanne. Toivottavasti jätkät selviävät.

Kyl ne Moto ehtii pelastaan älä huoli.

Jatkuu

Samaan aikaan toisaalla Minni, Turbo ja Santtu olivat saapuneet suureen luolaan joka näytti olevan jonkinlainen pyhäkkö tai vastaava.
- Jaska! Ootsä täällä? Minni huusi.
Hetkeen ei kuulunut mitään mutta sitten verhon takaa esiin astui mies valkoisessa kaavussa. Mies virnisti.
- Moikka Minni. Onks joku taas ottanu osumaa? Jaska kysyi.
- Ei tällä kertaa. Tää prinssi tässä tarvis apua. Se on sokeutunu, Minni selitti ja Turbo astui edemmäs.
Jaska nyökkäsi ja viittasi heitä tulemaan mukanaan verhojen taakse. Minnin ja Santun ällistykseksi huoneessa oli myös Vinski.
- Vinski! Santtu huudahti.
Vinski virnisti.
- Moikka pikkuinen. Oliks ikävä, hän sanoi.
Minni irvitsi ja veti esille veitsensä.
- Jos sä olet varas niin sä oot varmasti Monttupomon miehiä, hän sähähti.
Turbo ja Santtu onnistuvat estämään Minniä käymästä Vinskin kimppuun.
- Iisisti Minni. Se on hyvä tyyppi, Turbo sanoi.
- Jeah niin oon. Mä etsin prinsessaa. En mitään varastettavaa, Vinski ähelsi sillä Minnin tikarin terä oli hänen kurkullaan.
Minni katsoi Vinskiä epäilevästi mutta pisti tikarin vyölleen. Vinskiltä pääsi helpottunut huokaus.
Kommentoikaa pliis

Jatkuu

Jaska asteli Turbon luo ja poisti siteen hänen silmiltään. Hän tutki hetken Turbon silmiä ja nyökkäsi sitten.
- Taikajuomien höyryt ovat ilmeisesti vahingoittaneet silmiä aika vakavasti mutta luulen että mulla on kyllä jokin kikka saada sut taas näkeen ainaskin osittain, Jaska sanoi ja meni sitten penkomaan kaappejaan. Santtu ja Vinski katsoivat toisiaan hieman ihmeissään.
- Tiesiks muuten et Turbo on prinssi, Santtu supatti.
- Älä viitsi...hetkinen mitä? Vinski huudahti.
Sitten Jaska kääntyi ympäri erikoisten lasien kanssa.
- Näiden pitäis avittaa, hän sanoi ja asetti lasit Turbon silmille.
Turbo joutui hetken siristelemään silmiään mutta sitten hänen eteensä ilmestyivät häilyvästi Santtu, Vinski, Jaska ja Minni. Turbo jäi tuijottamaan Minniä. Upeampaa hiirineitoa hän ei ollut koskaan nähnyt. Soihtujen valo kimalteli hänen otsapannastaan ja sai silmät loistamaan kauniisti. Musta tukka kehysti kauniit kasvot. Turbo ei kuitenkaan ehtinyt sanoa mitään kun ulkoa alkoi kuulua villiä hirnuntaa. Kaikki riensivät ulos. Pikkuinen oli löytänyt leiriin ja oli ihan vauhkona.
Kommentoikaa pliis

Ymmärsinkö oikein - Jaska on siis se velho?

Jep oikein ymmärrät . Sehän on muutenkin tietokonevelho

Jatkuu

Santtu lensi hevosen luo ja yritti saada sen rauhoittumaan.
- Vou vou. Hei ota iisisti. Rauhotu, hän hyssytteli ja silitteli hevosen turpaa.
Ratsu alkoi rauhoittua ja ei ollut enää niin vauhkona. Se näytti kuitenkin yhä hätääntyneeltä. Santtu keskittyi hetken ja sitten hänenkin ilmeensä muuttui pelästyneeksi.
- Moto on vangittu, hän kertoi.
- Mist sä sen tiedät? Luit sä hevosta? Vinski kysyi.
- Hei olen eläinkeiju, Santtu hymähti.
Minni näytti vakavalta.
- Sen täytyy olla Monttupomon joukkojen tekosia. Sen joukot kiertelee ympäriinsä kanjoneita ja yrittää saada itselleen orjia, hän sanoi.
Turbo katsoi Santtua ja Vinskiä.
- Eiks Moto sanonu kohdanneensa sen ennenkin? Silloin kun se tapas Sakuran, hän kysyi.
Vinski ja Santtu nyökkäsivät. Turbo ja Vinski nousivat jo omien hevostensa selkään kun Minni käveli Turbon luokse.
- Mä ja Jaska tullaan mukaan. Me tunnetaan nä solat paremmin kuin te, hän sanoi.
Turbo harkitsi hetken mitä sanoisi ja nyökkäsi sitten. Viisikko lähti liikkeelle.
Kommentoikaa pliis

Jatkuu

Samaan aikaan toisaalla Moto palasi voihkaisten tajuihinsa. Hän  yritti painaa kätensä otsaalleen hieroakseen päätään mutta jokin pisti vastaan. Moto avasi hitaasti silmänsä ja huomasi samassa seisovansa kiviseinää vasten ranteista kahlittuna. Ketjut oli kiinnitetty seinään.
- Aah viimein hereillä, kuului samassa tuttu ääni.
Moto käänsi katseensa ylös kalliolle josta ääni oli kuulunut. Monttupomo seisoi kielekkeellä valtavan onkalon yläpuolella. Monttupomo virnisti.
- Mä sanoin et pakenemisesta rangaistaan kuolemalla. Sä saat kohdata sen mikä vei sulta käden, hän naurahti.
Moto irvisti raivoisasti ja yritti riuhtoa itsensä irti kahleista.
- Mitä sä teit Roopelle ja Lucialle? hän ärähti.
- Haltija päätyy areenalle ja se typerähupakko on sanoisimmeko kotiarestissa, Monttupomo nauroi.
Moton silmä alkoi hehkua punaisena.
Kommentoikaa pliis

Tiukan oloinen tilanne. Nyt vain toivotaan että Moto selviää.

Älä huoli kyl pojat ehtii sen pelastaan

Jatkuu

Linnakkeessa Lucia istui itkien huoneessaan jota vartioi kaksi miestä. Äkkiä oven kuului pari kipakkaa iskua ja sitten ovi aukesi. Minni ja Jaska seisoivat ovella.
- Minni! Jaska! Miten te? Lucia ei ehtinyt kysyä pidemmälle kun Minni keskeytti hänet.
- Ei o paljoo aikaa. Mis Roope on? hän kysyi.
- Se on areenalla, Lucia vastasi.
Minni nyökkäsi ja kolmikko lähti juoksemaan uloskäynnille. Turbo, Vinski ja Santtu odottelivat ulkona.
- Roope on areenalla. Moto on varmaan lohikäärmeen luolalla, Minni kertoi.
- Okei. Me pelastetaan Moto. Pelastakaa te Roope, Turbo sanoi.
Minni nyökkäsi ja sitten tiimi erosi.
Kommentoikaa pliis

Oih mää niin tykkään tästä tarinasta! Ainoa mikä mua häiritsee on joissain kappaleissa, että ne tuntuu jäävän kesken. Loppuu ns. yhtäkkiä. Mutta aivan loistava tarina! Minni ja Turbo <3

Prätkisfan: Kiva et tykkäät . Ideat loppuu aina välillä kesken ja turha silloin on jatkaa. Jatkuu

Areenalla pari rosvoa raahasi Roopea pitkin käytävää. Roope oli aika hiekossa kunnossa ja hänen kätensä oli kahlittu. Rosvot paiskasivat hänet hiekka kentälle ja laskivat sitten kalterit estääkseen paon. Roope nousi osittain ylös ja katsoi katsomoon. Monttupomon miehiä oli joka puolella. Pako tuntui mahdottomalta. Sitten hän kuuli uhkaavaa murinaa läheltään. Toinen portti oli aukaistu ja areenalle käveli valtava harmaakarhu. Rosvot huusivat, karhu karjui ja Roope tuijotti karhua kauhistuneena.
- Auttakaa minua Marsin jumalat, hän ajatteli hädissään.
Katsomossa Jaska, Minni ja Lucia liikkuivat lähemmäs reunaa kaavut yllään. Lucia katsoi hätääntyneenä areenalle jossa hänen rakastamansa mies oli vaarassa joutua karhun raatelemaksi.
- Sitä on autettava, hän henkäisi.
Minni tarttui häntä käsivarsesta.
- Odota, sä et voi rynnätä tonne ihan noin vaan. Sut tapetaan, hän supisi.
Lucia ei kuitenkaan aikonut jäädä siihen vaan vetäisi yhdeltä katsojalta miekan ja loikkasi reunan yli areenalle. Minni puisteli päätään.
- On se hullu, hän huokaisi ja lähti perään Jaska kintereillään.
Karhu oli antanut jo Roopelle aika monta ilkeää osumaa, kun Lucia ryntäsi väliin ja huitaisi karhua miekalla. Karhu karjahti yllätyksestä ja perääntyi inan verran. Lucia katsoi Roopea hymyillen. Roope näytti epäuskoiselta.
- Lucia? hän kysyi.
Lucia nyökkäsi ja oli aikeissa auttaa Roopen ylös kun karhu päätti hyökätä. Se läimäytti Lucian vasten seinää.
- Lucia! Roope huusi ja yritti päästä pystyyn.
Lucia nousi istumaan päätään pidellen ja huomasi karhun lähestyvän. Hän yritti tavoittaa miekan kun karhu loikkasi. Silloin Minni loikkasi alas ja iski potkun suoraan karhun päähän. Karhu jäi lyötynä makaamaan maahan. Minni kääntyi  Lucian luo ja ojensi kätensä. Lucia tarttui siihen ja antoi Minnin auttaa itsensä pystyyn.
- Sä oot ihan seko. Oot sä okei? Minni kysyi.
Lucia nyökkäsi ja katsoi sitten Roopea jota Jaska auttoi ylös. Tytöt kävelivät heidän luokseen ja huomasivat sitten että rosvot olivat aikeissa rynnätä areenalle tappamaan heidät.
- Nyt ois ehkä parasta alkaa painua, Minni totesi.
Muut nyökkäsivät ja koko porukka säntäsi ulos karhun portista.
Kommentoikaa pliis

Jatkuu

Moto yritti riuhtoa itsensä irti kahleista jotka pitelivät häntä kiinni kiviseinässä. Hänen edessään olevasta luolasta ei ollut kuulunut vielä mitään mutta olisi vain ajan kysymys kun lohikäärme päättäisi näyttäytyä. Äkkiä kivikosta alkoi kuulua ääniä. Aivan kuin hevosen laukka-askelia.
- Moto! Turbo huusi kun kolmikko riensi paikalle.
- Ei! Älkää tulko tänne! Lohikäärme! Moto huusi.
- Me ei jätetä sua tänne, Vinski tokaisi ja loikkasi hevosen selästä.
Hän riensi Turbon ja Santun kanssa vapauttamaan Motoa. Juuri silloin luolasta alkoi kuulua sihinää ja kuudet keltaiset silmät tulivat näkyviin. Kolmipäinen lohikäärme nosti kaikki päänsä esiin luolasta.
- Onks toi se lohikäärme? Vinski kysyi hermostuneena.
- Jeah, Moto vastasi.
Kommentoikaa pliis

Juuri kun selvittiin karhusta, vastaan tulee lohikäärme. Aika jännittävä tilanne.

Lil Hoss: Niinpä  . Yks peto lisää. Jatkuu

Valtava olio kömpi esiin luolasta kaikki kolme päätä isku valmiina. Nähdessään uhrinsa otuksen silmät levisivät yllätyksestä ja se päästi ilmoille valatavan tuskan ja raivon karjaisun. Oli ilmiselvää että lohikäärme halusi uusinta erän. Turbo ja Vinski yrittivät epätoivoisesti saada Moton irti ketjuista samalla kun Santtu yritti sokaista lohikäärmeen salamavaloilla. Moto yritti myös päästä irti mutta huomasi sen turhaksi.
- Paetkaa kaverit, hän kuiskasi.
Turbo ja Vinski pysähtyivät.
- Mitä sä sanoit? Turbo kysyi.
- Häipykää täältä. Jättäkää mut. Te ette mahda tolle otukselle mitään, Moto ärähti.
Kolmikko katsoi Motoa hetken ällistyneenä. Sitten Turbon silmiin tuli päättäväinen ilme ja hän ryhtyi kahta kovemmin vääntämään ketjuja irti seinästä.
- Me ei jätetä sua. Me ollaan tiimi ja pelataan yhteen, hän ähkäisi ja yritti kammeta kiinnikkeen irti seinästä tikarilla.
Vinski nyökkäsi ja työnsi oman veitsensä avuksi. Ei aikaakaan kun oikea käsi oli irti seinästä ja kaksikko kävi vasemman kimppuun. Juuri kun he saivat Moton irti seinästä Santtu lensi Vinskin käsiin ja kumpikin sai iskun hännästä. Kolmikko lensi kauemmas kivikkoon.
- Kaiffat! Moto huusi ja aikoi sännätä näiden luon kun lohikäärme painoi hänet kielekettä vasten ja valmistautui iskuun.
Lohikäärmeen silmät tuntuivat sanovan:
- Ja nyt ottelun hauskin osa. Äkkikuolema.
Moto vilkaisi ylös ja huomasi kallioseinämän olevan jo muutenkin hauras. Hän ponnisti ja iski nyrkkinsä kallioseinään. Kivimassat hautasivat hirviön mutta ne hautasivat myös Moton. Kolmikko oli jo päässyt ylös  ja näki mitä tapahtui.
- Moto! Turbo ja Vinski huusivat.
- Eih, Santtu henkäisi peittäen suunsa kädellään.
Samassa röykkiössä värähti. Moto väänsi lohikäärmeen kiinni puristuneen nyrkin auki vapauttaen itsensä. Kolmikko ja samoin paikalle tulleet Minni, Jaska, Roope ja Lucia hurrasivat.
- Sä teit sen isoveikka! Tieit sen! Sä päihitit lohikäärmeen! Vinski hihkui.
Kommentoikaa pliis

Jatkuu

Moto käveli kohti kavereitaan mutta horjahti uupumuksesta ja oli vähällä kaatua. Turbo ja Vinski tulivat avuksi.
- Ei hätää isoveikka. Me autettaan, Turbo sanoi ja nosti toisen käsivarren harteilleen.
- Kiitti kundit, Moto voihkasi.
- No problem iso kamu. Ei me sua oltais pulaan jätetty, Vinski virnisti ja tiimi lähti kävelemään pois solasta.
Kommentoikaa pliis