Title: Kiitos kyydistä
Author: Minä eli Last Chance
Genre: romance, oneshot, ripaus fluffia
Pairing: Santtu/Moto
Rating: S eli sallittu kaiken ikäisille
Warning: Ei ole
Disclaimer: En omista prätkähiiriä enkä saa tästä tekeleestä rahaa.
Summary: Santulta loppuu polttoaine ja Moto tarjoaa kyydin korjaamolle.
A/N: Olen aikaisemminkin kirjoittanut Santtu/Motoa, mutta vain korkealla ikärajalla, joten ajattelin välillä kirjoittaa tästä parista matalammalla ikäräjalla. Hävettää myöntää tämä asia, mutta minussa on ehkä sittenkin toivottoman romantikon vikaa
Minähän olen kovanaama enkä romantikko. Tämä idea on ollut mielessäni pidemmän aikaa, ja nyt sain otettua itseäni niskasta kiinni sen verran että sain toteutettua sen käytännössä.
Kiitos kyydistä”Kiitti, Moto kun autat mua ostosten kanssa.” Santtu nosti ostoskassinsa Moton prätkän tarakalle.
”No problemo. Mun äidillä on ollu tapana sanoo et herrasmies auttaa aina naista.” Moto painoi kypärän päähänsä ja istui pyöränsä satulaan.
”No niin, nyt mun pitää palata takasin korjaamolle.” Santtukin puki kypärän päähänsä ja nousi pyöränsä satulaan. Mutta kun hän yrittä käynnistää, moottoripyorä ei suostunutkaan käynnistymään. ”Äh, voi hitsi. Polttoaine on lopussa eikä täällä lähellä ole huoltoasemaa.”
”Tota noin... haluisitsä kyydin korjaamolle?” Moto kysyi.
”Kiitos paljon, Moto. Sä olet tosi huomaavainen.” Santtu hymyili ystävällisesti. ”Kiinnitetään mun prätkä hinausköydellä sun omas perää, niin päästään siten korjaamolle.”
Moto painoi kojelaudan nappia ja prätkän perästä tuli hinausköysi, jonka Santtu kiinnitti omaan prätkäänsä. Santtu istuutui Moton taakse ja kietoi kätensä tämän ympäri. Harmaa hiiri käynnisti prätkänsä ja lähti ajamaan kohti maantietä.
Santtu huomasi, että Moton kyydissä oli mukavaa olla. Kyyti oli rauhallista ja tasaista, ja toisin kuin Vinskin kyydissä, Moton kyydissä ei tarvinnut pelätä sitä että koska tahansa voisi joutua heitetyksi pois kyydistä. Raisuna ja vallattomana hiirenä Vinski oli aika varomaton kuski, ja monta kertaa oli ollut lähellä ettei Santtu loukannut itseään Vinskin hurjastelun takia. Moto oli toista maata, ja hänen seurassaan Santulla oli turvallinen ja luottavainen olo. Santtu nautti rauhallisesta ja tasaisesta kyydistä Moton ajaessa. Santtu nautti Moton seurasta ja siitä että oli päässyt tämän kyytiin.
Ja Moto puolestaan oli päättänyt viedä Santun turvallisesti perille korjaamolle. Hän ihmetteli toisinaan Vinskin tapaa hurjastella Santtu kyydissään siihen malliin, että oli ihme että Santtu oli selvinnyt ehjin nahoin. Vaikka Santtu piteli Motosta kiinni kietomalla kädet keskivartalon ympärille, oli Moto kietonut oman häntänsä Santun ympärille varmuuden vuoksi ettei nainen taatusti putoaisi kyydistä edes vahingossa.
Ja ennen kuin kumpikaan oli huomannut, he olivat saapuneet perille korjaamolle.
”Perillä ollaan, Santtu-matami.” Moto otti kypäränsä pois päästään Santun noustessa pois kyydistä ja nostaessa ostoskassit tarakalta.
”Kiitti kyydistä, Moto. Susta on ollu tosi iso apu. Hinataan mun prätkä vielä talliin et mä voin sitten korjata ja tankata sen.”
”Ei ongelmaa. Mä jeesaan mielelläni koska tahansa.”
Moto tajusi että hän piti Santtua kädestä ja punastui. Santtukin huomasi saman asian ja hänkin punastui. Toisalta molemmat halusivat irroittaa otteensa, mutta toisaalta kumpikin halusi jäädä siihen, pitämään kädestä kiinni. Punastellen Santtu ja Moto katsoivat toisiaan silmiin, yhä pitäen toisiaan kädestä kiinni. Heidän välillään oli jotain kummaa kemiaa, jota kumpikaan ei osannut selittää.
Tätä jatkui niin kauan kunnes Moto kuuli prätkänsä radiosta Turbon kutsuvan häntä. Moto vilkutti hyvästiksi Santulle, joka vilkutti takaisin harmaan hiiren ajaessa pois päin.
Moto jäi kaipaamaan Santtua ja hänen kosketustaan. Santtu jäi muistelemaan prätkäkyytiään lämmöllä ja toivoi pääsevänsä jatkossakin Moton kyytiin.
*
A/N: En yleensä kirjoita romantiikkajuttuja, mutta nyt tuli kokeiltua jotain hieman erilaista. Parissa tunnissa väsäsin tämän, kun oli tosi hyvä kirjoitusinto päällä.