Last Chance Garage

Suomenkielinen foorumi Prätkähiiret Marsista - sarjan faneille.
 
PääsivuPääsivu  KalenteriKalenteri  FAQFAQ  HakuHaku  KäyttäjälistaKäyttäjälista  KäyttäjäryhmätKäyttäjäryhmät  RekisteröidyRekisteröidy  Kirjaudu sisään  

Jaa | 
 

 Notre Damen kellonsoittaja (K-7)

Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Siirry alas 
KirjoittajaViesti
Prätkämimmi



Viestien lukumäärä : 4324
Join date : 18.01.2015

ViestiAihe: Notre Damen kellonsoittaja (K-7)   To Heinä 21 2016, 13:11

Name: Notre Damen kellonsoittaja
Age: K-7
Genre: Seikkailu, ystävyys ja ehkä pikkasen romantiikkakin
Paring: Esmeralda/Phoebus ja Quasimodo/OC
Waring: Keskiaikainen, julma pahis ja sairaan pitkä.
Huom: En omista näitä Disneyn parhaimmistoon kuuluvia hahmoja. Vain Kreetan




A/N: Kaikkihan tietävät miten Notre Damen kellonsoittajan lopussa käy. Sotilas saa mustalaistytön ja kellonsoittaja jää lehdelle soittelemaan. Kyllä olen nähnyt Notre Damen kellonsoittaja kakkosen mutta se ei minusta vain toimi. Joten päätin antaa Quasille tytön joka on melkein yhtä tulinen kuin Esmeralda. Mutta antakaamme mustalaisruhtinas Clopinin kertoa alku tarina ennen kuin pääsemme varsinaiseen tarinaan. Eli soikoon Notre Damen Kellot  








Notre Damen kellonsoittaja
 
Oli houkkienjuhlan päivä. Kaksi nuorta mustalaisnaista tanssi kadulla muiden mustalaisten soittaessa taustalla. Tyttöjen edessä hyppelehti vuohi. Heidän edessään olevaan hattuun lensi aina välillä muutama kolikko. Toinen tytöistä, Esmeralda, huomasi nuoren ja komean miehen ja hymyili tälle. Hänen nuorempi sisarensa, Kreeta, huomasi myös miehen, mutta ei ehtinyt kiinnostua sen enmpää, kun vahdissa ollut poika vihelsi. Se oli varoitus. Sotilaat olivat tulossa. Tytöt olivat säntäämässä muiden perään, kun Esmeralda huomasi vuohensa yrittävän vetää kolikkoja täynnä olevan hatun mukaan, mutta kolikot lentelivät ympäriinsä. Kun tytöt ryhtyivät keräämään kolikoita, sotilaat nappasivat heidät. Toinen oli pitkä ja viiksekäs ja toinen lyhyt ja lihava.
- No niin, nainen. Mistä sait rahat? pitkä kysyi.
- Jos haluat tietää, niin teimme työtä, Esmeralda ärähti ja yritti päästä irti sotilaan otteesta.
- Mustalaiset eivät tee työtä. Ne varastavat, sanoi lyhyt.
- Siitähän te tiedättekin paljon, Kreeta sähähti ja iski pitkää nyrkillä leukaan ja lyhyttä jalalla vatsaan ja sitten toisin päin kyynärpää leukaperiin ja polvi vatsaan.
Kun sotilaat yrittivät nousta ylös tiukan taisteluiskun jäljiltä, tytöt säntäsivät pakoon.
- Hajaantumiskuvio 5, Esmeralda kuiskasi.
Kreeta nyökkäsi ja säntäsi kujalle. Pari sotilasta juoksi hänen perässään. Kreeta vilkaisi taakseen eikä huomannut hieman koholla olevaa mukulakiveä ja kompastui. Kreeta voihkaisi horjahtaessaan, mutta jatkoi juoksuaan. Samassa hän huomasi Notre Damen katedraalin ja juoksi sen varjoihin. Sotilaat juoksivat ohi täyttä vauhtia. Kreeta valui seinää pitkin istumaan ja tutki jalkaansa. Se oli venähtänyt.
- Pahuksen mukulakivet, Kreeta mutisi, kun hän äkkiä kuuli hiljaista laulua:
- Jään taakse kivikaiteiden.
Katson alla vaeltavaa kansaa.
Kaiken päivää yksin piilostani katselen.
Kaipaan mitä elämä voi antaa.
Kreeta katseli hetken ympärilleen ja huomasi sitten laulun tulevan kierreportaiden yläpäästä. Hän lähti hitaasti nousemaan portaita uteliaana. Laulu oli kaunis. Kreeta jäi välillä kuuntelemaan.
- Tunne eivät minua he lainkaan.
Heistä joka ainoan mä tunnen, joku lauloi.
Kreeta nousi katedraalin katolle ja näki nuorukaisen, joka seisoi reunalla ja lauloi:
- Yhden päivän, jos vain saan.
Kreeta huokaisi ihaillen ja astui askeleen eteenpäin, kun hänen jalkaansa vihlaisi ilkeästi.
- Auts! hän voihkaisi.
Mies kääntyi ympäri ja Kreeta hätkähti. Nuorukaisen kasvot olivat todella pahasti epämuodostuneet ja hänen selkänsä oli kyttyrässä. Mies yritti peittää kasvonsa ja oli jo häipymässä, kun Kreeta sanoi:
- Hei, odota. En halunnut tunkeilla. Kuulin vain äänesi ja...
Kreeta ei saanut sanottua pidemmälle, kun hänen jalkaansa vihlaisi taas. Hän laskeutui toisen polvensa varaan ja piteli nilkkaansa. Mies tuli lähemmäs.
- Oletko kunnossa? hän kysyi.
- Venäytin nilkkani, kun pakenin sotilaita, Kreeta selitti.
Mies auttoi hänet ylös ja lähti ohjaamaan häntä tukien alempaan kerrokseen. Kreeta istui pöydän reunalle ja katseli ympärilleen, kun mies lähti hakemaan sidetarpeita. Hän otti käteensä pienen puuhahmon, joka näytti eräältä kaupunkilaiselta.
- Vau! Kaverihan on taitava, Kreeta ajatteli, kun hän huomasi miehen tulevan takaisin.
Kreeta ojensi nilkkansa ja mies rupesi sitomaan sen ympärille tukisidettä. He olivat hiljaa muutaman minuutin.
- Tuota, mikä on nimesi? Kreeta kysyi hetken päästä.
Mies nosti katseensa.
- Quasimodo, hän sanoi hieman ujosti hymyillen.
- Minä olen Kreeta, Kreeta sanoi.
Quasimodo hymyili.
- Vähän niin kuin Kreikan saaristossa oleva yksi saari, hän sanoi.
Kreeta hymyili hiukan huvittuneena. Quasi ei ollut ensimmäinen kaveri, joka oli huomannut yhtäläisyyden. Lopulta Quasimodo sai tukisiteen Kreetan nilkan ympärille ja auttoi sitten tytön pystyyn. Kreeta koetteli hetken astumista ja katsoi sitten Quasimodoa.
- Kiitos, kun autoit, hän sanoi hymyillen.
Sitten Kreeta tajusi jotain. Hänen pitäisi tavata siskonsa karnevaalialueella.
- Minun pitää mennä. Nähdään, Kreeta sanoi ja kiirehti portaisiin.
Ennen laskeutumistaan hän kääntyi kastomaan Quasimodoa ja hymyili.
- Sinulla on upea ääni, hän sanoi ja lähti laskeutumaan.
Kun Kreeta oli kadonnut, Quasimodon kolme gargoiliystävää Victor, Laverne ja Hugo muuttuivat eläviksi.
- Kukas toi tyttö oli? Hugo kysyi.
Quasimodo kääntyi ympäri ja näytti hieman vaivaantuneelta.
- No tuota noin. Tyttö tarvitsi apua, hän sanoi niskaansa hieroen.
- Miellyttävän näköinen tyttö, Victor huomautti.
- Jeah, tosi nätti, Laverne säesti.
Quasimodo käveli parvelle ja jäi katselemaan kaupungin vilinää.
- Joo. Kreeta on mukava tyttö, hän sanoi.
Hugo pomppi Quasimodon viereen.
- Myönnä pois. Sä oot ihastunut, hän sanoi.
Samaan aikaan Kreeta kiirehti juhla-alueen läpi kohti siskonsa telttaa. Hän sujahti sisälle ja löysi sisarensa juuri vaihtamassa vaatteita.
- Ai hei, Kreeta. Hetken jo luulin, että sotilaat saivat sinut kiinni, Esmeralda sanoi hymyillen.
- Heh, ei ne minua kiinni ikinä saa. Olen nopea kuin hirviantilooppi, vahva kuin punalehmäantilooppi ja ovela kuin juovahyeena, Kreeta naurahti.
Esmeralda hymyili huvittuneena sisarensa eläinvertaukselle. Kreeta oli aika haka eläinten kanssa, kun oli kyse vertauksista. Nyt kuitenkin Kreeta vaikutti tavallista vaiteliaammalta.
- Onko kaikki hyvin, Kreeta? Esmeralda kysyi.
Kreeta heräsi ajatuksistaan ja katsoi siskoaan hieman nolona.
- No, pako ei mennyt ihan putkeen. Kompastuin, venäytin nilkkani ja törmäsin yhteen söpöön poikaan, hän sanoi virnistäen hieman nolona.
Esmeralda hymyili.
- Jaa ja kukas se poika on? hän kysyi.
Ennen kuin Kreeta ehti vastata sisään rojahti lyhyeen huppuvittaan pukeutunut nuorukainen. Hän tunnisti nuorukaisen kumaran hahmon. Mies oli Quasimodo. Tytöt riensivät hänen luokseen.
- Oletko kunnossa? Esmeralda kysyi.
- E-en tarkoittanut. Olen niin pahoillani, Quasimodo sopersi ja yritti peittää kasvonsa.
- Ei kai sinuun sattunut? Annas kun katson, Esmeralda sanoi ja onnistui saamaan Quasimodon riisumaan huppunsa.
Kreetasta Quasi oli oikeastaan tosi söpöpn näköinen.
- Noin, olet kunnossa. Koita vain olla hieman varovaisempi, Esmeralda sanoi auttaessaan Quasimodon pystyyn ja saattaessaan hänet teltan ovelle.
- Y-yritän, Quasimodo sanoi hieman nolona.
- Ja muuten. Hieno naamari, Esmeralda sanoi ja veti verhon kiinni.
Kreeta aikoi oikaistan asian, mutta ei ehtinyt, kun Esmeralda heitti hänelle hänen tanssipukunsa.
- Pue nopeasti. Meidän numero alkaa ihan kohta, hän sanoi.
Kreeta nyökkäsi ja vaihtoi nopeasti vaatteita. Hänen mekkonsa oli sininen punaisilla huiveilla. Esmeraldan mekko taas oli punainen violeteilla huiveilla. Heillä kummallakin oli kultainen tiara, jossa oli kaksi punaista kiveä. Kun tytöt olivat valmiita, he juoksivat lavan taakse ja olivat valmiustilassa. Kreeta kuuli, kun Clopin lauloi:
- Ranskalainen nainen saa tanssimalla transsin maan.
Tanssikaa Esmeralda ja Kreeta!
Kun Clopin heitti maahan savupommin, tytöt loikkaisvat lavalle. Kun savu hälveni, he alkoivat tanssia. Kreeta huomasi lavan päässä istuvan yrmeän näköisen miehen ja tunnisti hänet heti. Mies oli tuomari Frollo. Kreeta katsoi sisartaan ja nyökkäsi Frolloon päin. Esmeralda vilkaisi Frolloa, katsoi sitten siskoaan ja virnisti huvittuneena. Kreeta oli lukevinaan sisarensa ilmeestä sanat ”Katsos tätä”. Esmeralda tanssahteli Frollon luo, kietoi huivinsa hänen kaulaansa ja oli aikeissa suudella häntä, mutta tönäisikin hatun hänen silmilleen. Kreeta onnistui peittämään huvittunnen kikatuksen ja huomasi sitten katsojien eturivissä Quasimodon. Hän hymyili tälle ystävällisesti. Kun esitys loppui, Clopin palasi lavalle juontamaan juhlien päätapahtumaa.
- Ja nyt, hyvät naiset ja herrat, Houkkien kunikaan valinta, hän huudahti.
Lavalle alkoi kivuta kilpailijoita mitä kummallisemmissa naamareissa. Kreetan huomaamatta Esmeralda veti Quasimodon lavalle. Yksi toisensa jälkeen kilpailijat putosivat pois kisasta. Kun Kreeta huomasi, kuka oli viimeinen kisaaja, hänen sydämensä oli hypätä kurkuun. Hän oli aikeissa estää siskoaan, mutta ei ehtinyt, kun Esmerslda huomasi, ettei Quasimodolla ollutkaan naamaria. Väkijoukossa kohahti. Quasimodo peitti kasvonsa häpeissään. Kreeta oli aikeissa mennä puolustamaan Quasia, kun Clopin huudahti:
- Naiset ja herrat, ei hätää. Pyysimme kaupungin ruminta pärstää ja tässä se on! Quasimodo! Notre Damen kellonsoittaja!
Väkijoukko alkoi hurrata ja nosti Quasimodon harteilleen. Kreeta ei tiennyt, pitäisikö hänen olla hyvillään vai pahoillaan Quasin puolesta, mutta vastasi kuitenkin tämän vilkutukseen hymyllä. Tytöt lähtivät vaihtamaan vaatteita. Kun Kreeta oli saanut tavallisen pukunsa ylleen, hän huomasi siskonsa katsovan häntä huvittuneesti hymyillen.
- Mitä? Kreeta kysyi hämmästyneenä.
- Ei mitään erityistä. Huomasin vain miten hymyilit sille pojalle, Esmeralda sanoi ja virnisti.
Kreeta katsoi hiukan yllättyneenä siskoaan. Sitten hän tajusi.
- No joo. Onhan Quasi söpö. Mitä siitä? Kreeta kysyi häkeltyneenä.
- Myönnä pois. Olet ihastunut häneen, Esmeralda sanoi naurahtaen.
- Enkä ole! Kreeta huudahti punastuen.
Samassa teltan ulkopuolelta alkoi kuulua meteliä. Tytöt avasivat teltan oviverhon ja hämmästyivät huomatessaan, kuinka riemukas väkijoukko oli äkkiä villiintynyt. Kaiken keskellä oli Quasimodo, joka oli sidottu teilipyörään ja väkijoukko ja sotilaat heittelivät häntä ruualla.
- Herra! Herrani pyydän! Auttakaa! Quasi huusi.
Kreeta käänsi katseensa Frolloon, joka ei näyttänyt tekevän elettäkään hänen auttamisekseen. Kreetan silmät kaventuivat viiruiksi. Hän tarttui siskoaan kädestä.
- Nyt mentiin, Kreeta sihahti ja veti Esmeraldan mukaansa.
Tytöt riensivät paikalle ja saivat väkijoukon lopettamaan. Sitten he kiipesivät lavalle. Quasimodo näytti heikolta ja avuttomalta. Esmeralda polvistui Quasin viereen Kreetan kanssa.
- Älä pelkää. Olen pahoillani. Näin ei pitänyt käydä, hän sanoi ja pyyhki hellästi hameensa helmalla Quasimodon kasvoja.
- Te mustalaiset! Alas sieltä ja heti! Frollo ärähti.
Kreeta käänsi katseensa Frolloon. Jokin alkoi kiehua hänen sisällään.
- Kyllä, tuomari. Päästämme vain tämän raukan vapaaksi, Esmeralda sanoi ja nousi samalla seisomaan.
- Minä kiellän sen, Frollo kivahti.
Frollon kiellosta välittämättä Esmeralda vetäisi esiin tikarin ja katkaisi sillä Quasimodon köydet. Kreeta auttoi hänet pystyyn. Frollo tuijotti tyttöjä tyrmistyneenä.
- Kuinka uskallatte uhmata? hän kysyi vihaisena.
Tytöt käänsivät katseensa Frolloon.
- Kohtelette tätä poikaparkaa samalla tavalla kuin kohtelette kansaamme. Te puhutte oikeudesta ja kuitenkin olette julma niille, jotka eniten tarvitsevat apuanne, Esmeralda kivahti.
- Hiljaa! Frollo huusi.
- Oikeus! tytöt huusivat.
Väkijoukko heidän ympärillään kohisi levottomana. Kreeta vilkaisi hymyillen Quasimodoa, joka näytti huolestuneelta. Frollo kirjaimellisesti kiehui kiukusta.
- Muistakaa sanani, mustalaiset. Saatte vielä maksaa röyhkeydestänne, Frollo sihisi.
Esmeralda vilkaisi Kreetaa hymyillen. Paras oli vasta tulossa.
- Olemme näköjään kruunanneet väärän houkan, hän sanoi ja otti houkkien kuninkaan kruunun Quasin päästä.
- Ainoa houkka, jonka näen täällä, olet sinä, Esmeralda kivahti ja viskasi kruunun Frollon jalkojen juureen.
- Just niin, Kreeta lisäsi.
- Kapteeni Phoebus. Pidättäkää heidät, Frollo käski.
Hetkessä tytöt oli saaratanut lauma sotilaita. Esmeralda vilkaisi Kreetaa kuin kysyen:
- Valmiina katoamistemppuun.
Kreeta nyökkäsi ja veti huivivyönsä poimuista savupommin. Esmeralda alkoi laskea sotilaita.
- Kymmenen teitä ja kaksi meitä. Voi tyttöparkoja, hän voihkaisi ja veti esiin nenäliinan.
Kun Esmeralda oli niistävinään, Kreeta paiskasi savupommin maahan. Sotilaat tuijottivat suut auki paikkaa, jossa tytöt olivat hetki sitten olleet, kun torin toiselta laidalta kuului:
- Hei pojat. Tänne päin.
Esmeralda ja Kreeta nojailivat mestauslavaan hymyillen.
- Noituutta, Frollo henkäisi.
Sotilaat säntäsivät kohti tyttöjä, mutta nämä onnistuivat olemaan aina askeleen edellä ja lopulta katoamaan sotilaiden näköpiiristä. Kun tytöt olivat päässeet eräälle kujalle, Esmeralda kaivoi kiven kolosta vanhan kaavun.
- Sinä reppuselkään ja Djali minun harteilleni niin saadaan helposti vanhan ukon hahmo, hän sanoi.
Kreeta nyökkäsi. Hetken päästä kolmikko asteli valepuvussa kohti katedraalia. Kreeta toivoi että he pääsisivät sisälle kirkoon ilman, että joku huomaisi heidät. Ottaen huomioon myös sen, että valepuku oli tukahduttavan kuuma sateesta huolimatta. Lopulta he pääsivät sisälle kirkkoon ja eroon hiostavasta kaavusta. Kreeta henkäisi ihaillen katsoessaan upeita holvikaaria ja kauniita lasimaalauksia. Kaikkialla oli kynttilöitä. Äkkiä Kreeta huomasi tutun näköisen sotilaan aivan sisarensa takana.
- Väistä Esmeralda! hän huudahti ja teki syöksyn päin sotilasta niin, että tämä kaatui lattialle.
Silloin tytöt tunnistivat hänet. Frollon kaartin kapteeni.
- Sinä, Esmeralda sähähti ja nappasi sitten tämän miekan.
Kreeta piteli miestä aloillaan ja Esmeralda työnsi miekan hänen kaulalleen.
- Rauha. Rauha. Ajoin partani aamulla, mies sanoi.
- Ai niinkö? Unohdit leuan, Esmeralda sihisi ja kosketti kaulaa miekan terällä.
- Hyvä on. Hyvä on. Rauhoitu. Anna anteeksi, mies sanoi.
- Ai mitä? Kreeta kysyi ennen kuin huomasi miehen tarttuneen häntä ranteesta.
Samassa hän lensi päin siskoaan saaden tämän kaatumaan.
- Vaikka tuota, mies sanoi virnistäen ja nousi ylös.
- Sinä senkin..., Esmeralda aikoi sähähtää, kun mies ehti sanoa väliin:
- Varo. Olemme kirkossa.
- Onko tuo kaveri kaikille noin mairea vai ollaanko me vain poikkeus? Kreeta kysyi auttaessaan siskonsa pysytyyn.
Sitten Esmeralda nappasi takanaan olevan kynttilänjalan ja alkoi käsitellä sitä kuin parastakin taistelusauvaa. Kreeta oli varma, että tuo kikka saisi kaverin luovuttamaan suosiolla, mutta mies vain nauroi:
- Kynttilöitä. Rauhaa. Musiikkia. Oivallinen paikka kaksintaisteluun.
Kreeta valmistautui auttamaan siskoaan ja yritti iskeä miestä leukaan, mutta tämä onnistui torjumaan iskun. Mies virnisti.
- Te kaksi taistelette melkein kuin miehet, hän sanoi.
- Hassua. Meinattiin juuri sanoa samaa sinusta, Esmeralda sanoi ja iski samaan aikaan kuin Kreeta.
Mies onnistui kuitenkin taas torjumaan. Silloin Djali, joka oli jo hetken seurannut kolmikon kamppailua, päätti kantaa kortensa emäntiensä kekoon. Se otti vauhtia ja puski miestä kaikin voimin pysäyttäen tappelun.
- Ai, teillä on lapsi, hän sanoi vatsaansa pidellen.
- Hän ei oikein pidä sotilaista, Esmeralda sanoi.
- Pitääkö kukaan? Kreeta mutisi.
- Sallitteko. Olen Phoebus. Se on auringon jumala, mies esitteli itsensä.
Tytöt katsoivat toisiaan kuin sanoen ”Tuo tyyppi ei voi olla tosissaan”.
- Ja te olette? Phoebus kysyi.
- Onko tämä kuulustelu? Esmeralda kysyi itse.
- Tätä kutsutaan esittelyksi, Phoebus selitti.
- Etkö pidätä mietä? Kreeta kysyi ihmeissään.
- Kun olette täällä, en voi, Phoebus sanoi.
- Et ole lainkaan niinkuin muut sotilaat, Esmeralda huomautti.
- Kiitos, Phoebus tokaisi.
- No jos et kerran pidätä meitä, niin mitä haluat? Kreeta kysyi ja vei kädet ristiin rinnalle.
- Näin alkuun nimenne, Phoebus ehdotti.
Tytöt katsoivat toisiaan. Pitäisikö heidän kertoa nimensä? Kreeta kohautti harteitaan.
- Esmeralda, Esmeralda sanoi hymyillen.
- Kreeta, Kreeta virnisti.
- Kauniit. Paremmat kuin Phoebus ainakin, Phoebus sanoi hymyillen.
Kreeta huomasi, että hänen siskonsa ja Phoebuksen välillä alkoi kehittyä jotain ja pyöräytti silmiään. Ja sisko vitsaili hänen ihastumisellaan. Samassa ovet avautuivat ja Frollo astui sisään muutaman sotilaan kanssa. Hän hymyili voitonriemuisesti.
- Hyvää työtä, kapteeni. Nyt pidättäkää heidät, hän sanoi.
Phoebus kääntyi tyttöhin päin ja kuiskasi:
- Vaadi turvapaikkaa. Vaadi.
- Huijasit meitä, Esmeralda sähähti vihaisesti.
- Minä odotan, kapteeni, Frollo huomautti.
Phoebus kääntyi häneen päin ja sanoi:
- Olen pahoillani. Hän anoi turvapaikkaa itselleen ja siskolleen. En voi tehdä mitään.
- No, raahatkaa heidät ulos ja... Frollo ei ehtinyt pidemmälle, kun kirkon arkkidiakoni astui esiin.
- Frollo. Sinä et koske heihin, hän sanoi.
Sitten arkkidiakoni kääntyi tyttöihin päin.
- Olkaa huoleti. Tuomari Frollo oppi jo vuosia sitten arvostamaan kirkon turvaa, hän sanoi.
Frollo mulkoili arkkidiakonia, mutta lähetti sitten sotilaansa ulos. Djali päätti antaa lisä vauhtia Phoebukselle puskemalla tätä takalistoon.
- Hyvä on. Hyvä on. Minä menen, Phoebus sanoi.
Kreeta tirskahti hiukan. Sitten hän äkkiä huomasi Frollon ottaneen Esmeraldan tiukkaan otteeseensa. Kreeta oli aikeissa rientää siskonsa avuksi, mutta Esmeralda puisteli päätään. Frollo virnisti.
- Luulette voittaneenne minut, mutta olen kärsivällinen mies eivätkä mustalaiset viihdy kiviseinien sisällä, hän kuiskasi.
Sitten Frollo vaikeni. Kreetalla meni hetki tajuta, että Frollo haisteli hänen sisarensa hiuksia.
- Mitä oikein luulet tekeväsi!? Kreeta huudahti melkein yhtä aikaa Esmeraldan kanssa.
Frollo hymyili ilkeästi.
- Kuvittelin vain köyttä tuolle kauniille kaulalle, hän sanoi.
Esmeralda vääntäytyi irti Frollon ottesta ja katsoi tätä vihaisesti.
- Tiedän kyllä mitä ajattelit, hän sanoi.
Frollo hymyili hyytävästi.
- Olet fiksu noita, hän sanoi.
Sitten Frollo lähti kävelemään kohti ovia puhuen samalla:
- Valitsitte suurenmoisen vankilan. Mutta vankila se kuitenkin on. Jos astutte jalallannekaan ulos, olette minun.
Kun Frollo oli sulkenut oven perässään, tytöt juoksivat oville ja avasivat sen. He kuulivat, kun yksi sotilaista sanoi:
- Frollon käskystä. Vartija joka ovelle.
Esmeralda sulki oven ja he molemmat valuivat istumaan ovea vasten. Kreeta huokaisi turhautuneena. Esmeralda katsoi häntä.
- Älä huoli, Kreeta. Jos Frollo luulee, että jäämme tänne, hän on väärässä, hän sanoi.
- Älkää hätäilkö, lapseni. Aiheutitte suuren mekkalan juhlissa. Olisi typerää suututtaa Frolloa lisää, arkkidiakoni sanoi.
Esmeralda nousi seisomaan ja Kreeta seurasi esimerkkiä. Hän huomasi siskonsa kiehuvan ärtymyksestä.
- Näitte, mitä hän teki siellä. Antoi ihmisten kiduttaa sitä poikaparkaa. Ajattelin, että jos yksi ihminen vastustaisi häntä niin... äh... Miksi erilaisia ihmisiä aina vihataan? Esmeralda kysyi.
- Kukaan ei voi korjata maailman vääryksiä yksin, arkkidiakoni sanoi.
- No, nuo eivät voi auttaa. Se on varma, Kreeta mutisi.
- No, ehkäpä täällä on joku joka voi, arkkidiakoni sanoi hymyssä suin.
Hän jätti tytöt kahdestaan. He katsoivat toisiaan.
- Mitä tuo oikeastaan tarkoitti? Kreeta kysyi.
- Hän kai kehotti tavallaan meitä rukoilemaan, Esmeralda veikkasi.
Kreeta kohautti olkiaan. He lähtivät kävelemään pitkin käytävää.
- Tiedä en, jos kuulet lainkaan.
On rukous hiljainen.
En tiedä minne rukous kuuluu mustalaisien.
Olen hylkiö ja köyhä ja yksin tietenkin.
Auta, oi luoja, lapsia maan, Esmeralda lauloi hiljaa.
Kreeta kuunteli hetken siskonsa laulua ja yhtyi sitten myös itse lauluun:
- Pyydä en mitään.
Tarpeeksi sain.
Silti niin monet ei jaa onneaan.
Esmeralda katsoi hymyillen siskoaan, otti tätä kädestä ja he lauloivat yhdessä:
- Kansaani auta.
Kun sorretaan vain.
Luulin et kaikki on lapsia maan.
Auta, oi luoja, lapsia maan.
Esmeralda ja Kreeta halasivat toisiaan. Kreeta ei voinut sille mitään, että hänen silmänsä täyttyivät kyynelistä. Tilanne toi jotenkin mieleen heidän vanhempiensa kuoleman. Kreeta ei vain oikein tiennyt miksi.
- Sinä! Kellonsoittaja! Mitä sinä täällä teet?! Etkö ole jo aiheuttanut jo ihan tarpeeksi harmia?! joku huusi äkkiä niin lujaa että tytöt hätkähtivät.
Kreeta käänsi katseensa varjoihin ja näki Quasimodon, joka oli juuri häipymässä paikalta. Myös Esmeralda huomasi hänet. Tytöt riensivät hänen peräänsä.
- Se lavalle veto oli sitten sinun ideasi, Kreeta sanoi heidän juostessaan portaissa.
He löysivät Quasin kellotornin alapuolelta.
- Siinähän sinä olet. Luulin jo, että kadotimme sinut, Esmeralda huohotti.
- Niin...minä... On vähän hommia. Oli hauska tavata taas, Quasimodo sanoi ja voihkaisi sitten surkeasti.
Hän jatkoi kiipeämistä ja tytöt perässä.
- Hei odota. Olen todella pahoillani tapahtuneesta. En tiennyt, kuka olit. Minun ei olisi pitänyt vetää sinua lavalle. Mikä paikka tämä on? Esmeralda ihmetteli, kun he pääsivät Quasin huoneeseen.
- Asun täällä, Quasimodo sanoi.
Työt ihailivat Quasin tekemää tuulikelloa, joka oli lasimaalausten palasista. Sitten he huomasivat Quasimodon tekemän pienoismalli-Pariisin. Esmeralda otti pari hahmoa käteensä.
- Sehän on seppä. Ja leipuri, hän sanoi.
Sitten hän huomasi hahmon, joka muistutti Kreetaa.
- Hei, katso tätä. Tämä näyttää sinulta, Esmeralda sanoi hymyillen.
Kreeta otti hahmon käteensä. Hahmolla oli sininen paita ja hame ja punainen huivi ja vyö. Kreeta ei voinut olla hymyilemättä. Hän kuunteli Quasin ja siskonsa juttelua vain puolella korvalla. Kun Quasimodo ehdotti, että hän voisi esitellä tytöille kellot, hän laski hahmon kädestään takaisi pöydälle ja kääntyi muihin päin. Kreeta hymyili Quasille ja seurasi häntä ja siskoaan.
- En tiennyt, että niitä on noin monta, Esmeralda sanoi nähdessään kellomäärän.
- Tuo on pikku-Sofia. Ja Jeanne-Marie, Ann-Marie ja Louise-Marie. Kolmoset tiedäthän, Quasi esitteli.
- Entä tämä iso sitten? Kreeta kysyi.
- Iso-Marie, Quasimodo sanoi hymyillen.
Tytöt huhuilivat hetken kellon sisällä.
- Kaikuu ainakin hyvin, Kreeta huomautti.
- Hän pitää teistä, Quasi sanoi.
Hetken päästä he olivat kiivennet katedraalin katolle ihailemaan auringonlaskua. Kreeta ei voinut olla huokaisematta ihailevasti. Näköala oli upea.
- Kuninkaallakaan ei varmasti ole tällaista näköalaa. Voisimme jäädä tänne ikiajoiksi, Esmeralda sanoi.
- Voisittekin kuule, Quasimodo sanoi.
- Ei. Emme voisi, Kreeta sanoi katse alas luotuna.
- Voi kyllä. Teillä on turvapaikka, Quasi sanoi.
- Mutta ei vapautta. Mustalaiset eivät viihdy kiviseinien sisällä, Esmeralda sanoi katsoen Quasimodoa.
- Mutta ette ole kuin mustalaiset. He ovat pahoja, Quasi sanoi hieman vaivaantuneena.
Tytöt katsoivat Quasimodoa yllättyneinä.
- Kuka niin sanoo? Esmeralda kysyi.
- Herrani Frollo. Hän kasvatti minut, Quasi selitti.
- Kuinka niin julma mies pystyi kasvattamaan sinut? Esmeralda ihmetteli.
- Julma? Quasimodo ihmetteli.
- No, ei hän kyllä kaupungin mukavinkaan ole, Kreeta huomautti.
- Voi ei. Hän pelasti henkeni. Hän piti huolta, kun äitini hylkäsi minut. Olen nimittäin hirviö, Quasi selitti.
- Sanooko hän niin? Esmeralda kysyi nostaen toista kulmaansa.
- Katsokaa minua, Quasimodo sanoi.
Kreetasta Quasi ei näyttänyt hirviöltä. Pikemminkin söpöltä ujolta pojalta. Esmeralda otti Quasimodoa kädestä ja tutki tämän kämmenen viivoja. Kreeta oli arvellutkin, että sisko vetäisi jossain vaiheessa kädestä ennustamiskikkansa peliin.
- Hmm. Pitkä elämän viiva. Oi ja tämä tarkoittaa että olet ujo. Hmm. No onpa hassua, Esmeralda sanoi hetken päästä.
- Mikä? Quasi kysyi.
- En näe yhtään, Esmeralda sanoi.
- Yhtään mitä? Quasimodo ihmetteli.
- Hirviöviivaa. En ainuttakaan, Esmeralda sanoi ja ojensi sitten kätensä Quasille.
Kreeta ojensi myös kätensä Quasimodolle.
- Ja nyt katso meitä. Olemmeko me pahoja? Esmeralda kysyi.
- Voi ei. Te olette hyviä ja kilttejä ja..., Quasi ei saanut sanottua loppuun, kun Kreeta sanoi:
- Ja mustalaisia. Ja ehkä Frollo on väärässä meidän suhteemme.
Quasimodo katsoi kumpaakin tyttöä silmiin. Kreeta tunsi punastuvansa. Quasin silmät olivat todella siniset.
- Autoitte minua. Nyt minä autan teitä, Quasimodo sanoi.
Tytöt yllättyivät.
- Mutta miten pääsemme ulos? Joka ovella on vahti, Esmeralda ihmetteli.
- Emme käytäkään ovea, Quasi virnisti.
- Ajattelitko kiivetä tuonne? Kreeta kysyi ja vilkaisi reunan yli.
Maahan oli monen kymmenen metrin pudotus. Kreeta nielaisi.
- Niin. Esmeralda kantaa sinua ja minä häntä, Quasimodo sanoi.
Kreeta nyökkäsi ja otti Djalin syliinsä. Sitten hän nousi siskonsa reppuselkään ja Quasi otti heidät molemmat käsivarsilleen.
- Älä pelkää, hän sanoi.
- En minä pelkää, Esmeralda sanoi.
Quasimodo loikkasi reunan yli ja jäi roikkumaan pitäen kiinni gargoilista.
- Okei. Nyt minä ainakin pelkään, Kreeta mutisi vilkaistuaan alas.
- Oletko tehnyt tämän ennen? Esmeralda kysyi hermostuneesti.
- En, Quasi vastasi totuudenmukaisesti.
Kreeta sulki silmänsä ja toivoi, että he pääsisivät alas yhtenä kappaleena. Kaikki kävi kuitenkin hyvin. Dorkagasellin ketteryydellä Quasimodo laskeutui tyttöjen kanssa katedraalin takana olevalle kujalle. Esmeralda otti kaulastaan korun ja ojensi sen Quasille.
- Jos koskaan tarvitset turvapaikkaa, tämä näyttää sinulle tien. Muista vain tämä: ”Kun on sul koru tää, sä kaupunkimme nää” Esmeralda sanoi.
Kreeta hymyili Quasimodolle eikä enää voinut vastustaa kiusausta. Hän antoi suukon tämän poskelle. Sitten tytöt juoksivat tiehensä.
- Vähänkö Frollo saa raivarin, kun se saa tietää, että me livahdettiin? Kreeta nauroi.
Hän oli arvannut oikein. Frollo todellakin raivostui, kun yksi sotilaista tuli ilmoittamaan tyttöjen paenneen.
- Mutta kuinka?! Sama se! Ulos, idiootti! Löydän heidät! Löydän, vaikka minun täytyisi polttaa koko Pariisi, Frollo mutisi raivoissaan.
Ja niin todella tapahtui. Frollo pisti koko Pariisin ylösalaisin etsiessään Esmeraldaa ja Kreetaa. Jokaisen mustalaisen, jonka sotilaat saivat kiinni, yritti Frollo lahjoa puhumaan, mutta ei onnistunut. Useita taloja poltettiin ja monet viattomat saivat surmansa. Viimeisin Frollon kohde oli myllärin perhe. Hän ei kuitenkaan tiennyt, että etsityt olivat sillä hetkellä töllistelevän väkijoukon seassa valepuvussa. Tytöt olivat jälleen pukeutuneet vanhaksi ukoksi.
- Frollo on tullut hulluksi, joku sanoi.
- No sitä se todella on, Kreeta ajatteli.
Sitten hän henkäisi kauhusta, kun Frollo tuikkasi myllyn tuleen myllärin perheineen ollessa vielä sisällä. Phoebus syöksyi ikkunasta sisälle ja onnistui pelastamaan perheen tulipalosta. Sitten yksi sotilaista löi Phoebukselta jalat alta ja valmistautui teloittamaan hänet Frollon käskystä.
- Meidän on autettava sitä, Kreeta kuiskasi Esmeraldalle.
Tytöt riisuivat kaavun yltään ja Esmeralda heitti Frollon hevosta kivellä. Hevonen heitti Frollon selästään samalla, kun Phoebus tyrmäsi vartijansa, loikkasi hevosen selkään ja pakeni nuoli sateessa. Sillan kohdalla hän sai nuolen selkäänsä ja putosi jokeen. Tytöt juoksivat sillan alle. He kuulivat kun Frollo sanoi:
- Älkää tuhlatko nuolia. Mädäntyköön petturi kosteaan hautaansa. Etsikää tytöt. Jos teidän täytyy polttaa kaupunki tuhkaksi, tehkää se.
Tytöt katsoivat toisiaan ja sukelsivat sitten jokeen. Hetken päästä he saivat Phoebuksen pintaan ja vetivät hänet kuiville. Noustessaan rannalle Kreeta kuitenkin liukastui märällä kivellä ja kaatui takaisin jokeen.
- Oletko kunnossa? Esmeralda kysyi.
Kreeta yski vettä suustaan ja käänsi katseensa siskoonsa.
- Luulen niin, mutta nilkka taisi nyrjähtää, hän sanoi.
Esmeralda veti siskonsa pystyyn ja onnistui sitten saamaan tajuttoman Phoebuksen tuettua. Kreeta otti Phoebuksen toisen käsivarren hartialleen ja onnistui jotenkin ontumaan eteenpäin siskonsa kanssa tukien Phoebusta.
- Me tarvitsemme turvapaikan, Esmeralda sanoi heidän kuljettuaan vähän matkaa.
Kreeta ei sanonut hetkeen mitään. Hän yritti pitää ajatuksensa poissa kipeästä nilkastaan. Sitten hänellä välähti ja niin taisi välähtää Esmeraldallakin.
- Quasimodo, he sanoivat yhtä aikaa.
Paljon myöhemmin tytöt olivat päässeet takaisin katedraaliin Phoebusta tukien. Tytöt kiipesivät portaita pitkin kohti kellotornia. Kreetan otsalta ja ohimoilta valui hikipisaroita. Phoebus oli painava siitäkin huolimatta, että tytöt olivat onnistuneet riisumaan tämän haarniskan.
- Onko vielä portaita? Meinaan vaan, että tämä kaveri on aika painava, Kreeta huokaisi.
- Vielä muutama askelma, Esmeralda sanoi.
Lopulta he pääsivät kellotorniin ja Esmeralda avasi oven.
- Quasi? Quasimodo? hän kuiskasi.
Quasi kääntyi ympäri ja hymyili.
- Esmeralda! Kreeta! Olette kunnossa! Tiesin, että tulisitte takaisin! hän huudahti.
- Olet tehnyt niin paljon puolestamme, ystäväni. Mutta meidän on pyydettävä apuasi vielä kerran, Esmeralda sanoi.
- Kyllä. Mitä vaan, Quasi sanoi.
Kreeta ja Esmeralda toivat Phoebuksen sisään. Kreeta yritti hymyillä Quasimodolle, vaikka se todennäköisesti näytti tuskalliselta irvistykseltä.
- Tämä on Phoebus. Haavoittunut ja lainsuojaton, kuten minä ja Kreeta. Hän ei jaksa enää kauaa. Hän on turvassa täällä. Pyydän. Piilota hänet, Esmeralda sanoi ja katsoi Quasia silmiin.
Quasimodo nyökkäsi vaitonaisena ja auttoi tyttöjä raahaamaan Phoebuksen vuoteelleen. Kun Esmeralda rupesi hoivaamaan Phoebusta, Kreeta istui ikkunalaudalle ja hieroi nilkkaansa tuskasta voihkaisten. Quasi kääntyi häneen päin ja käveli hänen luokseen.
- Onko jalkasi kipeä? hän kysyi.
Kreeta nyökkäsi. Hän ei keksinyt, mitä sanoisi ja kipeä nilkka ei auttanut asiaa. Quasimodo laskeutui polvilleen Kreetan eteen ja tutki hänen nilkkaansa. Kreetasta tuntui, että Quasin ote hänen jalastaan oli pehmeä ja hellä. Aivan kuin hän olisi jalkansa telonut metsämyyrän poikanen eikä tyttö. Kreeta ei voinut muuta kuin hymyillä. Kun Quasimodo ryhtyi kietomaan sidettä hänen jalkansa ympärille, Kreeta käänsi katseensa siskoonsa ja Phoebukseen. He suutelivat.
- Näyttää siltä, että tuhon ex-sotilaaseen osui kuin osuikin nuoli ja se oli Amorin nuoli, hän ajatteli, kun äkkiä kuuli Quasin sanovan:
- Olet kaunis.
Kreeta käänsi yllättyneen katseensa Quasimodoon.
- Ööh...mitä sanoit? hän kysyi.
Quasi näytti nololta.
- Ööh siis...että tanssisi on kaunista ja olit upea lavalla ja..., hän takelteli ja oli jo aivan punainen.
Kreeta hymyili hänelle ystävällisesti ja tunsi itsekin punastuvansa. Äkkiä Djali määkäisi. Kreeta, Esmeralda ja Quasimodo katsoivat alas kadulle ja näkivät Frollon saapuvan.
- Frollo tulee. Teidän täytyy lähteä. Pian, seuratkaa minua, Quasi sanoi.
Kreeta nousi ylös ja lähti siskonsa perään, mutta huomasi ontuvansa vielä aika pahasti. Hän käänsi katseen siskoonsa.
- Mene vain. Minä vain hidastan, Kreeta sanoi.
Esmeralda katsoi huolestuneesti Kreetaa, mutta nyökkäsi sitten ja kääntyi Quasimodon puoleen.
- Lupaa, että suojelet häntä, hän sanoi.
Kreeta tiesi siskonsa puhuvan Phoebuksesta, mutta ei sanonut mitään. Quasi nyökkäsi vakavana.
- Lupaan, hän sanoi.
- Kiitos, Esmeralda sanoi hymyillen ja häipyi takaovesta Djalin kanssa.
Sitten Quasimodo kääntyi Kreetan puoleen.
- Äkkiä. Piilotetaan Phoebus pöydän alle, hän sanoi.
Kreeta nyökkäsi ja ryhtyi kiskoamaan Phoebusta kohti pöytää. Portaista alkoi kuulua ääniä juuri, kun Phoebus oli vielä puoliksi näkyvissä. Quasi potkaisi Phoebusksen pöydän alle ja Kreeta sujahti perässä. Ja viime hetkellä, sillä Frollo astui juuri silloin sisälle huoneeseen. Kreeta painautui pöydän jalkaa vasten ja kietoi kätensä polviensa ympärille.
- Älä anna sen löytää meitä. Älä anna sen löytää meitä. Älä anna sen löytää meitä, hän hoki ajatuksissaan ja liikutteli huuliaan.
Äkkiä hän tunsi vieressään makaavan Phoebuksen liikkuvan. Phoebus päästi muutaman huokaisun ja Kreetasta tuntui, että nyt tulisi tuho. Onneksi Quasimodo pudotti viinirypäleen lattialle ja kurouttautui poimimaan sen. Samalla hän vilkaisi pöydän alle. Kreeta viittoi Phoebuksen suuntaan ja sanoi äänettömästi:
- Virkoamassa.
Quasi nyökkäsi ja nousi takaisin istumaan. Hän söi muutaman viinirypäleen. Sitten Quasimodo potkaisi pöydän alla Phoedukselta tajut kankaalle ja peitti sen tekoyskänpuuskaan. Kreeta oli jo huokaisemassa helpotuksesta, kun hän kuuli Frollon kylmän äänen:
- Ovatko nämä uusia? Näyttävät niiltä mustalaistytöiltä.
Kreeta tunsi vapisevansa pelosta. Hän arvasi jo, mitä oli tulossa.
- Tiedän. Autoit heidät pakoon! Ja nyt koko Pariisi on tulessa sinun vuoksesi! Frollo karjui.
- Pysy vahvana, Quasi, Kreeta ajatteli.
- Sinä idiootti! Se ei ollut kiltteyttä! Se oli kieroilua! He ovat mustalaisia! Mustalaiset eivät kykene rakkauteen! Mieti poika! Mieti äitiäsi! Frollo karjui.
- Mitä? Oliko Quasin äiti mustalainen? Kreeta ihmetteli ajatuksissaan.
- No älä huoli, Quasimodo. He eivät kauaa häiritse meitä. Vapaudut heidän katalista taioistaan. He eivät kiduta sinua enää, Frollo sanoi.
- Miten niin? Kreeta kuuli Quasin kysyvän samaan aikaan, kun hän itse ajatteli sitä.
Frollon seuraavat sanat saivat Kreetan jäykistymään kauhusta.
- Tiedän, missä heidän piilopaikkansa on ja huomen aamulla hyökkään tuhannen miehen kanssa, Frollo sanoi.
Kreeta näki, kuinka lattialle putosi kaksi puista hahmoa. Esmeraldaa muistuttava hahmo oli poltettu mustaksi ja se kyti. Häntä itseään muistuttava hahmo oli vielä ehjä. Samassa Kreeta tunsi käden olkapäällään ja oli vähällä kiljaista. Hän onnistui kuitenkin pitämään suunsa kiinni ja katsoi Phoebusta, joka oli palannut tajuihinsa. Phoebus nosti sormen huulilleen.
- Eikä kukaan voi estää minua, Frollo sanoi ja murskasi Kreetaa muistuttavan puuhahmon jalallaan.
Kreeta nielaisi. Sitten Frollo poistui huoneesta. Kreeta ja Phoebus ryömivät esiin pöydän alta.
- Täytyy löytää Ihmeiden aukio ennen aamua. Jos Frollo ehtii sinne ensin... Oletko mukana? Phoebus kysyi.
Quasimodo laski katseensa ja sanoi hiljaisellla äänellä:
- En voi.
Phoebus katsoi Quasia ällistyneenä.
- Luulin sinua Esmeraldan ja Kreetan ystäväksi, hän sanoi.
- Frollo on herrani. En voi pettää häntä taas, Quasimodo sanoi.
- Tytöt puolustivat sinua! Näinkö osoitat kiitollisuutesi? Minä en ainakaan katso sivusta, kun Frollo murhaa ihmisiä. Tee niin kuin haluat, Phoebus sanoi ja lähti laskeutumaan portaita.
Kreeta katsoi Quasia. Hän näytti ärtyneeltä.
- Mitä? Mitä minun pitäisi tehdä? Mennä ja pelastaa tyttö kuoleman kynsistä ja leikkiä jonkinlaista ihmesankaria? Hänellä on jo oma ritarinsa. Ja se en ole minä, Quasimodo sanoi.
Sitten hän käänsi selkänsä. Kreeta laski kätensä Quasin olkapäälle.
- Kuule. Vanhempani kuolivat, kun olin 12-vuotias. He jäivät kiinni varastamisesta, ja tuomari Tollo antoi sotilaiden tappaa heidät saman tien. Olen siitä asti asunut siskoni kanssa ja jos nyt Frollo saa selville meidän piilopaikkamme, minulta menee viimeinen perheenjäsen, hän sanoi.
Quasimodo katsoi Kreetaa ja nappasi sitten viittaansa. Hän riensi ikkunalle ja katsoi Kreetaa.
- Tuletko sinä? hän kysyi.
Kreeta katsoi Quasia ensin yllättyneenä ja nyökkäsi. Hän otti Quasimodoa kädestä ja tämä otti hänet syliinsä. He laskeutuivat seinää pitkin aivan takaoven yläpuolelle ja pistivät päänsä esille juuri, kun Phoebus tuli ulos. Phoebus näytti siltä, että saisi sydänkohtauksen siinä paikassa. He laskeutuivat kadulle.
- Tulemme mukaasi, Quasi sanoi.
- Kiva kun muutit mielesi, Phoebus sanoi toivottuaan säikähdyksestä.
- Teen sen hänen ja Kreetan en sinun takiasi, Quasimodo sanoi.
- Tiedätkö missä hän on? Phoebus kysyi.
Quasi otti esiin Esmeraldan hänelle antaman kaulakorun.
- En, mutta hän sanoi, että tämä auttaa löytämään hänet, hän sanoi.
Phoebus näytti hölmistyneeltä. Kreeta huokaisi. Miten tuo ex-sotilas voisi olla noin torvi.
- Se on kartta. Sen sanoo jo se runokin, hän sanoi.
- Kun on sul koru tää. Sä kaupunkimme nää, Quasimodo hoksasi.
Phoebus aikoi sanoa jotain, mutta Kreeta vaiensi hänet katseellaan. Kolmikko lähti kulkemaan pitkin Pariisin pimeitä katuja kohti hautausmaata. Hiukan myöhemmin kolmikko saapui hautausmaalle. He löysivät erään haudan, jossa oli samanlainen risti kuin korussa. Phoebus tutki hetken tekstiä soihdun valossa, mutta sitten Quasi irrotti haudan kannen ja sen alata paljastuivat portaat. Kolmikko laskeutui portaita alas maan alle ja lähti kulkemaan käytävää pitkin.
- Onko tämä Ihmeiden aukio? Quasimodo kysyi.
- Äkkiseltään sanoisin, että tämä on kyllä Ihmeiden viemäri, Phoebus hymähti.
Kreeta piteli hameen helmaansa ylhäällä, jotta se ei kastuisi hirveästi. Rotan livahtaessa ohi hän irvisti.
- Inhoan tätä reittiä, Kreeta mutisi.
Phoebus vilkaisi häntä.
- Älä viitsi olla arkajalka, hän sanoi.
Kreeta käänsi ärtyneen katseensa Phoebukseen.
- Ensinnäkin en yleensä käytä tätä reittiä ja toiseksi minulla ei ole kenkiä, hän ärähti.
Quasi katsoi Kreetaa hiukan ujosti.
- Voin kantaa sinua jos haluat, hän sanoi.
Kreeta tunsi punastuvansa. Quasimodo kai meinasi, että hän ei rasittaisi nilkkaansa. Kreeta nyökkäsi hymyillen ja hetken päästä hän olikin Quasin käsivarsilla. He jatkoivat matkaansa. Viemäri vaihtui pian katakombeiksi, jonka seinät oli vuorattu pääkalloilla.
- Hauska paikka. Pitäisi käydä ulkona useammin vai mitä Quasi? Phoebus naurahti.
- En minä. Haluan vain varoittaa Esmeraldaa ja palata takaisin ennen kuin tulee hankaluuksia, Quasimodo sanoi hieman huolestuneena.
Kreetasta tuntui, että pääkallot tuijottivat heitä. Yksi niistä näytti liikkuvan. Ennen kuin hän ehti sanoa mitään Phoebus sanoi:
- Niistä puheen ollen jotain olisi pitänyt jo löytyä. Niin kuin ansa tai vartija.
Juuri silloin soihtu sammui.
- Tai väijytys, Kreeta mutisi.
Kun valot syttyivät jälleen heidän ympärillään oli luurangoiksi pukeutuneita mustalaisia. Joku kiskaisi Kreetan Quasin sylistä. Se joku oli Clopin.
- Kreeta, oletko kunnossa? hän kysyi ja kuulosti huolestuneelta.
- Olen kyllä, jos nyrjähtänyttä nilkkaa ei lasketa, Kreeta sanoi vähän hämmentyneenä.
Sitten Clopin kääntyi Phoebuksen ja Quasimodon puoleen.
- Kappas vaan. Kukas se täällä? hän kysyi pilkallisesti hymyillen.
- Tunkeilijoita! joku huusi.
- Vakoilijoita! huusi toinen.
Phoebus ja Quasi yrittivät selittää, mutta eivät ehtineet, kun mustalaiset kiskaisivat molempien suille liinat.
- Älkää keskeyttäkö. Olitte hyvin ovelia, kun löysitte piilopaikkamme järjestämällä meikäläisen oppaaksi. Valitettavasti kuolette sen tiedon takia, Clopin sanoi.
Mustalaiset alkoivat kuljettaa Phoebusta ja Quasimodoa yläpuolellaan. Kreeta yritti selittää, etteivät he olleet järjestäneet häntä oppaaksi tai olleet Frollon kätyreitä, mutta kuka nyt häntä olisi ehtinyt kuuntelemaan. Kun he pääsivät varsinaiselle Ihmeiden aukiolle, hän säntäsi etsimään siskoaan. Kreeta kuuli, kun Clopin kailotti hirttolavalla:
- Tännepäin kaikki! On hyviä uutisia! Tuplapotti! Pari Frollon vakoojaa! Eikä mitä vain vakoojia. Frollon kaartin kapteeni ja hänen kelloja soittava kätyrinsä!
Kreeta ei voinut olla pyöräyttämättä silmiään. Lopulta hän löysi Esmeraldan teltan. Kreeta säntäsi sisälle.
- Kreeta! Olet kunnossa! Esmeralda huudahti ja halasi häntä.
- Kiva nähdä sinuakin, sisko, mutta sinua tarvittaisiin lavalla. Clopin aikoo hirttää Quasin ja Phoebuksen, Kreeta huohotti.
Esmeralda henkäisi ja säntäsi ulos teltasta Kreeta ja Djali perässään. He ehtivät paikalle juuri kun Clopin oli aikeissa vetää hirttolavan vivusta.
- Seis! Esmeralda huusi.
- Esmeralda! Kreeta! Quasi ja Phoebus huusivat, vaikka se kuulosti pelkältä muminalta.
- Eivät he ole vakoojia vaan ystäviä, Esmeralda selitti vapauttaessaan Phoebusta.
- Miks eivät sanonu? Clopin kysyi nolona.
- He yrittivät, Kreeta sanoi ärtyneenä vapauttaessaan Quasimodoa.
- Tämä sotilas pelasti myllärin perheen ja Quasimodo auttoi meitä pakenemaan katedraalista, Esmeralda selitti.
Phoebus astui lavan reunalle ja ilmoitti:
- Tulimme varoittamaan. Frollo on tulossa. Hän sanoi tietävänsä piilopaikkanne ja hyökkää aamun koitteessa tuhansin miehin.
Mustalaiset näyttivät kauhistuneilta.
- Sitten ei tuhlata aikaa. On lähdettävä välittömästi, Esmeralda sanoi.
Kun mustalaiset alkoivat hätisesti keräillä tavaroitaan, Esmeralda kääntyi mieskaksikon puoleen.
- Otitte kamalan riskin tulemalla tänne. Se ei ehkä näy päälle, mutta me kiitämme, hän sanoi ja halasi Phoebusta.
Kreeta tönäisi Phoebusta ja nyökkäsi Quasin suuntaan. Phoebus nyökkäsi ja työnsi hänet Esmeraldan eteen.
- Älä kiitä minua vaan Quasimodoa. Ilman häntä ja Kreetaa en olisi ikinä löytänyt tänne, hän sanoi.
Samassa pimeydestä kuului ääni:
- Enkä minä.
Se oli Frollo sotilaineen. Hän ei ollut tiennyt mustalaisten piilopaikkaa, vaan huijasi Quasimodon johdattamaan hänet sinne. Jokaisesta tunnelista tuli sotilaita ja pian mustalaiset oli vangittu ja Quasi, Phoebus ja Esmeralda oli saarrettu. Frollo käveli joukon keskelle.
- 20 vuoden etsinnän jälkeen löysin viimein Ihmeiden aukion, hän sanoi ja hymyili sitten Quasimodolle.
- Rakas Quasimodo. Tiesin, että sinusta olisi vielä hyötyä, Frollo sanoi.
- Mitä sinä oikein sanot? Esmeralda ärähti ja yritti vapautua häntä pitelevän sotilaan otteesta.
Frollo silitti Quasimodoa kuin lemmikkieläintä.
- Hän johti minut suoraan luoksesi, kulta, hän sanoi virnistäen.
- Valehtija, Esmeralda sähähti.
Frollo siirtyi Phoebuksen puoleen.
- Ja mitä muuta verkosta löytyykään? Kapteeni Phoebus kuolleista nousseena. Sekin on epäilemättä ihme. Asia korjataan heti, hän sanoi.
Sitten Frollo huomasi jotain.
- Hetkinen. Yksi puuttuu, hän sanoi.
Juuri silloin sotilaat raahasivat vastaan tappelevan Kreetan paikalle. Sotilaat olivat aika köniinsä saaneen näköisiä. Frollo nosti Kreetan leukaa kylmästi hymyillen.
- Sinähän taistelet kuin marsu, hän sanoi.
Kreeta kiskaisi leukansa pois Frollon otteesta.
- Pidä likaiset näppisi erossa minusta, senkin taskurotta, hän sähähti.
Frollo hymyili kylmästi ja kääntyi sitten vangittuihin mustalaisiin päin.
- Torilla järjestetään huomenna grillijuhlat. Olette kaikki tervetulleita, hän sanoi.
Sitten Frollo kääntyi sotilaiden puoleen.
- Pankaa heidät säilöön, hän sanoi.
Sotilaat lähtivät raahaamaan mustalaisia, Phoebusta, Esmeraldaa ja Kreetaa pois, kun Quasi tarttui Frollon kaavun helmaan.
- Ei. Pyydän, herra. Ei Kreetaa, hän pyysi.
Frollo katsoi Quasimodoa halveksivasti. Quasi päästi irti ja laski katseensa.
- Viekää hänet kellotorniin. Ja varmistakaa, että hän pysyy siellä, Frollo sanoi kahden sotilaan tarttuessa Quasin käsivarsiin.
Kreeta onnistui vilkaisemaan Quasimodoa ja huokaisi:
- Voi Quasi.
Seuraavana päivänä Phoebus ja mustalaiset oli suljettu häkkeihin ympäri toria. Esmeralda ja Kreeta seisoivat molemmat lavalla kädet selän taakse sidottuna paaluihin, ja sotilaat heittelivät olki- ja risukimppuja heidän jalkojensa juureen.
- Mustalaiset Esmeralda ja Kreeta on havaittu syyllisiksi noituuteen. Tuomio kuolema, Frollo julisti.
Tytöt kuuntelivat Frollon paasausta. Esmeralda huokaisi:
- Olen pahoillani, että sotkin sinut tähän juttuun.
Kreeta vilkaisi siskoaan ja virnisti.
- Ei se ole sinun syysi. Ainoa asia, mikä minua häiritsee on se, että ainoa, joka voisi auttaa on jumissa kellotornissa, hän sanoi.
- Quasimodo? Esmeralda tarkensi.
Kreeta nyökkäsi huokaisten ja katsoi kellotornia. He olivat hetken hiljaa ja sitten Esmeralda kysyi:
- Taidat todella pitää hänestä vai mitä?
Kreeta nyökkäsi, mutta ei ehtinyt sanoa mitään, kun Frollo tuli heidän luokseen soihdun kanssa.
- Aika on tullut, mustalainen. Seisot kuilusi reunalla ja silti ei ole vielä liian myöhäistä. Voin pelastaa sinut tämän ja seuraavan maailman liekeiltä. Joko minä tai liekit, hän sanoi virnistäen.
Esmeralda sylkäisi Frollon kasvoille. Frollo pyyhki kasvojaan ja kääntyi sitten Kreetan puoleen.
- Sama ehdotus sinulle, kultaseni. Sinun ei tarvitse kärsiä samaa kohtaloa kuin tämä noita, hän sanoi.
Kreeta tujotti Frolloa ällistyneenä. Kehtasiko tuo juovamaaorava pitää häntä kakkosvaihtoehtona?
- Anteeksi vain, mutta tuo noita on siskoni. Ja haluatko suoran vastauksen? Hyppää Seineen! hän ärähti.
Frollo kääntyi väkijoukon puoleen.
- Mustalaiset Ermeralda ja Kreeta ovat kieltäytyneet katumuksesta. Nämä ilkeät noidat ovat vaarantaneet jokaisen pariisilaisen kuolemattoman sielun, hän sanoi.
Kreetan teki mieli huutaa, ettei Frollo tunnistaisi noitaa, vaikka se muuttaisi hänet nelisarviantiloopiksi, mutta päätti pitää suunsa kiinni. Frollo käveli Esmeraldan luokse ja hymyili ilkeästi.
- Oikeuden, Pariisin ja heidän sielujensa takia. On pyhä velvollisuuteni lähettää nämä epäpyhät demonit takaisin tuonpuoleiseen, Frollo julisti ja sytytti rovion.
- Eeeeeeiiiiii!!!!!! Kreeta kijaisi.
Hän yritti päästä vapaaksi ja auttamaan siskoaan, mutta turhaan. Kreeta voi vain avuttomana katsella, kuinka liekit nousivat yhä korkeammalle ja korkeammalle Esmeraldan ympärillä. Samassa katedraalin kellot alkoivat soida ja Quasi laskeutui lavalle köyden varassa. Hän kiskaisi Esmeraldan köydet poikki ja nosti hänet olkapäälleen. Sitten Quasimodo katsoi Kreetaa.
- Mene vain. Pelasta hänet. Pärjään kyllä, Kreeta sanoi.
Quasi nyökkäsi ja lennätti sitten itsensä takaisin katedraalin katolle köyden varassa Esmeralda mukanaan.
- Quasimodo! Frollo karjaisi raivoissaan.
Quasimodo kiipesi katedraalin katolle ja nosti Esmeraldan käsillään ilmaan.
- Turvapaikka! Turvapaikka! Turvapaikka, hän huusi.
Frollo kääntyi sotilaiden puoleen.
- Vallatkaa katedraali! hän ärähti ja kääntyi sitten Kreetan puoleen.
- Sinä sen sijaan olet mennyttä, Frollo sähäti ja heitti soihdun Kreetan jalkoihin.
Kreeta tuijotti kauhistuneena, kuinka tuli alkoi kiertää hänen ympärillään. Hän onnistui jotenkin tukahduttaamaan kirkaisun. Sitä iloa hän ei Frollolle soisi, että hän huutaisi apua. Kreeta yritti saada ranteitaan vapaaksi ennen kuin hän alkaisi näyttää grillatulta. Hän yski savun tunkeutuessa keuhkoihin. Juuri ennen kuin hän menetti tajuntansa, hän tunsi ranteidensa vapautuvan ja joku otti hänet syliinsä.
- Quasimodo? Kreeta sopersi hiljaa.
Sitten kaikki pimeni. Vähän myöhemmin hän palasi tajuihinsa kellotornissa. Quasi juotti hänelle lusikalla vettä.
- Hyvä. Olet hereillä, hän sanoi hymyillen.
- Missä Esmeralda on? Kreeta kysyi.
Quasimodo avasi viereisen oven ja hän näki siskonsa makaavan olkivuoteella. Kun Kreeta aikoi mennä hänen luokseen sekä hän että Quasi kuulivat meteliä ulkopuolelta. Sotilaat yrittivät vallat Notre Damen. Kaksikko säntäsi ulos. Kreeta juoksi kaiteelle ja katsoi huvittuneena sotilaita. Ensimmäinen tuijotti häntä suu auki.
- Heippa, Kreeta sanoi huvittuneena.
Sitten hän tönäisi tikkaita. Sotilaat kaatuivat sotilaiden mukana alas.
- Moikka, Kreeta huikkasi perään ja vilkaisi Quasimodoa, joka kiskaisi köydestä jota pitkin toinen sotilasjoukkue oli tulossa.
Koko porukka putosi maahan. Sitten he alkoivat pommittaa sotilaita kivillä. Useita sotilaita putosi pelistä pois. Hetken päästä kivet alkoivat loppua.
- Tämä keino ei pidättele niitä enää kauaa, Kreeta huudahti.
Quasi mietti hetken ja sitten hän keksi.
- Se lyijypata. Seuraa minua, hän sanoi ja säntäsi juoksuun.
Kreeta lähti hänen peräänsä. Hetken päästä he pääsivät padan luo. He työnsivät pataa hartiavoimin ja onnistuivat kaatamaan sen. Lyijy valui pitkin katedraalin seinää sihisten ja savuten ja pakotti sotilaat perääntymään pääovelta lopullisesti.
- Me tehtiin se! Me tehtiin se! Kreeta hihkui ja halasi Quasimodoa.
Quasi näytti hieman nololta. Sitten he juoksivat kertomaan Esmeraldalle hyvät uutiset.
- Teimme sen, Esmeralda! Voitimme ne! Tule katsomaan! Quasimodo huudahti.
Esmeralda ei liikkunut.
- Esmeralda. Herää. Olet turvassa, Kreeta sanoi ja yritti herättää siskonsa.
Esmeralda ei reagoinut. Kreeta painoi korvansa siskonsa suulle, mutta ei kuullut hänen hengittävän. Hän nosti katseensa Quasiin ja puisteli päätään surullisena.
- Esmeralda? Voi ei. Voi ei, Quasi sanoi ja nosti tytön syliinsä kyynelsilmin.
Kreetankin silmiä kirveli. Hän käveli parvekkeelle ja painoi päänsä vasten kaidetta. Kreeta alkoi hiljaa itkeä. Frollo oli onnistunut. Esmralda oli kuollut. Äkkiä Kreeta kuuli askelia takanaan. Hän vilkaisi taakseen ja näki Frollon hiipivän kohti huonetta, jossa Quasimodo ja Esmeralda olivat. Kreeta seurasi hiljaa perässä ja jäi tarkkailemaan oven rakoon. Frollo nosti kätensä ja hänellä oli tikari. Hän aikoi iskeä Quasia tikarilla selkään.
- Quasi, varo! Kreeta huudahti, syöksyi sisään ja onnistui taklaamaan Frollon.
Quasimodo kääntyi häkeltyneenä ympäri ja näki tikarin.
- Frollo yritti tappaa sinut, Kreeta sanoi juuri, kun Frollo tönäisi hänet niskastaan ja työnsi hänet seinää vasten.
- Sinä senkin pikku taira, Frollo sähisi ja aikoi iskeä häntä tikarilla, mutta Quasi ehti väliin.
Hän iski Frollon seinään ja nappasi tikarin.
- K-kuuntele minua, Quasimodo, Frollo sopersi.
- Ei! Sinä kuuntelet! Olet aina uskotellut, että maailma on kurja ja julma paikka, mutta nyt huomaan, että ainoa kurja ja julma asia on sinunlaisesi ihmiset, Quasimodo huusi.
Kreeta tuijotti ällistyneenä Quasia, kun hänen korviinsa kantautui heikko ääni:
- Quasimodo?
Kreeta ja Quasimodo käänsivät yhtä aikaa Esmeraldaan ja huomasivat tämän olevan elossa. Quasi halasi häntä ja niin aikoi Kreetakin, kun hän tunsi käsivarren kiertyvän kaulansa ympärille. Se oli Frollo.
- Hän ehkä elää, mutta tyttö kuolee, hän sanoi ja veti miekkansa.
- Ei! Quasmodo huudahti, tönäisi Frolloa ja nappasi Kreetan syliinsä.
He loikkaisivat kaiteen yli ja jäivät roikkumaan gargoilin varassa.
- Meidän on mentävä takaisin. Esmeraldan Frollo haluaa. Ei minua, Kreeta kuiskasi.
Ennen kuin Quasi ehti sanoa mitään, Frollo ilmestyi kaiteelle.
- Lähdössä jo nyt? hän kysyi ja virnisti kuin mielipuoli.
Frollo heilautti miekkaansa, mutta Quasimodo onnistui loikkaamaan toiselle gargoilille. Frollo seurasi perässä. Hetken päästä Quasi auttoi Kreetan takaisin parvelle ja aikoi seurata perässä, kun Frollo ilmaantui paikalle. Hän tuijotti Quasimodoa raivoissaan.
- Olisi pitänyt arvata, että yrität pelastaa nuo noidat.. Aivan kuin äitisi yritti pelastaa sinut, Frollo sanoi.
- Mitä!? Quasi ja Kreeta huudahtivat yhteen ääneen.
- Ja nyt aion tehdä sen, mikä olisi pitänyt tehdä kauan sitten, Frollo ärähti ja tönäisi Quasimodoa.
Quasi putosi gargoilin päältä, mutta Kreeta sai otteen hänen ranteestaan. Nähdessään siskonsa ja ystävänsä hädässä Esmeralda tuli apuun. Frollo näki tilaisuutensa ja nosti miekkansa.
- Ja hän rankaisee syntisiä ja syöksee heidät tuliseen pätsiin! Frollo julisti.
Juuri, kun hän aikoi iskeä, gargoili alkoi murtua. Frollo horjahti, mutta sai silti otteen siitä. Hän katsoi kauhistuneena gargoilin naamaa, kun patsas katkesi ja Frollo putosi sen kanssa alas tuhoonsa. Mutta tyttöjen riemu oli lyhyt. Heidän otteensa Quasimodosta lipesi.
- Quasimodo! Quasi! Eeeiii! Kreeta kirkaisi.
Kerrosta alempana Phoebus sai Quasin kiinni ikkunasta. Kreetalta pääsi helpottunut huokaus. Hän ja Esmeralda juoksivat alempaan kerrokseen, jossa Phoebus ja Quasimodo olivat. Kreeta säntäsi Quasin luo ja halasi häntä. Esmeralda taas halasi Phoebusta. Quasimodo hymyili Kreetalle ja kääntyi sitten Esmeraldan ja Phoebuksen puoleen. Hän otti heitä kumpaakin kädestä ja painoi ne hellästi yhteen. Kreeta pyyhkäisi kyynelen poskeltaan ja katsoi tilannetta herkistyneenä. Uusi aamu valkeni Pariisin ylle ja paljasti kuinka kaupunkilaiset ja mustalaiset raivasivat rinta rinnan taistelun jälkiä. Kaikki lopettivat työnsä, kun kirkon pääovet avautuivat ja Esmeralda ja Phoebus astuivat päivän valoon. Esmeralda kääntyi takaisin ovelle ja ojensi kätensä. Quasi astui Kreetan kanssa valoon ja peitti hetkeksi silmänsä auringon häikäistessä häntä. Väkijoukosta erkani pikkutyttö, joka nousi vähän matkaa portaita. Kreeta käveli tytön luo ja ohjasi hänet Quasimodon luokse. Tyttö epäröi hetken, mutta kietoi kätensä Quasin kaulaan ja halasi häntä. Quasimodo näytti ensin hieman häkeltyneeltä, mutta suli sitten hymyyn. Sitten pikkutyttö otti Quasia kädestä ja ohjasi häntä alas portaita. Ennen kuin hän oli ehtinyt puoleen väliin, hän nappasi Kreetan syliinsä ja suuteli häntä. Kreeta hämmästyi ensin, mutta vastasi sitten suudelmaan.
- Kolme hurraata Quasimodolle! Clopin huusi riemuissaan.
Väkijoukko alkoi hurrata ja nosti sekä Quasimodon että Kreetan harteilleen. Kreeta ja Quasi pitelivät toisiaan kädestä.
- Ja tässä on pulma, ken vastauksen ties.
Aina soi näin Notre Dame.
Kumpi on hirviö.
Kumpi on mies.
Aina soi.
Soi.
Soi.
Soi.
Soiton se soi sydän voiton kun saa.
Aina soi näin Notre Dame, Clopin lauloi.
Äkkiä katedraalin katolta kuului ärtynyt huuto:
- Ettekö te ikinä muuta!?

Kreeta käänsi kummastuneen katseensa katedraalin katolle, mutta ei nähnyt mitään. Hän kohautti harteitaan ja käänsi katseensa takaisin Quasimodoon. Hänen vankeutensa aika oli ohitse. Enää hänen ei tarvitsisi piileskellä yksin katedraalin kellotornissa.

Kommentoikaa pliis Very Happy
A/N 2: Mun on viel ihan pakko mainita et mä ihan todella rakastan tätä elokuvaa Smile
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Puvitsu

avatar

Viestien lukumäärä : 225
Join date : 02.08.2015
Paikkakunta : oulu

ViestiAihe: Vs: Notre Damen kellonsoittaja (K-7)   Pe Heinä 22 2016, 17:51

Se. Oli. HUIPPU! Kuten sanoin luin tämän heti (tai no seuraavana päivänä  Rolling Eyes...) kun julkaiset tän ja pakko sanoa että oli kyllä huippu  Razz! Melkein yhtä hyvä kuin alkuperäinen versio  Wink.

PS: Mäkin rakastan tätä Disney leffaa  I love you.

_________________
"Räjäytetään ovi auki, pannaan kalusto remonttiin ja paiskataan Nuikki päin seinää!"~Vinski
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Prätkämimmi



Viestien lukumäärä : 4324
Join date : 18.01.2015

ViestiAihe: Vs: Notre Damen kellonsoittaja (K-7)   La Heinä 23 2016, 07:43

Jee samiksii cheers. Kiva et tykkäsit tarinastani. Mitä muuten pidit Kreetasta?
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Sponsored content




ViestiAihe: Vs: Notre Damen kellonsoittaja (K-7)   

Takaisin alkuun Siirry alas
 
Notre Damen kellonsoittaja (K-7)
Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Takaisin alkuun 
Sivu 1 / 1

Oikeudet tällä foorumilla:Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa
Last Chance Garage :: Fanfiction ja fanitaide :: Muut tarinat S-K13-
Siirry: