Last Chance Garage

Suomenkielinen foorumi Prätkähiiret Marsista - sarjan faneille.
 
PääsivuPääsivu  KalenteriKalenteri  FAQFAQ  HakuHaku  KäyttäjälistaKäyttäjälista  KäyttäjäryhmätKäyttäjäryhmät  RekisteröidyRekisteröidy  Kirjaudu sisään  

Jaa | 
 

 Mitä tulevaisuus tuo tullessaan (K11)

Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Siirry alas 
KirjoittajaViesti
Pahgiz

avatar

Viestien lukumäärä : 57
Join date : 06.06.2016
Paikkakunta : Seinäjoki

ViestiAihe: Mitä tulevaisuus tuo tullessaan (K11)   Ti Kesä 07 2016, 20:57

Title: Mitä tulevaisuus tuo tullessaan
Author: Pahgiz & Minde
Genre: Action, draama, fluff ja myös Alternative Universe
Pairing: Turbo/Minni, Vinski/Santtu, OC/OC, Moto/OC
Rating: K11
Disclaimer: En omista Prätkähiiriä, enkä tee kirjoituksillani rahaa. Minde omistaa omat hahmonsa ja minä omani.
Summary: Hiiret palaavat Marsiin. Miten elämä lähtee siitä rullaamaan. Mitä mieltä Masi on seesteisestä perhe-elämästä.
A/N: Toinen vanha ficci josta edelleen tykkään. Varoituksen sana. Tämäkin on PIIIIIIIITKÄ



Tarina alkaa siitä kun Moto, Turbo ja Krista ovat palanneet vihdoin kotiinsa Mars planeetalle. He saivat Maassa vihdoin Leipäjuuston kiinni, se vei kokonaiset neljä vuotta.
Vinski rakastui Santtuun ja jäi tämän kanssa Maapallolle asumaan. Tietenkin he tulevat aina välillä käymään Marsissa. 
Turbo meni melkein heti Marsiin palaamisen jälkeen Minnin kanssa naimisiin. Olivathan he olleet pari monta vuotta. He saivat juuri yhteisen lapsen, joten Minni oli jäänyt äitiyslomalle. Turbo oli määrätty toimimaan kenraalina äitiysloman ajan.
Kristan ja Moton tiet erosivat. Moto oli kosinut Kristaa Turbon hääjuhlissa. Krista oli säikähtänyt, hän ei ollut mielestään valmis vaimoksi.
Nyt Krista oli päättänyt omistautua kunnolla armeijalle. Pluto oli vahvistunut ja yritti ryöstää uudestaan Marsiin vähiä kertyneitä luonnonvaroja…
 
Eräässä Marsin pikkukaupungissa räjähtivät plutolaisten asentamat pommit yrityksenä tuhota Marsin armeijaa, jotka evakuoivat siviilejä.
Krista juoksi pitkin katuja joiden talot paloivat maan tasalle. Hiirinainen yritti nähdä savun läpi oliko palavassa kaupungissa enää siviilejä.
Yhtäkkiä Krista kuuli läheiseltä aukiolta vauvan itkua. Nainen kääntyi seuraavasta mutkasta vasemmalle, saapuen lopulta kohtuullisen kokoiselle aukiolle.
Hän näki maassa makaavan harmaaturkkisen hiirinaisen, joka yritti suojella pientä itkevää harmaaturkkista hiirivauvaa liekeiltä. Naisen alla oleva punainen verilammikko kieli, että hän oli todella pahassa kunnossa.
Krista kiihdytti vauhtia ja kun hän vihdoin pääsi naisen luo, tämä hengitti todella vaikeasti. Krista käänsi naisen kyljelleen ja yritti saada tämän elotonta ruumista mukaansa.
”…mi-nä… en… enää … sel-viä… mut-ta… pe-lastakaa… tyt-ttäreni” hiirinainen puhui pätkittäin ja irvisti kivun takia.
”Älä puhu tuollasia, kyllä me kaikki täältä pois päästään!” Krista yritti saada naiseen vähän toivoa.
Samassa pluton tarkka-ampuja yritti saada Kristaa hengiltä. Onneksi ampuja oli huono ja Kristaa osui vain kylkeen, mutta sekin tuntui, varsinkin kun yritti kantaa itsensä kokoista olentoa liekkimeren läpi.
”…JÄ-TÄ… MINUT!! …PE-LASTA VAUVA… JA… ITSE-SI… lupaathan, …että kas-vatat Cameronista hienon… naisen…” nainen käski.
Valitettavasti se oli hänen viimeinen toiveensa. Hiirinainen yski hieman kivun takia, mutta sitten hänen silmänsä painuivat kiinni, eikä hän enää herännyt.
Krista laski varovasti poisnukkuneen lapsen äidin maahan ja risti tämän kädet rinnan päälle.
”Ihan varmasti kasvatan” Krista kuiskasi itsevarmalla äänellä.
Sitten hiirinainen otti liivin päältään ja kietoi lapsen siihen, suojaksi liekkejä vastaan. Krista nosti nyytin syliinsä ja nousi vamman takia hyvin vaivalloisesti ylös.
Krista lähti juoksemaan siihen suuntaan mistä oli tullutkin. Hänen päässään tuntui sumenevan, se taisi johtua savusta tai verenhukasta.
Jokainen juoksuaskel sattui, mutta Krista ajatteli vain, että hänen on pelastettava vauva ja itsensä.
Päästyään ulos kaupungista Krista näki nykyisen luutnantin ja juoksee viimeisillä voimillaan tämän luokse.
”Rouva kapteeni, pelkäsimme menettäneemme teidät…” luutnantti huokaisi aika helpottuneella äänellä.
Krista ojensi vauvan miehelle ja heti sen jälkeen hän kaatui tajuttomana maahan.
”KAPTEENI?! LÄÄKINTÄYKSIKKÖ HETI TÄNNE!!”
 
Kahden päivän päästä Turbo kävi katsomassa Kristaa sotilaille tarkoitetussa sairaalassa, johon Krista oli saanut oman huoneen.
Turbo toi kukkia häneltä ja Minniltä. Kullanruskea hiiri jäi hetkeksi huoneen hiljaisuuteen, sillä täältä häntä ei varmaan tajuttaisi etsiä.
”Kenraalina olo ei ole kovin helppoa, ainakaan tällaisina aikoina…” Turbo mutisi hiljaa itsekseen ja huokaisi syvään.
Krista alkoi heräillä. Hiirinainen avasi hitaasti silmänsä, mutta sulki ne lähes heti kirkkaan valon takia. Tunnistettuaan äänen vieressään Krista avasi uudelleen silmänsä ja yritti totuttaa niitä valoon.
”Hei…” hiirinainen kuiskasi.
Turbo säpsähti, mutta tajusi sitten ystävänsä olevan hereillä.
”Hei, mikä on olo?”
”Ihan hyvä, kiitos” Krista kuiskasi vastaukseksi, nostaen kätensä haavan päälle.
Samassa Krista muisti pienen tytön ja hänen äitinsä.
”VAUVA, MISSÄ VAUVA ON?!” hiirinainen kysyi hädissään ja yritti nousta istumaan.
Turbo yritti saada Kristaa takaisin makuulle, etteivät haavat aukeaisi.
”Mikä vauva? Sekö minkä pelastit kaupungista ennen pökertymistäsi?” kullanruskea hiiri kysyi.
Krista painoi päänsä takaisin tyynyyn, kun tunsi haavassaan kipua.
”Niin, Missä se on?!”
”Usko pois se on turvassa. Itse asiassa vauva on täällä sairaalassa lasten osastolla. Se sai kuulemma lievän häkämyrkytyksen” Turbo selitti samalla kun istui Kristan sängyn vieressä olevalle tuolille.
Krista nousee takaisin istumaan ja aikoo nousta ylös
”Mun pitää päästä sen luo…” Krista sanoi hiljaa, nousten uudestaan istumaan sängyn reunalle.
”Okei. Venaa hetki, mä haen pyörätuolin, niin ei tuo haava aukea” Turbo vastasi ja katosi hetkeksi käytävään.
Turbo työnsi Kristan lastenosastolle. Vauvan luona oli juuri hoitaja tarkistamassa lapsen kuntoa. 
”Saisinko hänet syliini?” Krista kysyi varovaisesti.
”Tässä vaiheessa onkin hyvä, että lapsi saa kosketus kontaktia, se auttaa paranemista nyt kun keuhkot ja aivot ovat kunnossa” hoitaja selitti samalla kun nosti lapsen hiirinaisen syliin.
Krista ei kuule hän vain ihaili, kuinka jokin pieni voi olla jotain näin kaunista.
”Haluaisitko syöttää pikkuisen? hoitaja kysyi.
”Joo.. vaikken mä tiedäkään miten se tehdään..” Krista vastasi.
”Mä autan sua.. arvaa vain monestiko mä olen syöttänyt Dravenia” Turbo sanoi ja näytti Kristalle miten vauvan syöttäminen tapahtui.
Kun Krista huomasi miten helppoa syöttäminen oli, hän hymyili onnellisesti.
Lapsella oli hyvin nälkä ja hän joi koko tuttipullon tyhjäksi.
Turbo antoi Kristalle liinan jotta tämä voisi röyhtäyttää vauvan.
Samalla Krista kertoi lupauksessaan kuolleelle naiselle, vauvan äidille.
”No kai sitten sinun on lähdettävä armeijasta ja ryhdyttävä äidiksi... mutta ensin parannut kunnolla ennen kuin lähdet täältä mihinkään” Turbo määräsi pienesti hymyillen.
Krista nyökkäsi ja hänen poskeltaan valui ilon kyynel.
”Tuu tänne” Krista kuiskasi itkun ja väsymyksen sekaisella äänellä.
Turbo halasi vanhaa ystäväänsä, tuntien että voisi itsekin itkeä. Joten hän nousi ylös ja köhäisi hieman nolostustaan pois.
”Sä et vissiin täältä haluu lähtee… mä voin käydä laittaa sun huoneeseen lääkärille viestin siitä, missä sä oot, jos ne rupee vaikka kaipaamaan…” kullanruskea hiiri sanoi samalla kun käveli ovelle.
”Kiitti, Turbo sä oot tosi ystävä!… Ai nii miten Moto jaksaa? tiedäthän…” Krista kysyi samalla kun kuivasi nopeasti kyyneleet pois poskiltaan.
”Joo tiedän… Se on vihdoin päässy susta yli se on jo suunnittelemassa yhteen muuttoa yhden naisen kans…” Turbo vastasi.
Krista hymähti pienesti ja Turbo tajusi, ettei nainen halua kuulla enempää, joten hän vain hyvästeli Kristan.
”Nähdään viimestään sit ku pääsette täältä sairaalasta. Meidän pitää kuitenki hoitaa joitaki paperi hommia vielä, nii sit susta tuloo oikee äiti.”
Krista hymyili leveästi ystävälleen.
”Niin”
 
Jo viiden päivän päästä lääkäri antoi Kristan ja vauvan lähteä sairaalasta.
Kristan asunto oli samalla kadulla kuin Turbolla ja Minnillä, vain puoli kilometriä heistä eteenpäin. Joten Krista ajatteli käydä ensin siellä tervehtimässä Minniä ja ilmoittamassa Turbolle päässeensä sairaalasta. Krista jätti heti ajatuksen, kun huomasi Moton prätkän oven edessä.
”Siellä se vissiin on ny sen uuden tyttöystävänsä kanssa…” Krista mumisi itsekseen ja käveli kotiin. Hiirinainen huomasi talonsa edessä tutun näyn, hänen prätkänsä oli tuotu taistelukentältä takaisin kotiin.
Krista hoksasi lapun bensatankissa ja luki sen nopeasti.
”Tää oli jääny sulta matkan varrelle. Mä toin sen tähän, ku kuulin, et joudut olemaan sairaalas jonkin aikaa t: Ryan.”
Krista hymyili itsekseen samalla, kun luki lappusta.
”On se hyvä et on tälläsiä ystäviä kuin Turbo, Minni, Ryan, Rosie, Vinski, Santtu ja olihan Motokin ennen, mutta…” hiirinainen mutisi vaisulla äänellä, samalla kun kaivoi avainta portaan ja seinän välisestä raosta.
Lopulta avain löytyi ja Krista avasi oven.
Häntä ja Cameronia vastassa oli ainoastaan ummehtunut lämmin ilma yhdistettynä pölyyn.
”Taitaa olla varmaan korkea aika siivota tämä huusholli, kun olen ollut niin kauan kiinni töissä nii, tää siivous on vähä unohtunu…” Krista selitti nukkuvalle vauvalle, joka oli hänellä kantokassissa sylissä.
Krista haisteli Cameronin hiuksia. Ne tuoksuivat niin suloisilta.. Sitten hän uskalsi astua sisään tuohon ummehtuneeseen ilmaan.
Krista laski Cameronin jatkamaan uniaan sänkynsä päälle.
”Pitää varmaan käydä hankkimas pinnasänky… ja kaikki muutki vauvan tarvikkeet… Paitsi, että musta tulee työtön nyt ja rahaa kannattaa säästellä…” Krista mutisi samalla kun avasi yöpöytänsä laatikon.
Laatikossa ei ollut muuta kuin yksi osoitekirja. Krista selasi kirjasen kohtaan Ä.
Sillä sivulla ei ollut muita nimiä kuin äiti ja isä ja heidän puhelinnumeronsa ja osoitteensa.
Krista ei ole ollut moneen vuoteen heihin mitenkään yhteydessä. Hänen vanhempansa katkaisivat välit silloin, kun Krista lähti armeijaan.
”Ehkä ne vois auttaa mua alkuun tai jotain.. vaikka vain Miskan vanhalla pinnasängyllä..” hiirinainen toivoi samalla kun käveli puhelimen luo.
Kyseisen sängyn oli Kristan isä tehnyt joten aikoinaan, joten hiirinainen uskoi, että tallessa se oli vielä jossain.
Krista näppäili puhelimen numeron ja jäi odottamaan vastausta.
”No eipä ole ainakaan puhelinta sulkeneet…” hän mutisi, kuullessaan tuuttauksen.
”Haloo?” kuului samassa langan toisesta päästä.
Krista meni aivan lukkoon tunnistaessaan rakkaan äitinsä äänen..
”Haloo! Haloo! Onko siellä joku?!” naisen ääni huuteli.
”Hei äiti…” Krista kuiskasi vaikeasti nielaisten.
Puhelimessa oli ensin hyvin hiljaista, mutta sitten Kristan äiti saa vastattua.
”Krista, kultaseni oletko se tosiaan sinä?” hiirinainen kysyi hyvin itkuisella äänellä.
”Olen, on ollut ikävä teitä kaikkia…” Krista kuiskasi, yrittäen nieleskellä itkua ja karheaa palaa pois kurkustaan.
He puhuivat kaikesta niin kauan, kunnes Krista havahtui siihen, että Cameron heräsi.
”Odota hetki” Krista sanoi puhelimeen.
Hiirinainen kävi hakemassa puhelimen viereen tuolin, tuttipullon ja lopuksi Cameronin.
”Kulta, onko minusta tullut mummi?” Kristan äiti kysyi kuultuaan puhelimesta vauvan itkua.
”Ei nyt varsinaisesti… minä lupasin eräälle edesmenneelle naiselle jota yritin pelastaa että huolehtisin pikku Cameronista” Krista selvensi tilannetta samalla kun syötti vauvaa.
Sekös antoi hänen äidilleen potkua.
”Onko sinulla kaikki tavarat, kulta? Vauva vaatii paljon tavaraa..”
”Ei ole mitään itse asiassa. Kaikki tämä vastuu tuli minulle niin yllättäen…” Krista vastasi samalla kun röyhtäytti Cameronia.
Puhelimessa äiti kuulosti erittäin innostuneelta.
”Kulta, isälläsi on pakettiauto. Me tuomme kaiken meiltä löytyvän huomenna ja tulemme kaikki katsomaan sinua. Hei, hei kulta nähdään huomenna” Kristan äiti päätti puhelun nopeasti.
”Voi äiti” Krista huokaisi syvään ja laski luurin alas. ”Mut nyt taitaa olla aika tehdä tänne taloon suursiivous.”
Krista päätti siivota talon huone kerrallaan, aloittaen makuuhuoneestaan.
Krista heitteli kaikki turhat tavarat ja vaatteet menemään ja lopputuloksena oli kolme jätesäkillistä roskiin menevää tavaraa..
Illan pimetessä makuuhuone oli siisti. Krista tuuletti sitä vielä, että se olisi edes sellainen huone missä pystyi kunnolla hengittämään.
Sitten hän vaihtoi Cameronille yöpaidan ja syötti vauvan viimeisen kerran sinä päivänä. Krista peitteli pienokaisen viereensä sängylle ja meni sen viereen varovasti. Kristakin nukahti lähes heti.
 
Aamulla Cameron herätti Kristan itkemällä hyvin äänekkäästi. Hiirinainen nosti hänet syliinsä ja käveli keittiöön lämmittämään äidinmaidon vastiketta.
Syöttäessään ottotytärtään Krista tajusi vihdoin katsoa kelloon.
”Puoli kahdeksan, sinäkään et taida olla niitä kauheen aamuvirkkuja” hän leperteli Cameronille.
Aamuhetken keskeytti auton ääni pihalta.
”Jaa tais tulla mummi ja pappa. Hyvä, et mulla on ny sut, muute olisin noille kahelle nii äreä, jos ne olis herättäny mut tolla saapumisellaan…” Krista tuumasi vauvalle.
Ovikello soi ja Krista käveli avaamaan Cameron sylissään.
Heti kun ovi aukesi, Kristan äiti hyppäsi tyttärensä kaulaan, halaten häntä tiukasti.
Kristan äiti oli jäänyt vähän lyhyemmäksi kuin tyttärensä. Hiukset olivat harmaantuneet. Ennen niiden väri oli ollut kastanjanruskea, eli samaa väriä kuin Kristalla. Turkin väri oli pysynyt kullanruskeana.
Krista oli hetken aikaa aivan hämillään.
”Öö.. äiti varo Cameronia…” hiirinainen sai lopulta puhekykynsä takaisin.
Hänen äitinsä perääntyi nopeasti ja katsoi vauvaa hellästi.
”Erittäin sievä tyttö. Saanko ottaa syliin? Siitä on aikaa kun olen nähnyt näin pienen” vanhempi hiirinainen kysyi.
Krista nyökkäsi ja ojensi lapsen äidilleen.
”Pärjääthän sä? Mä käyn kattoos isää. Ja ai niin, tuliko Miskakin?” hän kysyi.
”Siellä ne meidän miehet on purkamassa lastia” äiti vastasi hymyillen.
”Jesh” Krista hihkaisi pienesti ja juoksi ulos.
Pihalla hän näki valkoisen pakettiauton, jonka takaovet olivat auki. Ja siinä, juuri hoitopöytää vastaan ottamassa, Krista näki hänelle vain etäisesti tutun hahmon.
Se oli Miska, Kristan pikkuveli.
Miska oli vain 12-vuotias, kun Krista päätti lähteä armeijaan 18-vuotiaana.
Miskasta oli kasvanut komea nuorimies. Hänellä oli edelleenkin isänsä silmät ja turkki oli astetta tummemman ruskea kuin Kristan. Hiirinuorukaisen hiukset olivat syvän mustat.
Kun Miska laski pöydän maahan, Krista juoksi ja hyppäsi veljensä kaulaan.
”Olet tainnut kasvaa ison siskon yli ja reilusti veliseni” hiirinainen kuiskasi hieman liikuttuneella äänellä.
”Niin taidan olla” Miska tuumasi samalla kun vastasi halaukseen.
Sitten Krista katsahti autoon sisälle. Siellä hän näki siellä isänsä, jonka turkki oli ennen ollut tummanruskea ja hiukset mustat. Nyt turkki ja hiukset olivat vaalentuneet pari astetta ja mies oli saanut silmälasit.
”Enkö minä saa ollenkaan halia” isä kysyi hieman nyrpeällä äänellä astuessaan ulos autosta.
”Jos nyt on pakko…” Krista naurahti hieman ivallisesti ja halasi isäänsä.
”Joo, on se mun pikku tyttöni” isä ilmoitti ja antoi Kristalle suukon otsalle.
Krista auttoi veljeään kantamaan hoitopöydän sisälle, mutta ovella Kristan äiti pysäytti heidät.
”Top tykkänään, eihän vauva voi tällaisessa läävässä asua. Olet tainnut jättää siivoamisen rästiin jo jonkun aikaa. Se ei vain onnistu tänään…Missä siivousvälineet ovat?” Kristan äiti kysyi samalla, kun ojensi Cameronin takaisin Kristalle.
”Ei! EI! Ei sinun tarvitse siivota täällä! Olen ajatellut tekeväni sen itse päivä kerrallaan. Siivosin jo eilen makuuhuoneeni kunnolla” Krista yritti toppuutella äitiään.
Äiti katsoi tytärtään pää vinossa ja mutristi kulmaansa. Niin hiirinainen teki aina, kun jokin asia ärsytti häntä.
”Miten aiot jaksaa pienen vauvan kanssa ja sitten vielä siivota? Ja sitä paitsi en tarkoittanut että minä siivoan…” vanhempi hiirinainen ihmetteli ja siirsi katseensa Miskaan ja hänen takanaan pinnasänkyä kantavaan isään.
Molemmat miehet näyttivät hämmentyneiltä ja katsoivat toisiaan kysyvästi. Äiti laski kätensä Kristan olkapäälle.
”Meidänhän pitää mennä kaupoille ostamaan lasten vaatteita, vaunut jne.” hiirinainen sanoi. ”Että jos te kaksi siivoatte sillä aikaa?”
”Kai se on sitte pakko…” Miska tokaisi ja kohautti hartioitaan, isän nyökätessä.
Kristan ilmettä kuvasti parhaiten sana: ”WTF?!” ja hänen äitinsä ilme oli voiton riemuinen
”Asia on siis sovittu. Krista, käy pukemassa kunnolla päällesi. Minä voin vaatettaa Cameronin.” 
Krista huokaisi, mutta hän ei voinut tehdä muuta kuin totella äitiään.
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Pahgiz

avatar

Viestien lukumäärä : 57
Join date : 06.06.2016
Paikkakunta : Seinäjoki

ViestiAihe: Vs: Mitä tulevaisuus tuo tullessaan (K11)   Ti Kesä 07 2016, 20:58

Matka kaupungille oli hyvin hiljainen. Krista oli ollut liian kauan erossa perheestään. Tai siltä hänestä ainakin tuntui.
Kaupassa äiti rohkaistui ja kysyi Kristalta suoraan mieltään vaivannutta asiaa.
”Kulta, aiotko todella kasvattaa hänet yksin? Lapsessa on paljon tekemistä ja se vaatii voimia.” Krista käänsi katseensa heti kysymyksen jälkeen syvälle vauvanvaatteisiin.
”Aion. Tiedän että siitä tulee rankkaa ja onhan minulla paljon luotettavia ystäviä” nuorempi hiirinainen vastasi tasaisella äänellä.
Äiti yritti tavoittaa tyttärensä katsetta, mutta Krista piti silmänsä tiukasti kiinni vaatehyllyssä.
”Oletko edes koskaan vielä edes ajatellut naimisiin menoa?” äiti kysyi varovaisesti.
Kristan mieleen palasi se hetki, kun Moto yritti ehdottaa hänelle naimisiin menoa, mutta Krista torjui sen.
”On mulla yks sellaine jätkäki ollut. Se kosikin mua, mut mä en tiedä mitä mun pääs silloon oli, ku mä vastasin kieltävästi. Sillä on kuulemma uusi ja ne on muuttanu yhteenki jo, mut mua tuntuu miehet pelkäävän varmaan sen vuoksi, kun olin Marsin armeijan kapteeni… ja nyt ne karttaa vielä enemmän, ku kuulee vaan, että mulla on tytär…” Krista vastasi äitinsä kysymykseen, huultaan purren ja kyyneliä nieleskellen.
Se oli vielä vaikeampaa, kun äiti halasi häntä.
”Kyllä säkin vielä sen oikean löydät” äiti kuiskasi silittäessään Kristan poskea ja hiuksia. ”Sä olet niin hieno nainen. Kaunis, luotettava, rehellinen ja uhrautuvainen.”
Nämä sanat saivat Kristan jo vähän hymyilemään.
”Kiitos, äiti…”
 
Kotiin päästessään naisilla oli kädet täynnä tavaraa.
Miska oli heidän saapuessaan pudistelemassa todella pölyisiä mattoja.
”Onpas teillä tavaraa. Tarvitaanko noin pienen lapsen kasvattamiseen muka noin paljon rompetta?” hiirinuorukainen kysyi hieman epäilevällä äänellä.
”Ja sitten kun lapsi vielä kasvaa tarvitaan paljon enemmän!” äiti vastasi.
Krista astui sisälle taloon ja näki siellä isänsä moppaamassa  käytävää, joka johti olohuoneeseen ja keittiöön.
Hiirinainen huomasi, että ilma tuoksui jo raikkaalle. Samalta talo oli tuoksunut varmaan viimeksi silloin, kun Krista oli ostanut sen.
”Oho täälläpä on siistiä…” hän totesi.
Isä laittoi mopin nojaamaan käytävän seinää vasten ja tuli auttamaan Kristaa ostoksien kanssa. ”Niin… koskahan neiti on viimeksi siivonnut” isä kysyi hieman kiusoitellen.
Krista näytti hetken aikaa mietteliäältä.
”Joo on siitä aikaa. On ollu nii paljon töitä” Krista vastasi ja laittoi ahkerille siivoajille juotavaa ja vaihtoi kuulumisia veljensä ja isänsä kanssa. Äitinsä kanssahan Krista oli puhunut jo puhelimessa. Kävi ilmi, että pian Miska oli menossa armeijaan ja häntä jäi odottamaan Sisko-niminen nainen. Krista oli tietenkin onnellinen veljensä puolesta, mutta se sai hänet taas ajattelemaan omia miesasioitaan…
 
Nyt hyppäämme ajassa kaksi ja puoli vuotta eteenpäin.
Marsissa tilanne oli rauhoittunut. Hiiret olivat saaneet ajettua kaikki plutolaiset takaisin Plutoon ja nyt keskityttiin korjaamaan sodassa aiheutunutta sotkua ja rakentamaan uudestaan tuhoutuneita kaupunkeja.
Cameronista oli kasvanut pirteä pikkutyttö, joka oli kova kyselemään kaikkea.
Hän tietysti oletti, että Krista oli hänen oma äitinsä. Hiiritytön harmaata turkinväriä Krista olikin joutunut tälle selittämään pienellä valkoisella valheella. Krista oli kertonut Cameronille, että hänen isänsä oli harmaaturkkinen, mutta että tämä olisi erittäin pitkällä työreissulla toisella planeetalla.
Cameron oli hyvä kaveri Turbon ja Minnin Draven-pojan kanssa. He leikkivät usein yhdessä leikkikentällä. Krista vahti muutenkin usein heitä molempia.
Ja vuorostaan myös Turbo ja Minni hoitivat Cameronia, kun Krista kävi kaupassa tai siivosi taloaan.
Minni oli jäänyt kotiin Dravenin kanssa ja odotti toista lasta.
Turbo jäi Kenraalin asemaan.
Krista oli tottunut äidin rooliin ja hänen hiuksensa olivat kasvaneet pituutta. Krista oli myös päättänyt jättää vapaustaistelija-elämän taakse, joka tarkoitti että prätkä jäi pimeään talliin. Oven Krista oli sulkenut hyvin surullisin mielin.
 
Eräänä päivänä puhelin soi ja Krista vastasi.
Siellä oli Turbo.
”Et ikinä arvaa kuka soitti mulle just” innostunut ääni tervehti hiirinaista toisesta päästä.
Krista asetteli luurin paremmin korvalleen, koska tästä voisi tulla pitkä keskustelu, jos pitäisi kaikki heidän tuntemansa henkilöt luetella.
”No… En minä tiedä” hiirinainen sanoi hieman huvittuneena Turbon innostuneeseen äänensävyyn. ”Santtu ja Vinsentti soitti, ne on tulos Marsiin käymään huomenna” Turbo ilmoitti.
”Siis ihan oikeesti…pitää varmaan siivota tää huusholli sellaseen kuntoon, että tänne voi ketään päästää…Cameronin leluja pääasiassa” Krista vastasi, hänen äänensä alkaessa kuulostaa yhtä innostuneelta kuin Turbonkin.
”Joo meillä on sama ongelma, kun lattiat on  täynnä leluautoja Dravenin jäljiltä” Turbo naurahti langan toisesta päästä.
Krista hymähti myös, mutta kuuli sitten, kuinka Cameron tuli huoneeseen.
”Sori täytyy lopetella, Cameron heräsi päikkäreiltä.”
”Selvä. Tavataan huomenna!” Turbo vastasi ja sulki puhelimen.
Krista otti pari juoksuaskelta haukottelevan Cameronin luo ja nosti tämän syliinsä
”Arvaas, kulta kuka tulee huomenna?”
Hiirityttö katsoi äitiään kysyvästi.
”Kuka? Kuka? Kuka? Onko se isä?” Cameron kysyi uteliaasti.
Krista kantoi Cameronin olohuoneeseen. Kirjahyllyllä hiirinainen oli säilyttänyt heistä kaikista yhteiskuvaa. Kuva oli otettu sinä päivänä, kun Turbo, Moto ja Krista palasivat Marsiin. Kuvassa he kaikki hymyilivät. Krista muisti kuitenkin, että kaikista kauheista hyvästeistä nuo olivat kauheimmat, sillä Santtu ja Vinski palasivat pian sen jälkeen takaisin Maahan.
Krista osoitti kuvasta Cameronille Vinskin ja Santun kasvot.
”He tulevat meille huomenna ja tänään meidän pitää saada tätä taloa siistittyä.”
Tyttö nyrpisti kuonoaan. ”Taasko…”
 
Seuraavana päivänä Krista oli laittanut Cameronin päiväunille ja ajatteli tiskaavansa sillä aikaa kun tyttö nukkui. Hiirinainen hyräili tiskatessaan päässään soivaa laulua.
Krista oli juuri huuhtelemassa viimeisiä astioita, kun ovikello soi.
Krista oletti, että oven takana olivat Turbo, Vinski ja Santtu, ja hän avasi oven iloisesti hymyillen. Sitten hiirinainen tajusi, että ovella seisoi vain yksi hahmo aurinkoa vasten.
Hahmo astui sisälle asuntoon ja sulki oven perässään. Krista katsoi tulijaa uudestaan ja hätkähti kunnolla. Hän tunnisti sisään tulijan ajoista, ennen kuin hän joutui Leipäjuuston toimesta Maahan.
Kasvot ovat Masin, sen saman petturirotan joka peittää rotan kasvonsa samanlaisella naamiolla kuin Leipäjuusto kalannaamansa. Krista oli nähnyt Masin molemmat kasvot armeijan seinällä olevasta etsintäkuulutuksesta.
Krista oli jo aikeissa perääntyä ja ottaa vanhan laseraseen puhelinpöydän laatikon salataskusta, mutta Masi pysäytti hänet.
Krista tunsi inhottavan nahkaisen hännän kietoutuvan ympärilleen. Hän on jo aikeissa kirkua, mutta Masi tunki hänen kasvojensa päälle valkoisen nenäliinan, jota oli kasteltu tainnuttavalla myrkyllä. Hiirinainen yritti pyristellä irti rotan otteesta, onnistumatta. Hän tunsi myrkyn vaikuttavan. Päässä alkoi vähitellen pimetä ja kohta Krista on tainnutettu.
Masi laskee hiirinaisen sohvalle ja jättää kirjekuoren tämän käden alle.
”Ja te kuvittelitte, että pääsisitte musta noin helposti. Eiköhän tällä saa koko joukon hiiriä tolaltaan…” rotta mutisi ja virnisti ilkeästi.
 
Krista tunsi jonkun ravistelevan itseään ja raotti hieman silmiään. Hän näki samanlaisen hahmon, kuin Masin hahmo aurinkoa vasten. Krista yritti lyödä hahmoa, mutta se perääntyi taaksepäin.
”Ei hätää Krista, mä tässä olen!”
Krista joutui siristämään silmiään pari kertaa, ennen kuin tunnisti hahmon Turboksi.
”Luojan kiitos…” hiirinainen huokaisi ja nousi istumaan sohvalle.
Myrkyn vaikutus tuntui vielä pääkipuna ja Krista piti silmiään puoliksi kiinni.
”Mitä sulle on tapahtunu?” Vinskin ääni kysyi jostain läheltä.
”En mä tiedä…” Krista vastasi ohimoaan hieroen.
Sitten hän katsoi ympärilleen.
”Mitä täällä on tapahtunu?”
Huone on aivan sekaisin. Tavarat on pudotettu hyllyiltä ja Kristan äidin ostama maljakko oli pieninä palasina lattialla.
Samassa Krista huomasi nurkassa tutun hahmon, Moton. Harmaa hiiri piti kädessään kirjekuorta, jonka Turbo oli antanut hänelle Kristan käden alta.
”Mä luulen, et vastaus vois löytyy täältä” Moto sanoi ja ojensi kirjekuoren Turbon kautta Kristalle. Hiirinainen repi kuoren nopeasti ja otti kirjeen sen sisältä. Luettuaan kirjeen nopeasti Krista juoksi Cameronin huoneeseen.
”Cameron! Cameron! Cam!” Krista huusi lähes hysteerisenä.
 Kirje oli lentänyt sohvalle. Turbo otti kirjeen käteensä ja luki sen nopeasti.
”ei voi olla…” kullanruskea hiiri kuiskasi, nousi ylös ja lähti Kristan perään.
Vinski kiinnostui kirjeestä myös ja nappasi sen itselleen. Myös Moto tuli lähemmäs ja luki lapun valkoisen hiiren hartian yli. Molempien kasvoille nousi järkyttynyt ilme.
”Masi…” kaksikko mutisi ja vilkaisi toisiaan.
Hekin menivät järkyttyneen Kristan luo Cameronin huoneeseen.
Huone oli aivan yhtä sekaisin, kuin kaikki muutkin talon huoneet. Krista nojasi kaadetun lastensängyn reunaan ja itki.
”Masi saa maksaa tän… ihan varmasti saa…” hiirinainen nikotteli.
Turbo ja Vinski laskivat kätensä Kristan harteille.
”Niin saa. Me lähetään ettimään se ja tuodaan Cameron ja Anni takas” Vinski vakuutteli ystävälleen.
Krista nyökkäsi ja kuivasi reippaasti silmiään.
”Joo, ja niin lähen mäkin” hiirinainen tokaisi päättäväisellä äänellä.
Turbo aikoi estellä ystäväänsä, mutta pitikin suunsa kiinni. Hän tajusi ettei saisi Kristaa kumminkaan jäämään pois tältä reissulta.
”Pitäiskö meidän kertoo Rontillekin, että Masi oikeen yrittää saada meitä peräänsä?” Turbo pohti.
”Musta meidän pitäis. Sehän välittää Annista edelleenkin” Moto vastasi turvallisen etäisyyden päässä Kristasta.
Turbo nyökkäsi.
”No, meidän on paras varmaan lähtee heti matkaan, ku tuskin kukaan meistä nyt sais nukuttuukaan” kullanruskea hiiri totesi.
Vinski auttoi Kristan maasta itkemästä.
”Joo, mulla ei mee kauan. Mä vaan vaihdan prätkävarusteet päälle. Käykää te vaikka kertomas Rontille. Tavataan vaikka sitte Turbon ja Minnin kotona, ku meidän pitää kumminki kertoo Santulle ja Minnille mihin me lähdetään” Krista sanoi hieman tasaisemmalla äänellä kuin aikaisemmin.  Jätkät lähtivät heti kohti Rontin asuntoa.
Krista etsi kaapistaan vanhat prätkäkamppeensa. Hän puki ne päälleen.
”Nämähän vielä oikeen mahtuu” Krista ihmetteli.
Sitten hiirinainen käveli kohti lukittua tallia johon oli jättänyt ”vanhan elämänsä”. Hän avasi oven pimeään talliin ja näki selkänsä takaa tulevassa valossa vihreän moottoripyöränsä.
Kristan mielessä oli sillä hetkellä vain: ”Mä päätin silloin jättää tämän taakseni, mutta nyt minun on pakko löytää Masi ja pelastaa Cameron…ja Anni, kuka hän lieneekään sitten..” 
Krista sytytti valot talliin ja etsi asevyönsä ja vapaustaistelija-laserpyssyn. Sitten nainen kaatoi prätkän tankkiin bensaa ja laittoi kypärän päähänsä.
Krista talutti prätkän ulos tallista ja polkaisee sen käyntiin.
”Morjens vanha kamu. Olis taas meille tehtävää kerrakseen” Krista totesi ja taputti prätkän tankkia. Sitten nainen käytti rajusti kaasua ja prätkä ampaisi matkaan kuin ohjus.
Krista pysähtyi Minnin ja Turbon talon kohdalle. Pihalla ei ollut jätkien prätkiä, joten Krista meni ovelle soittamaan ovikelloa. 
Minni tuli pian avaamaan oven Santtu perässään. Ennen kuin Minni ehti ruveta kyselemään mihin muut jäivät, Krista antoi hänelle Masin jättämän kirjeen. Minni painoi kätensä suun eteen järkytyksestä luettuaan kirjeen.
”Lähdettekö te Masin perään?” harmaaturkkinen hiirinainen kysyi kuiskaten.
Kuullessaan puheen Masista Santunkin kiinnostus heräsi. Ihmisnainen otti kirjeen itselleen ja luki sen puoliääneen.
”Hyvä yritys prätkähiiret. Anni on edelleenkin minulla, ettekä te tee mitään enää. Oletteko te luovuttaneet? No ei hätää, eiköhän tämä pistä teihin vähän potkua. Entinen luutnantti Kristakin, olen pettynyt, että olet pehmennyt kasvattaessasi lasta, jonka mitä periaatteessa sinulle annoin lopettaessani sen yksityisetsivän, joka oli jo niin lähellä löytää minut. Toivoen: Masi, varsinkin Anni ja nyt vielä rakas ottotyttäresi Cameron.”
Santtu nieleskeli hetken pahaa oloa pois kurkustaan luettuaan tekstin.
”Miten se voi tehdä tällaista?” ihminen kuiskasi ja pudisti pienesti päätään. ”Aivan käsittämätöntä.”
Minni aikoi halata Kristaa, mutta tämä torjui lohdutuksen.
”Älä, ku muute mä taas itken…” Krista kuiskasi.
Samassa he kuulivat prätkien tulevan pihaan ja kohta Vinski, Turbo, Moto ja Rontti kävelivät naisten luo eteiseen.
”Ootko sä valmis?” Rontti kysyi Kristalta.
Vapaustaistelijoiden johtaja näytti hieman väsyneeltä, mutta silmien ilme oli terävä.
”Joo olen. lähetäänkö heti, jos vaikka saatais se saasta kiinni?” Krista vastasi ja käveli ovelle.
Moto ja Rontti seurasivat häntä, antaen näin Turbolle ja Vinskille aikaa hyvästellä kotiin jäävät naiset.
”Tulkaa ehjinä takaisin” Santtu kuiskasi halatessaan Vinskiä.
Vinski nyökkäsi ja jätti viisaasti sanomatta jotain laimeasta seikkailusta.
Lopulta jätkät ja Krista olivat valmiina lähtöön. He laittoivat kypärät päähänsä, polkaisivat prätkät käyntiin ja lähtivät ajamaan kohti Tulikivikaupunkia
”Sieltä varmaan kannattais aloittaa ettiminen” Turbo selitti muille, mutta Krista oli aivan muissa ajatuksissa, samoin Rontti ja Vinski.
 
Kaupunkiin päästyään hiiret esittivät ohikulkijoille kuvaa Masista naamion kanssa ja ilman, mutta kukaan ei ollut nähnyt häntä. Lopulta heiltä loppuivat kyseltävät, koska aurinko laski ja kaikki menivät koteihinsa perheittensä luokse.
Hiiret majoittautuvat halpaan neljän hengen hotellihuoneeseen, johon he pyysivät vielä lisävuoteen. Huoneessa oli kaksi kahden nukuttavaa sänkyä ja lisävuode. Krista meni lisävuoteelle, Turbo ja Rontti nukkuivat yhdessä sängyssä ja Moto ja Vinski toisessa.
Kaikki menivät melkein heti nukkumaan, että aamulla jaksaisivat lähteä aikaisin etsimään Masia.
Keskellä yötä jätkät heräsivät Kristan huutamiseen. Krista näki pahaa unta siitä, kun Masi oli hyökännyt tämän kimppuun ja vei Cameronin.
Jätkät joutuivat kunnolla ravistamaan Kristan hereille. Hänen poskensa olivat kosteat kyyneleistä.
”M-mä näin…” Krista änkytti itkuisella äänellä.
”…Näit pahaa unta. Kyllä mäkin varmasti näkisin, jos joku sieppais Dravenin…” Turbo keskeytti hänet ja puristi lämpimästi Kristan olkapäätä.
Krista hymyili hieman.
”Mä käyn juomassa vähän vettä, jos saisin vielä nukuttuu…” hiirinainen kuiskasi.
Turbo nyökkäsi ja muut menivät takaisin sänkyihinsä. Krista käveli kylpyhuoneeseen ja käänsi vesihanan kylmälle. Sitten nainen otti hammasmukiinsa vettä. Peiliin katsoessaan Krista huomasi kyynelten tekevät juovat kasvoissaan ja pesi ne nopeasti pois.
Loppuyöstä Krista ei meinannut saada unenpäästä kiinni, koska hän mietti sitä unta… ja osasyy oli jätkien kuorsaaminen.
Aamulla jätkät heräsivät virkeinä, Krista puolestaan vähemmän virkeänä.
Hiiret siistiytyivät ja maksoivat huoneesta, lähtien jatkamaan matkaansa kohti itää.
 
Hiiret olivat kierrelleet Marsissa jo viidettä päivää, eikä Masista ollut kuulunut mitään.
Päivä oli valunut jo iltaan ja ystävykset päättivät pystyttää mukaan otetut teltat, koska seuraavaan kaupunkiin oli niin pitkä matka.
Rontti ja Vinski sytyttivät nuotiota.
”Tää alkaa tuntuu tosi turhauttavalta, ku kukaan ei muka oo edes nähny sitä tyyppiä” nuorempi vapaustaistelija marisi tökkiessään palavia puita. Rontti istui Vinskiä vastapäätä ja tuijotti nuotioon.
”Hmm..  Mutta voi olla, et sillä on uusia naamareita, ettei sitä tunnistais kukaan… tai sitte se on vaa kadonnu maan alle. Mua karmii ajatuskin siitä kuinka hermoheikko Anniki jo on. Sillä on sentään monen vuoden vankina olo takana…” Rontti huokaisi ja tökki puita kepillä.
Turbo laittoi Kristan kanssa keppejä viimeiseen pystytettävään telttaan samalla, kun Moto heitti toiseksi viimeiseen telttaan makuupusseja ja retkipatjoja.
”Mä kyllä huolehdin, että kun Masi saadaan kiinni se saa arvoisensa rangaistuksen.” Turbo yritti piristää opettajaansa.
Kun viimeinen telttakin oli pystyssä, Krista kapusi korkealle kalliolle, joka oli aivan heidän telttojensa vieressä. Turbo katsoi ensin Kristan kiipeämistä ja sitten Motoa.
”Sinuna menisin perään ja koittaisin puhuu asiat selväksi. Tehän ette oo puhunu koko reissun aikana toisillenne. Miten te kuvittelette pärjäävänne Masille ja sen apujoukoille, jos teillä ei oo minkään valtakunnan luottamusta toisiinne?” Turbo kysyi ystävältään.
Moto kohautti hartioitaan ja jatkoi tavaroiden heittämistä telttaan.
”Oon mä kyllä meinannu sille puhuu, mut mä en tiedä mitä sanoisin sille…” harmaa hiiri mutisi.
Turbo nosti kädet puuskaan viileän tuulen sekoittaessa hiirien karvoja ja hiuksia.
”Mee vaa tonne ja kysy vaikka ”mikä olo?” tai jotain ei se ny niin vaikeeta voi olla” kullanruskea hiiri komensi kenraali-äänensävyllä.
Moto katsoi kallion huipulle istuvaa hiirinaista.
”Mistä sä sen tiedät? Tehän ootte Minninki kans olleet periaattees aina yhdes. Ja sitä paitsi sehän jätti mut…” Moto yritti väittää vastaan.
Turbo asetti lasit paremmin päähänsä.
”Ehkä niin, mut olisit nähny sen eron jälkeen. Se oli aivan murtunut, mutta sit se pääsi töiden avulla lähes normaaliksi. Sitte ku se adoptoi Cameronin se alko loistaa taas melkein samalla tavalla kuin silloon vielä Maassa, mutta nyt Masi vei senkin valon. Krista on taas aivan maassa, se ei vaa haluu näyttää sen heikkoo puolta. Sellanenhan se on aina ollu” Turbo selitti hiljaisella äänellä.
Moto katsahti vielä kerran kalliolle ja lähti sitten kävelemään sitä kohti. 
Kun Vinski huomasi Moton lähtevän kiipeämään kallion seinämää ylös, hän yritti huudella tämän perään.
”Hei! mihin sä meet?”
Moto ei vastannut, ettei muuttaisi mieltään.
Vinski oli juuri huutamassa jotain muutakin, mutta sekin aikomus katosi Turbon tarttuessa häntä olkapäästä.
”Se menee vaa sopimaan. Mut laitetaanko me iltapalaa sillä aikaa?” Turbo kysyi ja hymyili pienesti.
”Hyvä idea” Rontti totesi ja kaivoi laukusta ruokatarvikkeita.
Ylhäällä kalliolla Krista makasi selällään ja katseli tähtiä aivan hiljaa. Kun hän kuuli jonkun muunkin tulevan, Krista nousi istumaan ja katsoi taakseen. Mutta kun hän näkee kuka tuli, Krista käänsi katseensa takaisin tähtiin.
Moto istahti naisen viereen. Hän ei saanut sanaa suustaan, joten harmaa hiiri päätti myös katsoa vain hiljaa tähtiä. Noin minuutin hiljaisuuden jälkeen Kristaa alkoi häiritä toisen läheisyys.
”Oliko sulla jotain asiaaki?” hiirinainen kysyi.
Moto vilkaisi nopeasti naisen kysyviin silmiin, mutta käänsi pian katseensa maahan.
”No mä vaan aattelin…” Moto aloitti takertelevalla äänellä ”Et miten sulla menee, ku sä et näytä sitä. Onhan toi lapsen sieppaus kova homma.”
Krista kietoi kätensä polvien ympärille.
”Ihan okei ku tilanne otetaan huomioon…” hiirinainen vastasi vaisulla äänellä.
”Älä esitä. Ei sun tarvi olla tollenen rankkis, joka pitää kaiken tuntemuksen sisällään. Kerro ny oikeesti äläkä esitä et kaikki on hyvin”  Moto pyysi hiljaa.
”MITÄ HALUUKKO SÄ MUN EX RAKKAUS JA YSTÄVÄ NÄHDÄ VAAN KU MÄ PILLITÄN. ME EI OLLA NÄHTY TAI SAATI PUHUTTU MONEEN VUOTEEN JA SÄ VAAN HALUUT, ET MÄ KERRON SULLE TUNTEMUKSISTANI, KU JOKU SAATANAN ROTTA VEI MUN OTTOTYTTÖNI MAAN ALLE!!” Krista huusi raivoissaan, puristaen kätensä nyrkkeihin.
Viimeisten sanojen aikana Kristan silmäkulmiin oli pakkaantunut niin paljon kyyneleitä, että hän ei voinut enää pidätellä niiden tuloa, vaikka olisikin halunnut.
Naisen asento luhistui ja hän painoi itkevät silmänsä kämmeniin.
Moto halasi ensin Kristaa varovasti, mutta otti sitten naisen tiukemmin syleilyynsä.
”Oletko nyt tyytyväinen, jos sanon että mua pelottaa todella paljon…Mitä se on tehny Cameronille tai mitä se tekee sille, jos me ei nopeesti löydetä sitä” Krista mutisi hiiren olkapäätä vasten.
Moto hymyili pienesti.
”Joo ny mä oon tyytyväinen…” harmaa hiiri kuiskasi hiljaa.
Kun Krista on itkenyt kaiken pahan olon itsestään ulos, loput kolme hiirtä huutelivat alhaalta Motoa ja Kristaa iltapalalle.
Moto päästi Kristan sylistään.
”Ystäviä?” Moto kysyi hiljaa ja Krista nyökkäsi pienesti vastaukseksi.
Moto nousi ylös ja lähti kapuamaan kallion reunaa takaisin alas.
Krista kuivasi hieman poskiaan ja lähti sitten Moton perässä katsomaan, olivatko jätkät saaneet mitään sellaista aikaan, että sitä pystyisi normaali hiiri syömään.
Rontti ja Turbo olivat kuitenkin pitäneet Vinskin kaukana ruoasta joten sitä pystyi syömään.
Illemmalla hiiret jakaantuivat telttoihin. Tällä kertaa Vinski ja Rontti olivat samassa, Turbo ja Moto yhdessä, Krista oli yksin viimeisessä teltassa.
Turbo kuunteli tarkasti että Vinskin ja Rontin teltasta kuului kaksi erilaista kuorsausta.
”Saitteko välit selvitettyä?” kullanruskea hiiri kysyi kuiskaten.
”Hmm. Ainakin mä luulen niin…” Moto vastasi kysymykseen kuiskaten.
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Pahgiz

avatar

Viestien lukumäärä : 57
Join date : 06.06.2016
Paikkakunta : Seinäjoki

ViestiAihe: Vs: Mitä tulevaisuus tuo tullessaan (K11)   Ti Kesä 07 2016, 20:59

Aamulla hiiret päätyivät seuraavaan kaupunkiin.
Se oli Kristalle hyvin tuttu. Se oli sama kaupunki jossa hän oli asunut syntymästään lähtien, aina siihen asti kun hän lähti armeijaan ja välit perheeseen katkesivat.. Lähinnä Kristan isä ei pitänyt siitä kun naisetkin päästettiin sotilaiksi.
Miska oli kuulemma vuokrannut itselleen oman asunnon, hän oli kertonut siitä puhelimessa kauan sitten. Samalla hän oli kertonut pienestä korjaamosta, jonka oli perustanut yhdessä Siskon kanssa. Kristan vanhemmat eivät olleet vieläkään saaneet tavata tyttöä, puhumattakaan että Krista olisi itse hänet joskus nähnyt.
Juuri tästä syystä Krista päättikin tehdä yllätysvisiitin kyseiselle korjaamolle.
Krista astui jätkien kanssa sisälle korjaamoon jonka pöydät olivat täynnä erilaisia pieniä koneita ja moottoreiden osia.
”Huhuu?! Onks ketään kotona?” Vinski huhuili.
Ensin liikkeessä ei näkynyt ristinsielua, mutta pian Miska tuli varastosta.
Hän katsoi tulijoita ja tunnistettuaan sisarensa jätkien joukosta, hän otti muutaman juoksuaskeleen ja halasi tätä.
”Mitä sä teet täälläpäin? Mihin sä oot Cameronin jättäny?” hän kyseli ja sitten hänen katseensa siirtyi Ronttiin, Turboon Motoon ja Vinskiin ”Ja keitä nämä on?”
Krista esitteli Miskan kaikille. Juuri kun Krista oli aikeissa selittää tilannetta veljelleen, tiskin vierestä kuului iloinen ”Hei!”
Kaikki kääntyivät katsomaan ja näkivät nuoren naisen joka piteli käsissään ruskeaa mappia.
Naisen turkki oli tummemman harmaa kuin Motolla ja hänen kiharat hiuksensa hohtivat valkoisuuttaan. Ainoa asia joka hiiriä pisti silmään, oli se, että nainen oli kissa.
Miska käveli naisen viereen ja otti hänet kainaloonsa.
”Tämä on Sisko!” hiirinuorukainen esitteli.
Jätkät kättelivät myös kissanaisen, mutta Kristalla oli vaikeuksia sulattaa Siskon kissamainen olemus.
”Mulla on sulle asiaa” Krista kuiskasi veljelleen matalalla äänellä.
Miska nyökkäsi ja johdatti siskonsa varaston puolelle, sulkien oven huolella.
”Siis tämäkö on tyttöystäväsi?! Eihän tässä ole järkeä?!” Krista kysyi veljeltään pyöristyneellä äänellä.
”On, ja juuri tämän takia en ole häntä vielä esitellyt sulle tai äidille ja isälle. Mä luulin, et sä edes ymmärtäisit!” Miska vastasi hieman kiihtyneellä äänellä.
”Miten sä kuvittelit, et mä ymmärtäisin muka paremmin kuin meidän vanhemmat?” Krista kysyi ja hieroi ohimoaan pienesti.
Miska käänsi katseensa lattiaan.
”No ku sä menit armeijaan niiden toiveiden vastaisesti ja oot ollu meistä erossa vaikka kuinka kauan…” hiirimies vastasi vaisulla äänellä.
”Niin no… Kyllähän mä ton hyväksyn joillaki muilla mut susta mä oon huolissani. Ettehän te pysty hankkii lapsiakaan ku se aika tulis…” Krista totesi, sulki silmänsä ja huokaisi syvään.
Miska punastui hieman, sillä aihe oli aika arka siskon kanssa puhuttavaksi.
”Kyllä me ollaan sitä mietitty silloon, ku mentiin kihloihin. Me tultiin siihen tulokseen, et adoptio on hyvä vaihtoehto…mut siihenki on vielä paljon aikaa” hiirimies vastasi kuitenkin tasaisella ja varmalla äänellä.
Krista asettelee hiuksiaan paremmin edestä ja toteaa
”No on se ihan hyvä. Lapsille se on aina parempi kuin orpokoti.” Krista huokaisi samalla kun pyyhkäisi pienellä kädenliikkeellä hiukset pois silmiltä. ”No mä annan olla. Kunhan sä ite tiedät mitä teet.”
Miska nosti katseensa maasta Kristan hymyileviin kasvoihin.
”Kiitti, systeri.”
Sisarukset kävelivät takaisin liikkeen puolelle.
”Ja niin, Sisko.. tässä on mun isosysteri Krista, vaikkei sitä heti koosta uskoisikaan..” Miska esitteli sisarensa kissanaiselle.
”Hauska tavata” Sisko naurahti ja naiset paiskasivat kättä.
Esittelyn jälkeen Krista ja jätkät kertoivat mitä oli tapahtunut.
Miska ja Sisko hätkähtivät kumpikin.
Molemmat pyysivät liittyä ”etsintäpartioon” mutta Krista kielsi sen, vaikka kuuli että myös Sisko oli käynyt armeijan ja oli hyvä prätkien kanssa.
Sisko huokaisi ja kaivoi vyössään roikkuvasta pienestä laukusta laitteen.
”Tämä on pieni, mutta tehokas metallinpaljastin, se voi helpottaa Masin etsimistä maan alta” kissanainen totesi.
Turbo käveli Siskon viereen.
”Näytä mulle kuinka se toimii nii siitä voi olla enemmän hyötyä” kullanruskea hiiri pyysi.
Sisko nyökkäsi ja painoi laitteen päälle.
Hän osoitti sillä ensin Motoa, Vinskiä ja Ronttia. Näytölle ilmestyivät heidän varjokuvansa. Vinskin naamio loisti erivärisenä kuin muu alue. Samoin kuin Moton käsi ja Rontin häntä, näytössä loisti myös aseet, vetoketjut ja jopa pienet kolikot rahapussissa.
”Oho tää on tosiaan tehokas!” Turbo hämmästeli.
”Totta kai on! Mähän oon tämän ite tehny pienistä osista” Sisko virnisti.
Sitten kissanainen käänsi metallinpaljastimen osoittamaan kohti Kristaa. Hän oli jo aikeissa sammuttaa laitteen ja antaa sen Turbon haltuun, mutta sitten hän huomasi, että aivan kuin Kristan kyljessä olisi pieni metallinpala.
”Krista, onko suhun laitettu jonku leikkauksen jäljiltä pieni ruuvi oikeaan kylkeen?” Sisko kysyi.
”Ei… kuinka nii?” Krista naurahti hämmentyneenä.
Sisko kokeili vaihtaa kohdetta, mutta kun hän käänsi laitteen osoittamaan takaisin Kristaan, täsmälleen samassa kohdassa näkyi edelleen pieni metallinpala.
”Ei auta siinä näkyy edelleen pienipala metallia.” Sisko huokaisi laitteen takaa.
Krista pudisti päätään.
”Siis eihän tää oikeen puolimmainen kylkikään oo ollu auki…muuta kuin silloin ku yritin pelastaa Cameronin oikeeta äitiä ja mua ampu joku tarkka-ampuja” hän totesi kummissaan.
Sisko sammutti metallinpaljastimen ja antoi sen Turbolle.
”No siinä tapauksessa sinuna kävisin sairaalassa leikkauttaa sen pois sieltä, jos se ei sinne kerran kuulu…”
 
Sen Krista päätti itsekin tehdä.
Kaupungin sairaalassa hieman Kristaa vanhempi naislääkäri leikkasi kylkeen pienen viillon, josta hän koukki pinseteillä pienen, noin etusormen kynnen kokoisen metallikotelon. 
Hoitaja huuhteli kotelon ja antoi sen Kristalle samalla, kun kylkeen ommeltiin pari tikkiä.
”Mikä tämä voi olla” Krista pohti puoli ääneen.
Sitten hän huomasi, että kotelon sai avattua. Kotelon sisältä löytyi koteloa paljon pienempi, muistikortin näköinen levy.
”Minä olen joskus nähnyt tuollaisia” lääkäri totesi vilkaistuaan muistikorttia. ”Joskus niihin säilöttiin suuri määrä tietoa. Mutta tuo kortti vaatii erillisen lukijan, enkä usko, että niitä on kovin montaa enää jäljellä..”
Krista ei meinannut malttaa odottaa, että lääkäri sai laitettua tikit, koska halusi niin kovasti kertoa sairaalan pihalla odottaville jätkille löydöstä.
Kun nainen pääsi viimein ulos, hän näki jätkät viihdyttämässä sairaalan lastenosaston ulkoilevia lapsia. Krista pysähtyi ja jäi katsomaan heitä hetken verran.
Hiirinaista hymyilytti. Se oli pitkään aikaan ensimmäinen aito hymy.
Pian jätkät tunsivat silmät selässään ja kääntyivät katsomaan.
”Krista! Kauanko oot jo seissy siinä?” Vinski kysyi naiselta hieman nolon kuuloisena.
”Tarpeeksi kauan nähdäkseni, että te machot olette edelleenkin hyväsydämisiä…” Krista virnisti vastaukseksi.
Samassa Krista muisti mitä hänellä oli paperiin käärityssä nyytissä.
Krista käveli heti prätkälleen ja laittoi kypärän päähänsä.
”Hei mihin sä oot menos?” Rontti huuteli naisen perään.
”Takaisin Miskan ja Siskon luokse. Tän kans tarvin niitten apuu” Krista huusi vastaukseksi ja väänsi kaasuhanan aika reippaasti pohjaan.
Jätkät hyppäsivät nopeasti prätkiensä satulaan ja lähtivät ajamaan naisen perään.
Kun Krista pääsi korjaamolle, hän juoksi sisälle ja näytti pientä muistikorttia.
”Sattuisko teille olemaan tälle sopivaa lukijaa?” hiirinainen kysyi hieman hengästyneesti.
Sisko hymähtää menee varastoon
”Hmm…katsotaans. Mä oon varma et tollasen lukulaite tuli meille huoltoon joltaki iäkkäämmältä naiselta. Samoin ku toi ikivanha DVD – soitin” Sisko muisteli ja käveli varaston puolelle.
Krista ei malttanut odottaa, vaan meni heti kissanaisen avuksi.
Hän katsoo laitetta ja naurahtaa
”Vaikea uskoa, että silloin toi laite oli vielä paremmasta päästä, ku mä olin jätkien kans Maassa” Krista totesi dvd-soittimen nähdessään.
Sisko naurahti ja ryhtyi etsimään muistikortin lukemiseen suunniteltua laitetta alemmalta hyllyltä. ”Hei täällä se on!” hän vihdoin huudahti ja otti pienen metallin värisen laatikon kaapin perältä. Sisko asensi laitteen näyttöön, jonka Miska oli kantanut tiskille hetki sitten.
Krista oli jo laittamassa muistikorttia koneeseen vapisevin käsin, kunnes nyrpeän näköiset jätkät tulivat ovesta sisään.
”Miks sulle tuli tollanen kiire?” Vinski kysyi ilmeeseen sopivalla äänensävyllä.
”Nii, mitä sieltä löyty, ku sulle tuli tollanen hoppu?” Rontti jatkoi, mutta hänen äänensävynsä oli rauhallisempi kuin Vinskin.
Krista selitti heille hänen kyljestään löytyneestä muistikortista.
”…ja haluan nähdä mitä se sisältää. Siksi mun piti tulla tänne” hiirinainen lopetti kertomuksen.
Turbo riisui kypärän päästään ja muut jätkät seurasivat esimerkkiä.
”No onko löytyny jotain?” kullanruskea hiiri kysyi samalla, kun käveli naisen viereen.
”En tiedä. En ole vielä saanut tätä laitteeseen asti, kun te tulitte siihen machoilemaan” Krista naurahti väkinäisesti ja laittoi kortin asemaan.
Näytölle ilmestyi vihreä tekstilaatikko joka kyseli salasanaa.
Krista napsautti tekstin päältä jossa luki: ”VIHJE”.
Näytölle ilmestyi toinen laatikko, jossa luki vain: ”Tyttö”.
Kaikki pudistivat päätään
”Kuinka tosta voi arvata yhtään mitään ku mää en edes tiedä…” Krista parahti lopulta, mutta sitten painoi nopeasti kätensä suun eteen hämmästyksestä ”Ei voi olla! Voiko se olla?…” hän mumisi käsi suun edessä.
”Mitä?” Motokin sai vihdoin suunsa auki.
”Kokeilkaa kirjoittaa siihen ”Cameron”” Krista komensi kädet täristen.
Rontti ryhtyi kirjoittamaan ja Turbo ymmärsi.
”Siis se olis ainoo järkevä tapa miten toi muistikortti olis suhun joutunu, mutta…” hiirimies yritti ymmärtää tapahtumien kulkua.
”Etkö sä muista Masin kirjettä?” Krista kysyi. ”Sitä kohtaa, missä se puhui siitä etsivästä, jonka onnistui tappamaan..”
Rontti oli kirjoittanut nimen huolellisesti ja painoi ”HYVÄKSY” painiketta.
Kortin tarkistaessa salasanaa korjaamossa oli aivan hiiren hiljaista, ja Kristan kädet värisivät kahta kauheammin.
Moto huomasi sen ja puristi hieman naisen olkapäätä. Krista ei edes kääntynyt katsomaan, koska hän tuijotti niin tiiviisti näyttöä.
Kortin ladattua näyttöön ilmestyi teksti: ”SALASANA: HYVÄKSYTTY”.
Teksti katosi, mutta sitten näytössä alkoi pyöriä huonolaatuinen video. Alussa kuva heilui, mutta sitten se pysähtyi ja näyttöön ilmestyi nainen.
Kristan kädet aloittivat taas vapinan hänen tunnistaessaan harmaaturkkisen hiirinaisen.
”S-se on Cameronin äiti!” hän sai viimein mumistua hiljaa.
”Häh? tämäkö…” jätkät ihmettelivät ääneen, kukin vähän eri aikaan.
”Shh! Se puhuu jotain!” Sisko sähähti ja kaikki hiljenivät.
Vaikka kuvanlaatu on erittäin huono, niin äänenlaatu on ihmeen hyvä.
”Jos näette ja kuulette tämän, voin olettaa että kortti päätyi onnellisesti hyviin käsiin. Eli minä olen Nelly, ja minä olen etsivä. Olen tutkinut viimeiset puolivuotta Masia ja hänen alaisiaan. Olen löytänyt heidän piilossa maan alla olevan tukikohtansa.”
Näyttöön ilmestyi Marsin kartta ja kartalla vilkkui punainen nuoli.
”Nuoli osoittaa missä Masin piilopaikka on, ainakin nyt se vielä on siellä, toivotaan että tämä löytyi ajoissa ja tieto on vielä oikeaa” Nelly selitti.
Kuva alkoi pätkiä entistä pahemmin. ”Mutta nyt täytyy lopettaa, kun plutolaiset tuhoavat koko kaupungin…”
Nainen lähti pois kuvasta ja heti sen jälkeen kuva ensin väpätti ja sitten loppui.
Hiirten keskuudessa vallitsi ensin hiljaisuus.
”No mitä me vielä odotetaan? Lähetään tarkastamaan se paikka” Rontti avasi vihdoin suunsa.
”Niin, ei me ainakaan mitään menetetä vaikka lähetäänki” Vinski vastasi.
Muut nyökkäsivät, jätkät ottivat kypärät mukaansa ja lähtivät Kristan perässä ulos prätkien luo.
”Ilmoita heti, jos tarviit apua tai jotain” Miska sanoi Kristalle kun ”etsintäpartio polkaisi prätkät käyntiin.
”Ja tulkaa ehjinä takas, te kaikki” Sisko pyysi.
Krista nyökkäsi, puristi pikaisesti veljensä kättä ja lähti ajamaan toisten perään, kohti länteä.
 
 Illan hämärtäessä hiirillä oli matkaa määränpäähän vielä kolmen tunnin verran ajettavaa, joten he pysähtyivät ja pystyttivät taas leirin ja laittoivat iltapalaa.
Pian ruuan jälkeen he kömpivät vuorotellen telttoihin.
Ensimmäisenä nukkumaan päätti mennä Rontti. Hän suositteli sitä muillekin vedoten seuraavaan päivään.
Vinski meni lähes heti opettajansa perässä telttaan ja toivotti muille hyvät yöt.
”Joo, jos teidän kuorsaukselta pystyy jotenkin välttymään…” Krista vastasi sarkastisesti.
”Kiitti vaa rutosti” Vinski tokaisi vastaukseksi ja katosi teltan puolelle.
Krista nousi ylös penkin virkaa toimittavalta kiveltä ja venytteli vähän lihaksiaan.
Mutta sitten hiirinainen tunsi kivun haavassa, josta muistikortti oli leikattu pois ja hän lopetti nopeasti venyttelyn.
Moto ja Turbo huomasivat tämän. He nousivat nopeasti ylös omilta kiviltään.
”Ottaako siihen haavaan? Ei kai sille käyny mitään? Kai sä oot kunnossa?” kaksikko kysyi huolissaan.
”Ei täs mitään…Öitä” Krista yritti rauhoitella jätkiä ja kömpi sitten omaan telttaansa.
Moto ja Turbo katsoivat toisiaan.
”Se valehteli, eikö?” Turbo kuiskasi niin matalalla äänellä, ettei Krista kuullut.
Moto kohautti olkiaan, mutta näytti aivan yhtä huolestuneelta kuin kaverinsakin.
Turbo meni heidän telttaansa, Moton jäädessä vielä sammuttelemaan nuotiota.
Samassa harmaa hiiri huomasi, että Kristan teltan vetoketju aukesi ja nainen tuli varovasti teltasta ulos. Krista hätkähti, koska luuli kaikkien menneen jo nukkumaan.
”Ai sä ootki vielä hereillä…” hiirinainen kuiskasi hiljaa, koska kuuli Rontin ja Vinskin kuorsaukset teltasta.
”Jep, pitää sammuttaa tää nuotio, ettei tartte koko yötä tän takii valvoo” Moto vastasi. ”Mut mitä sä vielä hereillä oot?”
Krista osoitti kylkeään.
”Sidetarpeita prätkän ensiapulaukusta… tää haava aukes.”
Moto ei sammuttanutkaan nuotiota vaan käveli heti naisen perässä tämän prätkälle. Krista avasi jo pientä, mustaa laukkua, jonka päälle oli painettu suuri punainen risti.
”Anna mä katon” Moto pyysi matalalla äänellä ottaessaan siderullan Kristalta ja kyykistyessään maahan.
Krista äimistyi ensin, mutta nosti sitten paitansa reunaa niin paljon, että harmaa hiiri sai kiedottua haavan päälle sideharsoa. Kumpikin oli aivan hiljaa ja kun harsorulla loppui, Moto sitoi sen kiinni.
”Otat sitte huomenna rauhallisesti tän kans ettei se enää aukea” harmaa hiiri vannotti naista.
”Joo” Krista vastasi hieman hämillään.
 
Aamun sarastaessa Rontti nousi ensimmäisenä ja sytytti nuotion uudestaan, että he voisivat keittää aamukahvit ja Kristalle teeveden ennen lähtöä.
Pian Krista heräsi Rontin liikkumiseen ja kömpi ulos teltasta. Aurinko oli vielä matalalla ja se häikäisi aluksi kovasti.
”Huomenta!” nainen toivotti ja nousi jaloilleen.
”Huomenta! Mä keitin sullekkin jo teetä, ku arvasin, ettet sä enää kauheen kauaa nuku” Rontti vastasi.
Sitten ruskea hiiri vaihtoi kahvin nuotion päälle keittymään.
Krista kiitti ja kaatoi teetä kuppiin.
Seuraavaksi Turbo heräsi hälinään. Hänkin toivotti hyvät huomenet ja istui nuotion ääreen odottamaan aamukahvia. Moto tuli melkein heti Turbon jälkeen.
Harmaa hiiri istui Kristaa lähellä olevalle kivelle ja kysyi vaivihkaa haavasta.
”Kaikki ok, älä huoli” Krista kuiskasi hymyillen vastaukseksi.
Muut olivat jo ehtineet juoda kahvinsa ja teensä, purkaa kaksi telttaa ja siivota muutenkin leiriä, mutta Vinski nukkui yhä.
Jätkät poistivat teltasta kepit niin, että se luhistui Vinskin päälle.
Sekään ei auttanut joten Krista paiskasi makuupussinsa Vinskin päälle. Siinä vaiheessa valkoinen hiiri lopulta heräsi ja he saivat viimeisen teltan purettua sillä välin kun Vinski joi omaa kahviaan. Kun leiri on viimein kokonaan siivottu, hiiret pääsivät jatkamaan matkaansa. Turbon laskujen mukaan he olisivat perillä puolenpäivän aikoihin.
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Pahgiz

avatar

Viestien lukumäärä : 57
Join date : 06.06.2016
Paikkakunta : Seinäjoki

ViestiAihe: Vs: Mitä tulevaisuus tuo tullessaan (K11)   Ti Kesä 07 2016, 20:59

Turbo oli oikeassa.
He saapuivat määränpäähän auringon ollessa korkeimmillaan. Paikka oli ainakin hyvin naamioitu, jos siellä ylipäänsä oli Masin piilopaikka.
He näkivät ensi katsomalta vain kalliota ja Marsin punaoranssia maata.
Hiiret nousivat pois prätkien selästä ja oikoivat hieman itseään.
Sitten Turbo kaivoi vyölaukustaan Siskon rakentaman metallinpaljastimen.
”Ei ainakaan tältä seisomalta näy mitään…” Turbo totesi yrittäessään etsiä mahdollista metallia lähialueelta.
”Ääääh… ihan hukka reissu. Se ”etsivä” tais olla…” Vinski valitti.
Viimeisen lauseen kohdalla valkoinen hiiri nojasi yhteen kiveen, mutta kivi liikahti helposti hänen kosketuksestaan sivusuunnassa ja sai Vinskin kaatumaan maahan.
”Mitä ihmettä?!” hiirimies parahti ja nousi nopeasti ylös.
Kivi liikahti takaisin paikalleen yhtä helposti, kuin se oli Vinskin alta liikahtanut. Valkoinen hiiri koetti työntää kiveä ja yhtäkkiä sen alta paljastui pimeä portaikko, joka meni syvälle maan alle.
”Oho. Tulkaas katsomaan” Vinski tokaisi.
 Kaikki muutkin ihmettelivät löytöä yhtä paljon kuin Vinski. Turbo otti taas metallinpaljastimen esille.
”Tos ei oo yhtään metallia, nii se ei näy tässä…Se Masi on ottanu aika paljon huomioon” kullanruskea hiiri totesi.
Krista tarkisti oliko hänen laseraseensa käyttövalmiina ja laittaa sen sitten takaisin vyökoteloonsa.
”Ei kun menoksi sitten…” nainen tokaisi.
Krista oli jo astumassa portaikkoon, mutta Turbo pysäytti hänet.
”Se taitaa olla kyllä ihan ”On aika heiluttaa häntää”” mieshiiri naurahti hyväntahtoisesti.
”Oli mikä oli” Krista vastasi ivallisesti ja lähti jätkein saattelemana astelemaan kohti pimeyttä.
Moto astui käytävään viimeisenä ja sulki sisäänkäynnin. Portaikkoon lankesi syvä pimeys. Kristakin tarttui kaiteeseen, että olisi varma ettei tipu portaista tai vastaavaa.
”Ai! Rontti sä astuit mun hännän päälle!” Vinski parahti äkkiä.
”Ei ku sä jätit sen mun jalan alle… kannattais pitää se vähä ylempänä, et siihen ei kukaan astuis täällä pimees…” Rontti huokaisi vastaukseksi.
Sillä välin Krista oli jo päässyt portaikon loppuun ja tunnustelemalla seinää hän löysi oven, joka vei seuraavaan huoneeseen.
”Hei jätkät, rauhottukaa… Kato, niinku voisin sanoo ”Tulkoon valkeus”” Krista komensi samalla kun raotti ovea hiukan.
Varmistuttuaan, ettei seuraavassa huoneessa ollut ketään Krista avasi oven selkosenselälleen, saaden jätkät peittämään pimeään tottuneet silmänsä.
”Joo, kyllä se aika nopeesti sitten tulikin..” Vinski totesi sarkastisesti.
Kun kaikkien silmät olivat taas tottuneet valoihin, he jatkoivat matkaa oven takaa paljastuvaa käytävää pitkin. Pian käytävä haarautui kahteen eri suuntaan.
Hiiret olivat jo aikeissa jatkaa matkaa seuraavaan käytävään, mutta heidän suunnitelmansa keskeyttivät kaksi rottaa, jotka tulivat toista käytävää pitkin. Molemmilla rotilla oli aseet mukanaan ja he puhuivat vaisulla äänellä keskenään.
Jätkät ja Krista syöksähtivät heti toiseen käytävään piiloon.
”…Miksi meidät aina laitetaan vahtimaan niitä vankeja? Mikä keisari se Masikin luulee olevansa…”
”Joo, saisi itse hoitaa välillä ne likaisemmat työt..” toinen rotta yhtyi kommenttiin.
Rottien mentyä tarpeeksi kauas Turbo kääntyi Kristan ja Rontin puoleen.
”Menkää te noiden tollojen perään ja hakekaa Anni ja Cameron turvaan ylös. Nähään siellä. Me käydään laittamassa Masi rautoihin”
Krista aikoi vängätä vastaan, mutta Moto laski kätensä hänen hartialleen.
”Nii, parempi sille sun haavallesi…” harmaa hiiri sanoi pyytävästi.
”Hmh.. okei..” Krista murahti hävinneenä ja lähti Rontin mukana samaan suuntaan, kuin mihin rottakaksikko oli mennyt.
Vinski, Turbo ja Moto lähtivät vastakkaiseen suuntaan. 
Krista ja Rontti ottivat pyssyt koteloistaan kävellessään rottakaksikon perässä.
Käytävä jatkui enää pienen matkan ja sitten kääntyi 90 asteen kulmassa oikealle.
Krista ja Rontti pysähtyivät kulmaan ja he kurkistivat varovaisesti sisälle huoneeseen.
”Täähän on jo se vankiselli..” Krista kuiskasi matalalla äänellä, Rontin nyökätessä.
Ne kaksi rottaa, joiden perässä Rontti ja Krista olivat tulleet, vapauttivat vahdissa olleet rotat.
”Toivottavasti jätitte meillekin jotain syötävää” toinen vartijoista tokaisi ja ojensi juuri tulleelle kaverilleen avainkortin.
”Eiköhän sinne teille jääny ainaskin kipot nuoltaviksi” ruskea rotta naurahti ja irvisti rumasti.
”Turpa kii..” toinen vartijoista ärähti.
Sitten rotat lähtivät kävelemään kohti kulmaa, jossa Krista ja Rontti odottivat. Rotat kulkivat sen verran erillään, että Krista ehti tintata heidät ensin hiljaisesti ja Rontti otti pökertyneet rotan kiinni, ennen kuin tämä kaatui lattialle. Rontti laski rotat varovasti maahan, ettei aiheuttaisi ylimääräisiä ääniä ja vilkaisi Kristaa.
Krista ja Rontti asettuivat kumpikin oikean puoleiselle seinälle. He kommunikoivat äänettä. viittomalla ja he lukivat toistensa suulta (muuten huulilta, mutta ei hiirillä ole huulia).
”Kolmannella lähetään tonne” Krista sanoi äänettömästi ja nosti kolme sormea pystyyn.
Rontti nyökkäsi ymmärtämisen merkiksi ja tämäkin nosti kolme sormea ylös.
Kaksikko laski yhdessä kolmeen ja viimeisen sormen laskettua he marssivat vankisellien luokse osoittaen hämmentyneitä rottia laseraseillaan.
”VANGIT VAPAAKSI JA ASEET MAAHAN! HETI!!” Krista vaati rotalta joka oli juuri piilottamassa avainkorttia kortille tarkoitettuun koteloon, joka hänellä oli kiinni vyössä.
Sitten Krista käänsi katseensa selliin. Hän näki ruskeaturkkisen hiirinaisen, jonka väsyneet silmät olivat aivan selällään kummastuksesta. Nainen piti Cameronia sylissään.
”ÄITI!!”  pieni tyttö hihkaisi riemusta ja liukui alas naisen sylistä.
Annin silmät kostuivat onnenkyyneleistä.
”Rontti, sinä tulit sittenkin…” hiirinainen sai mutistua hiljaa.
”Totta kai mä tulin. Mitä sä musta muka kuvittelit?” Rontti hymyili pienesti vastaukseksi.
Kristan ilme alkoi olla hyvin kärsimätön ja tämä vaatikin uudestaan vankien päästöä pois sellistä.
Rotta heitti kortin Rontille ja Krista vahti että he laskivat aseet maahan.
Rontti avasi sellin oven, auttoi laihtuneen Annin ylös ja halasi tätä tiukasti.
Anni huokaisi syvään.
”Oli jo aikakin…” nainen tokaisi silti hieman sarkastisella äänellä.
”Meidän pitää lähtee täältä. Sällit meni pidättää Masin, et me saadaan se oikeuden eteen vastaamaan teoistaan” Rontti totesi ja päästi Annin hieman haikeasti syleilystään.
Samaan aikaan Krista oli ohjannut rotat vastakkaiseen selliin ja lukinnut oven huolella.
”ÄITI! ÄITI!” Cameron huusi ja juoksi äitinsä luo heti, kun rotat olivat telkien takana.
Krista laskeutui polvilleen ja tyttö syöksyi hänen syliinsä. Krista helpottui nähdessään, ettei tytöllä ollut naarmuakaan.
”Cameron…” hiirinainen kuiskasi ja pyyhkäisi silmäkulmastaan pois pienen ilonkyyneleen.
Samassa hiiret havahtuivat siihen, että kaikkialla kuului tunkeilijahälytys.
”NE HUOMAS MEIDÄT!!”  Krista huudahti ja nosti nopeasti Cameronin syliinsä.
Ronttikin nosti Annin syliinsä ja he lähtivät heti juoksemaan takaisin käytävään ja siellä kohti portaikkoa.
Hiirien suunnitelmat keskeytyivät, kun heitä vastaan tuli suuri rottajoukko. Rontti laski Annin maahan ja asettui tämän eteen. Krista ojensi Cameronin Annin syliin.
”Peitä Cameronin silmät, tämä ei sovi lapsille” nainen naurahti itsevarmasti.
Sillä välin Rontti oli jo laskenut rotat.
”12 kpl… eli kuusi sulle ja mulle” ruskea hiiri virnisti.
”Et uskokaan, kuinka oon odottanu tätä” Krista naurahti vastaukseksi ja poisti aseen varmistuksen.
Rotat ottivat omat aseensa esille mutta he eivät ehtineet tehdä niillä mitään kun Krista ampui aseisiin jo omalla aseellaan ja Rontti omallaan. Rottien aseet lensivät pois heidän käsistään. Krista ja Rontti sujauttivat omat aseet takaisin vöihinsä.
”Tasataan vähä peliä!” Rontti selitti ihmettelevälle Annille.
”Niinpä tietysti” Anni naurahti vastaukseksi.
Rotat nostivat nyrkit pystyyn tapellakseen. Hiiret aloittavat heti jonon ensimmäisistä rotista. He tyrkkäsivät rotat niiden takana olevien päälle ja kaikki rotat kaatuivat maahan kuin dominopalikat. Sitä seurasi kova nyrkkitappelu jossa tietenkin hiiret veivät voiton vaikka rottia oli selvästi enemmän.
Rottien lojuessa tajut kankaalla maassa Krista haki Cameronin syliinsä ja Rontti Annin. He jatkoivat matkaa ja tällä kertaa he pääsivät ylös asti.
Mutta Vinskiä, Motoa tai Turboa ei vielä näkynyt.
”Mihin ne on jääny?” Krista ihmetteli ja katsahti kelloaan istuessaan Cameron sylissään prätkän päällä.
”Toivottavasti ei oo sattunu mitään…” Anni toivoi ja pudisti pienesti päätään istuessaan Rontin takana prätkän satulassa.
Krista pohti hetken, mutta nousi sitten nopeasti prätkän selästä ja antoi Cameronin Annin syliin.
”Mä meen kattoo mihin ne jäi” nainen selitti ja latasi aseensa ”Viekää Cameron turvaan jollei mua ala kuulua jätkien kanssa.”
Rontti ja Anni eivät ehtineet pysäyttämään päättäväistä hiirinaista, kun hän palasi portaikkoon. Krista hiipi hiirenhiljaa portaita alas, kuulostellen koko ajan ympäristöään. Tullessaan portaiden loppupäähän, häntä vastaan tuli yksi rotta. Rotta oli juuri huutamassa apua paikalle, mutta Krista sai hänet mykäksi nopealla nyrkiniskulla päin pläsiä.
”Huh se oli lähellä” nainen huokaisi hiljaa.
Pian Krista saapui käytävien risteykseen ja lähti jätkien jalanjälkiä vasemmalle haarautuvaan tunneliin.
Kristalla oli onnea, että kaikki muut rotat olivat ihmettelemässä pökertyneitä rottia oikeanpuoleisessa käytävässä.
Hiirinainen pääsi käytävän loppuun josta alkoi suuri aukea luola. Sitä oli myös kaivettu niin, että hiirinainen näki aivan selvästi suuren ”altaan” jossa oli oranssina hehkuvaa magmaa.
Samassa Krista huomasi jätkät. He makasivat tuskaisen näköisenä maassa ja Masi nauroi heidän edessään voitonriemuisesti.
Krista ei epäröinyt lainkaan, vaan juoksi heti kohti Masia. Masi huomasi hyökkäävän hiirinaisen ja yritti ampua tätä. Krista kuitenkin väisti nopeasti ja jäi maassa makaavien jätkien taakse. Hiirinainen osoitti Masia laseraseellaan. Masi nosti singon mallisen aseensa osoittamaan kohti Kristaa.
Hiirinainen käänsi katseensa Motoon, Turboon ja Vinskiin.
Moto piteli oikeaa kättään, jonka Nuikki oli korvannut robottikädellä, Vinski kasvojen puolikastaan, jonka päälle Anni oli laittanut metallia peittämään arvet, ja Turbo piteli silmiään, joita varjostivat aurinkolasit.
”MITÄ PIRUA SÄ OOT TEHNY JÄTKILLE?!” Krista vaati tietoa Masilta vihasta kiehuen.
Masi hymähti ivallisesti.
”Tällä tohtori Nuikin tekemällä aseella minä sain heidät luulemaan, että he ovat siinä päivässä, jolloin kaikki haavoittuivat jotenkin” rotta selitti.
Masin äänen sävy muuttuu uhkaavaksi
”Ja jos oikein muistan, sinäkin haavoituit jalkaan sinä samana päivänä.  Ja he auttoivat sinut piilopaikkaansa” rotta virnisti ja ampui tummanpunaisen säteen kohti Kristaa, joka ehti juuri ja juuri väistää sen.
Nainen ampui kohti Masin kantamaa säteitä ampuvaa vekotinta ja osui siihen. Ase meni epäkuntoon ja Krista oletti jätkien olevan taas kunnossa. Hiirinainen juoksi nopeasti lähimpänä olevan Moton luokse ja yritti saada tähän katse kontaktin.
”MOTO, HERÄÄ!!” Krista huusi ja ravisteli ystäväänsä.
Mies avasi hieman silmiään, mutta näki sen Kristan, kenet he veivät luolaan turvaan.
”Moto…” Krista kuiskasi värisevällä äänellä, koska ajatteli saaneensa ystävänsä takaisin todellisuuteen.
Äkkiä Kristan ympärille kietoutui nahkainen rotan häntä ja se nosti hänet ilmaan. Masi oli ottanut pienen puukon hihastaan, jossa se oli ollut jo kauan aikaa kaiken varalta. Hän asetteli sen tarkasti Kristan kaulalle.
”Ei ne noin tule todellisuuteen. Sä olet nyt ihan yksin. Kyllähän säkin olisit ennen pärjännyt yksin isoakin porukkaa vastaan, mutta olet ruosteessa.” Masi tokaisi ja painoi kevyesti puukkoa Kristan kaulaa vasten.
”Pääset paljon pienemmällä tuskalla, jos kerrot mihin olet jemmannut sen ämmän tekemän muistikortin minusta ja piilopaikastani” rotta totesi.
”HAH! En sano vaikka tietäisinkin tollaselle rot…” Krista naurahti väkinäisesti, mutta lause jäi kesken, kun nainen tunsi Masin hännän kiristyvän hänen ympärillään.
Nyt se kiristi niin, että Krista tunsi haavansa taas aukeavan.
”Auts!” Krista sähähti pienesti kivun takia.
Masi näytti tyytyväiseltä.
”No mutta tietenkin! Se ämmä piilotti sen siihen haavaan, jonka sait silloin kun alaiseni ampui sinua. Yritit pelastaa sitä akkaa.. Mutta, taisitte huomata sen pari päivää sitten… No niin, kysyn uudestaan. MIHIN OLET PIILOTTANUT SEN?!” rotta vaati ja painoi puukon terän niin kovaa naisen kaulalle, että se teki pienen viillon.
”JÄTKÄT!!” Krista huusi apua, turhaan.
Masi nauroi voitonriemuisesti ja tiputti Kristan maahan. Naisen kaulassa oli punainen haava ja paidassa oli verinen läikkä.
Masi käveli maassa makaavan Turbon luo ja potkaisi tämän kallion reunalle.
”Viimeisen kerran, nainen..” Masi tokaisi. ”Tai hän putoaa magman seuraksi.”
Krista huohotti ja tunsi, että hänen tajunsa voisi lähteä milloin vain.
Masi vilkaisi häntä virnistäen ilkeästi ja potkaisi Turbon alas kallion reunalta.
”EII!” Krista huusi ja syöksyi viime hetkellä reunalle.
Viime hetkellä Krista sai napattua tajutonta Turboa kädestä ja toisella kädellään kallion reunasta.
”Tiesin että olet ruosteessa, mutta en uskonut sinua sentään noin typeräksi” Masi huokaisi ja pudisti pienesti päätään.
Sitten rotta aikoi irrottaa Kristan käden kalliosta.
”Sanoisin samaa sinusta…” nainen virnisti vastaukseksi, kietoen häntänsä Masin jalkojen ympärille.
Samassa Krista kiskaisi Masin kallion reunalta alas.
Rotta ei kuitenkaan saanut otetta kalliosta, vaan putosi huutaen kuplivaan laavaan.
Krista ei pystynyt katsomaan alas, hän vain yritti nostaa tajutonta Turboa viimeisillä voimillaan ylös kalliolle.
Hiirinainen tunsi voimiensa hupenevan verenhukan takia. Sormet alkoivat huveta reunaa kohti. Enää hän roikkui vain sormenpäillä kiinni kalliosta ja samassa hänen otteensa irtosi.
He olisivat pian kokeneet saman kuoleman kuin Masi, mutta sitten valkoinen häntä tarttui Turboon ja harmaa käsi sai kiinni naisen käsivarresta.
”Jätkät…” Krista kuiskasi helpotuksesta.
Vinski ja Moto nostivat Turbon ja Kristan ylös turvallisesti.
Hiirinainen halasi tiukasti pelastajaansa. Moto oli ensin hieman hämillään, mutta vastasi sitten halaukseen.
”Ootko sä kunnossa?” harmaa hiiri kysyi samalla kun silitti Kristan hiuksia.
Krista ei pystynyt vastaamaan, koska tunsi melkein itkevänsä helpotuksesta.
Turbo heräili nopeasti ja nousi istumaan. 
”Meidän kannattais lähtee täältä nopeesti, ennen ku rotat tulee” Vinski ehdotti (ensimmäinen ja varmaan viimeinen järkevä ehdotus Vinsentiltä).
Turbo nyökkäsi pienesti.
”Varsin kannattava ajatus.”
Moto auttoi Kristan ylös maasta ja he lähtevät juoksemaan kohti uloskäyntiä.
He olivat päässeet ensimmäiseen käytävään, mutta Krista tunsi voimiensa loppuvan ja hän pysähtyi nojaamaan seinää vasten.
”Sori jätkät…” Krista mutisi viimeisillä voimillaan, ennen kuin kaatui.
Onneksi Moto ehti ottaa hänet kiinni. Harmaa hiiri nosti Kristan syliinsä, aivan kuin joskus Maassa.
Vinski ja Turbo juoksivat edeltä ja Moto tuli aivan heidän perässään Krista sylissään. Heti portaiden jälkeen he pääsivät ulos, jossa Rontti odotti heitä Annin ja Cameronin kanssa.
Anni peitti nopeasti tytön silmät, ettei tämä näkisi äitiään noin verisenä.
”Rontti, yritä ottaa yhteys Tanyaan ja Miihkaliin ja käske heitä laittamaan kaikki valmiiksi. Krista tarvii nopeesti apua. Tästä on lyhin matka Tulikivikaupunkiin” Turbo komensi.
Rontti nyökkäsi ja polkaisi prätkänsä käyntiin.
Anni antoi Cameronin Turbolle, joka otti tytön eteensä istumaan, varmistaakseen ettei lapselle kävisi kuinkaan matkan aikana. 
Moto otti Kristan eteensä, koska nainen ei jaksanut enää pitää kiinni. Onneksi Kristan prätkä toimi ilman kuskiakin, jätkien prätkien tapaan ja seurasi lojaalisti mukana. 
Heidän ajaessaan kaupunkia kohti Turbo antoi Motolle punaisen huivin kaulastaan ja käski Motoa sitomaan se melko tiukalle Kristan kaulan haavan kohdalle.
”Sain ne kiinni. Tanya valmistelee paikat heti valmiiksi. Se saa ton haavanki varmasti kuntoon. On se tyttö sentään jo hyvin oppinut lääkäriksi” Rontti ilmoitti muille.
”Hyvä juttu!” Vinski naurahti.
 Anni vilkaisi taakseen ja parahti kauhusta.
”NE ROTAT HUOMAS MEIDÄT!!”
Turbo ja Vinski vilkaisivat myös taakseen ja toden totta. Sieltähän ne olivat tulossa vauhdilla hiiriä kohti. Turbo ajoi nopeasti Rontin prätkän viereen ja antoi Cameronin takaisin Annille.
”Rontti, vie Anni ja Cameron turvaan. Moto vie Krista nopeasti Tulikivikaupunkiin. Me hoidetaan tää Vinskin kanssa.” Turbo komensi.
Moto ja Rontti tottelivat kenraalia mukisematta, koska tiesivät tämän olevan oikeassa.
”Pian nähdään!” Rontti huikkasi, hänen ja Moton vääntäessä kaasut pohjaan.
Vinski ja Turbo tekivät kässärikäännökset, vilkaisivat ensin toisiaan ja sitten lähestyviä rottia.
”Kuinkas menetellään?” Turbo kysyi.
”Miten olis.. ihan vain perinteinen ja vanhanaikainen?” Vinski ehdotti ja otti valotikut molempiin käsiinsä.
Turbo nyökkäili.
”Kuulostaa erittäin hyvältä.”
Ja niin kaksikko säntäsi tappeluun, naurusta hihkuen.
 
Moto ja Rontti olivat jo todella lähellä Tulikivikaupunkia, kun heitä vastaan tuli iso pölypilvi.
”Mitähän nyt..?” harmaa hiiri huokaisi.
”Oo.. sotilaita..” Cameron totesi viisaasti.
Rontti virnisti. ”Varmaan ne samat, jotka Miihkali hälytti avuksi.”
Todellakin, Miihkali ajoi armeijan joukon edellä, mutta pysähtyi hetkeksi enonsa viereen.
”Tap´s oottaa teitä sairaalas, menkää suoraan sinne” hiirinuorukainen komensi. ”Me lähdetään vähän siivoushommiin.”
”Jättäkää sitten edes muutama henkiin oikeudenkäyntiä varten!” Rontti huikkasi vielä sotilaiden perään, saaden nämä purskahtamaan kovaan nauruun.
 
Heti sairaalaan päästyään Moto kantoi Kristan ensiavun puolelle. Hiirinainen oli todella kalpea, eikä hän oikein enää tajunnut missä mentiin.
”Laske hänet alas” Tanya pyysi tullessaan huoneeseen vain pari sekuntia myöhemmin. ”Mä jatkan tästä.”
Moto nyökkäsi ja perääntyi pari askelta, muttei kuitenkaan lähtenyt pois huoneesta.
”Isoveli ja Vinski jäi sitten höyhentämään rottia?” nuori hiirinainen kysyi samalla kun ompeli tikkejä Kristan kaulaan.
”Joo, sinne ne jäivät riehumaan..” Moto vastasi, mutta ääni ei ollut niin iloinen, kuin se ehkä olisi joskus ollut.
Nyt harmaan hiiren tajunnassa oli päällimmäisenä huoli Kristasta.
”Älä huoli, Krista on sitkeää tekoa, ei se tähän kuole” Tanya hymyili rauhoittavasti. ”Verensiirron hän kyllä tarvitsee aika pian, mutta ei mitään sen kummempia.”
Samassa sisään käveli nuorempi hiirinainen, veripussi mukanaan.
”Rontti tais informoida sua aika hyvin” Moto arveli, kun Tanya oli laittanut veren tippumaan Kristan suoneen ja hoitaja oli lähtenyt.
”Ei, sen verran mä teitä tunnen, että kun tulette tuollaisella hädällä, on jollakulla vähintään pää kainalossa” hiirinainen naurahti.
”Ei mulla ainakaan..”
Moto ja Tanya hätkähtivät ja käänsivät katseensa Kristaan, joka oli juuri avannut silmänsä.
”Tervetuloa takaisin” Tanya tervehti, saaden hiirinaisen hymyilemään väsyneesti.
”Missä.. Cameron on..?” Krista kysyi kuiskaten.
”Mä käyn kattomassa” Tanya lupasi ja vilkaisi Motoa pikaisesti. ”Mä tuun pian takas.”
Harmaa hiiri nyökkäsi ja Tanya katosi huoneesta, jättäen Moton ja Kristan kahdestaan.
”Etkö sä aio mennä mukaan ilonpitoon?” Krista ihmetteli, kun Moto istui sängyn vieressä olevalle tuolille.
”Njäh, sällit pärjää kyllä ilman muakin” Moto naurahti ja sipaisi Kristan poskea hellästi.
Krista säpsähti kosketusta, muttei kääntänyt katsettaan poispäin.
”Tota.. kiitti..” Krista mutisi hiljaa. ”Taas.”
Moto hymyili hellästi. ”En kai mä ny sua voisi pulaan jättää.”
Krista vastasi hymyyn, mutta ei ehtinyt sanoa muuta, koska ovi avautui ja Cameron juoksi huoneeseen Tanya perässään.
”Äiti! Äiti!” pikkutyttö huusi hädissään.
”Hei kulta” Krista tervehti, kun Moto nosti tytön hänen viereensä sängylle.
Cameron nieleskeli itkua.
”Sattuuko suhun?” pikkutyttö kysyi tärisevällä äänellä.
”Ei enää” Krista vastasi ja silitti tytön hiuksia. ”Onneks Tanya on niin hyvä lääkäri, että se saa kivut katoamaan.”
Cameron nyökkäsi ja käpertyi makaamaan Kristan viereen.
”Turbo-setä ja se Vinski on vielä jossain” tyttö informoi Kristaa ja Motoa.
”Joo, mut eiköhän se sieltä pian tuu..” Krista naurahti ja vilkaisi Motoa, joka iski hänelle silmää.
 
Sillä välin Vinski, Turbo, Miihkali ja muut armeijan sällit pitivät hauskaa.
”On aika heiluttaa häntäää!”
Turbo kumautti yhden rotan pois kotterostaan, Vinskin räjäyttäessä kaksi vastaavaa.
”Aika harmi, ettei isoveikka tuu juhlistamaan tätä meidän kanssa..” Vinsentti totesi samalla kun heitti hännällään yhden rotan päin kalliota.
Turbo naurahti pienesti. ”Jep, mutta kyl mä uskon, että sillä on ihan tarpeeks tekemistä Tulikiven suunnalla.”
”Meinaatko.. Kristan suhteen?” Vinski kysyi uteliaasti.
”Saa nähä..” Turbo virnisti salaperäisesti.
Pian kaikki rotat olivat tillin tallin ja heidän kärrynsä olivat räjähtäneet tai menneet muuten epäkuntoon.
”Viekää ne päämajaan” Turbo komensi sotilaita. ”Mä luulen, että näille sälleille on pieni oikeudenkäynti luvassa..”
Sotilaat tottelivat ja lähtivät ajamaan rottien kanssa kohti armeijan tukikohtaa, Vinskin, Miihkalin ja Turbon suunnatessa Tulikivikaupunkiin.
 
Jätkien saapuessa sairaalaan, he näkivät Rontin, Moton ja Cameronin istuvan käytävän odotustuoleilla.
”Missä..?” Miihkali aloitti.
”Tap´s tutkii Annin ja Krista on lepäämässä” Rontti rauhoitteli. ”Odotetaan vielä Annia ja lähdetään sitten vaikka varaamaan hotellista huoneet yötä varten.”
Vinski, Turbo ja Miihkali huokaisivat helpotuksesta.
”Kaikki kunnossa siis” kullanruskea hiiri totesi. ”Mä käyn soittamassa Minnille ja Santulle, ettei niiden tarvi enää huolehtia meistä.”
Kun Turbo oli mennyt käytävän toiseen päähän soittamaan, hoitohuoneen ovi avautui ja Tanya ja Anni kävelivät ulos.
”Saatte siunaukseni, voitte lähteä” Tanya naurahti ja venytteli väsyneesti. ”Mutta Kristan pitää jäädä täksi yöksi sairaalaan.”
Muut nyökkäsivät ja nousivat väsyneesti seisomaan.
”Eikö äiti tulekaan vielä?” Cameron kysyi.
”Ei valitettavasti” Tanya vastasi ja kyykistyi tytön viereen. ”Mut sä voit jäädä tänne nukkumaan äitis seuraksi.”
”Ihan tosi?” Cameron kysyi hieman pirteämpänä.
”Jep. Mä käyn vain sanomassa hoitajille, että ne tuo sulle ruokaa. Nälkä sun varmasti on, vai mitä?” Tap´s varmisti hymyillen.
”Joo, se ilkeä rotta-setä ei antanu ruokaa” Cameron vastasi.
Moto nielaisi pienesti. Hän olisi myös halunnut jäädä Kristan ja Cameronin seuraksi, mutta ymmärsi kyllä he tarvitsivat nyt aikaa toisilleen.
Samassa Turbo käveli takaisin heidän luokseen. ”Mä soitin just kotia, Santtu ja Minni oli aikas helpottuneita, kun kuulivat, että kaikki on hengis” kullanruskea hiiri totesi.
 
Seuraavana aamuna jätkät ja Anni palasivat takaisin sairaalaan katsomaan miten Krista ja Cameron voivat.
”Ainakin vähän paremmin kuin eilen” Krista naurahti.
Hän ja Cameron olivat saaneet käyttöönsä kahden hengen huoneen. Pikkutyttö istui toisella sängyllä ja piirsi innoissaan hoitajan tuomaan piirustuslehtiöön kuvia.
”Lähdetäänkö me tänään kotiin?” pikkutyttö kysyi uteliaasti.
”Joo, jos tuo Tanya vain päästää äitis lähtemään” Moto naurahti.
”Päästätkö, Tanya-täti?” Cameron kysyi, saaden hiiret purskahtamaan nauruun.
”Vanha mä kyllä olen, mutten kai sentään täti..” hiirinainen jupisi muiden räkättäessä hyväntahtoisesti.
Krista pääsi kuitenkin lähtemään. Ajaa nainen ei vielä saanut, joten hän istui kotimatkan Moton takana. Cameron puolestaan nautti matkasta Turbon kyydissä.
Myös Miihkali ja Tanya lähtivät mukaan, asuivathan myös he Kristan, Turbon ja Minnin kotikaupungissa.
Matka sujui nopeasti ja jo parin tunnin kuluttua sekalainen seurakunta pysähtyi Turbon ja Minnin talon kohdalle.
”Täällä te siis asutte..” Anni totesi kun Rontti auttoi hänet alas prätkän kyydistä. ”Kivan näköinen paikka..”
Samassa ovi avautui ja Draven juoksi ulos.
”Isä! Isä!”
Turbo hyppäsi alas prätkänsä selästä, koppasi pojan syliinsä ja heitti hänet ilmaan. ”Kotona ollaan.”
Minni ja Santtu kävelivät ulos ja hymyilivät lämpimästi.
Anni juoksi Minnin luo ja naiset halasivat toisiaan pitkään.
”Kiva nähdä sua.. pitkästä aikaa” Minni kuiskasi ja pyyhkäisi nopeasti kyyneleen pois silmäkulmastaan.
Anni hymyili leveästi.
”Niin suakin.. en mä vain olis uskonu, että Minnistä tulee joskus perheenäiti” hiirinainen naurahti.
”Tääl ny tapahtuu vaikka mitä kummallista..” Vinski tuumasi ja otti Santun kainaloonsa.
Anni kohotti kulmaansa, mutta hymyili sitten.
”Niin.. asiat on vissiin muuttunu aika paljo Vapaustaistelijoiden ajoista..” hiirinainen totesi hieman väsyneellä äänellä.
Minni kutsui väsyneet seikkailijat sisälle, mutta Krista kieltäytyi kutsusta.
”Mun pitää mennä siivoamaan meidän talo.. siellä taitaa vieläkin olla aikamoinen hullunmylly Masin käynnin jäljiltä” hiirinainen totesi.
”Ja mä autan sua” Cameron ilmoitti topakasti.
Moto nyökkäsi. ”Siinä tapauksessa mä heitän teidät.”
Krista meinasi vängätä vastaan, mutta kun Moto muistutti häntä voimassa olevasta ajokiellosta, naisen ei auttanut muuta kuin istua Moton taakse.
Harmaa hiiri nosti Cameronin eteensä istumaan ja lähti ajamaan kujaa eteenpäin, Kristan prätkän seuratessa perässä.
”Kuvittelenks mä vain.. vai onko noiden kahden välillä jotain?” Anni kysyi.
”Kyl niil oli jotain säpinää joskus aikoinaan.. tiedä, vaikka olis yhä” Santtu naurahti.
”Kyl on” Vinski, Rontti ja Turbo tokaisivat yhteen ääneen.
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Pahgiz

avatar

Viestien lukumäärä : 57
Join date : 06.06.2016
Paikkakunta : Seinäjoki

ViestiAihe: Vs: Mitä tulevaisuus tuo tullessaan (K11)   Ti Kesä 07 2016, 21:00

Krista avasi asunnon oven, hämmästyen pienesti. Talo oli aivan siisti, tavarat oli nosteltu takaisin hyllyihin ja maljakon sirpaleet oli kerätty pois lattialta.
”Oho, Santtu ja Minni on varmaan käyny jo siivoamas täällä” Moto totesi käveltyään Kristan ja Cameronin perässä sisälle taloon. Sitten hänkin hoksasi, että ennen pienen pöydän päällä ollut maljakko, jonka Masi oli rikkonut, oli siivottu.
”Oli se hyvä että Masi rikko sen maljakon…muuten olisin joutunu tekemään sen itse…” nainen jupisi saaden Moton naurahtamaan pienesti.
Cameron kipitti heti omaan huoneeseensa leikkimään.
”No tuota.. kiitti kyydistä” Krista kiitti Motoa hieman hämillään ja hieroi pienesti käsivarttaan.
Nainen ei oikein tiennyt, mitä olisi sanonut.
”Eipä mitään. Kiva, kun ollaan taas kaikki turvassa” Moto vastasi.
Krista nyökkäsi pienesti. ”Tuota.. haluaisitko kahvia tai jotain?” nainen kysyi.
”Miksei. Se kyllä maistuis, hotellin kahvi oli aika laimeeta sumppia” harmaa hiiri naurahti vastaukseksi.
Krista keitti nopeasti kahvit ja pian he istuivat pöydän ääreen juomaan.
”Mä luulin, että sä juot vain teetä” Moto hämmästyi, kun näki Kristan juovan kupillisen mustaa nestettä.
”No, kyllä mä tarvittaessa yhden kupillisen kahviakin alas saan” Krista virnisti vastaukseksi.
Moto joi kahvit nopeasti ja nousi pöydästä.
”Kiitti kahvista. Mä taidan tästä lähteä kämpille huilimaan.. hotellihuoneis ja teltas ei saa kovin hyvin kuitenkaan nukuttua.”
Krista puraisi pienesti huultaan, mutta nyökkäsi sitten. Oikeasti hän ei olisi halunnut päästää Motoa lähtemään.
”Tu-tuota.. sä voit kyllä nukkua täälläkin.. siis jos haluut..” Krista mutisi lattiaa tuijotellen.
Moto katsoi Kristaa pitkään, saaden hiirinaisen punastumaan rajusti.
”Mä en vain.. halua jäädä yksin..” hiirinainen kuiskasi hieman itkuisella äänellä.
Moto astui lähemmäs ja veti Kristan lämpimään halaukseen, rutistaen naisen tiukasti itseään vasten.
”Shh.. ei mitään hätää, et sä yksin oo..” harmaa hiiri kuiskasi ja silitti Kristan hiuksia hellästi.
Krista nieleskeli itkua. Pitkään jatkunut väsymys ja huoli Cameronista purkautuivat rajuna itkuna ja tärinänä.
”Onks äiti pipi?” Cameron kysyi huomatessaan äitinsä itkevän.
”Väsynyt vain” Moto rauhoitteli tyttöä.
Krista nieleskeli itkua, mutta hymyili silti Cameronille.
”Ei hätää, kyl mä pian kunnossa olen” hiirinainen rauhoitteli.
Cameron nyökkäsi ja meni takaisin leikkimään.
Moto talutti Kristan sohvalle ja he istuivat alas.
”Kyllä mä jään” harmaa hiiri kuiskasi samalla kun veti Kristan kainaloonsa. ”Niin pitkäksi aikaa, kuin vain tahdot.”
Krista hymyili pienesti kyynelten läpi.
”Kiitti, Moto..” nainen kuiskasi ja painoi päänsä harmaan hiiren kylkeä vasten.
Hetken ajan talossa oli muuten täysin hiljaista, paitsi että Cameron touhusi jotain omassa huoneessaan.
”Kyllä Masi oli osaksi oikeassakin…mä ihan oikeesti oon ruosteessa. Ties kuinka mones kerta tämäki on, ku mä rääyn…” Krista totesi hiljaa.
Moto pyyhkäisi kyyneleen naisen kasvoilta ja sipaisi hiuksia pois tämän väsyneiltä silmiltä.
”Mitä väliä sillä on, vaikka se rotta oliski ollu oikeessa. Ja sähän olit rohkeesti sitä vastaan, vaikka se viilsi sun kaulaa ja aukas ton sun haavan. Ja mulle sä oot edelleenki se sama Krista, mut ehkä hieman naisellisempana…” harmaa hiiri sanoi lämpimästi, saaden Krista naurahtamaan hieman miehen viimeiselle kommentille.
Mutta kun hiirinainen muisti Turbon puheet kauan sitten.
” … Se on vihdoin päässy susta yli. Moto on jo suunnittelemassa yhteen muuttoa yhden naisen kans..”.
Krista vetäytyi kauemmas ja painoi kasvonsa alas. Moto katsoi naista kysyvästi ja yritti tavoittaa tämän kasvoja.
”Mikä tuli? Ei kai ne haavat taas…?” mies huolehti.
Krista pudisti pienesti päätään.
”… mut mitä se sun… uusi tyttöystäväski ajattelee, jos sä jäät pitää exälle seuraa sen jälkeen, ku oot ollu ensi melkeen viikon poissa…” nainen sanoi hiljaa.
Moto hymähti ja pudisti päätään.
”No et sä oo kyllä kauheen paljoo Turbolta kuullu…” hän totesi ja nosti varovasti naisen leuasta, että näkisi tämän kasvot.
Krista vältti silti katsomasta Motoa silmiin.
”Krista, se oli ja meni kauan sitten… ei me sovittu toisillemme” harmaa hiiri kuiskasi ja lopulta Krista nosti katseensa Moton silmiin.
”Ihan tosi?” nainen kysyi, uskaltaen tuskin hengittää.
”Jep. Vasta noin vuosi sitten mä tajusin mitä olin menettäny, ku olin päästäny sut menemään.. Mut toista kertaa mä en aio samaa virhettä tehdä.”
Krista nielaisi ja punastui rajusti. Ei kai Moto vain tarkoittanut..?!
”Krista.. mä.. rakastan sua yhä. Oon aina rakastanu” harmaa hiiri sanoi lempeällä äänellä. ”Ja siks mä kysyn.. toisen kerran.. tulisitko sä mun vaimoksi?”
Krista tunsi, miten kyyneleet yrittivät uudestaan nousta silmiin. Ei tämä voinut olla totta.. vai voiko?
”Sä.. haluat mut yhä?” nainen kuiskasi hiljaa.
Moto nyökkäsi ja silitti Kristan poskea, pyyhkien samalla kyyneleet pois.
”Jep. Mä haluan sut.. vai pitäiskö sanoo.. ”teidät”” harmaa hiiri naurahti, saaden Kristankin hymyilemään pienesti.
”No.. mä..” Krista yritti löytää sopivia sanoja.
Moton ilme oli jännittynyt, hän pelkäsi, että nainen vastaisi kieltävästi.
”Suostun.”
Harmaa hiiri oli pudota sohvalta ällistyksestä.
”Sä..?”
Krista hymyili silmät kimaltaen kyynelien takia.
”Ehkä siitä pehmenemisestä on jotain hyötyäkin” nainen naurahti. ”Ainakin se auttaa ajattelemaan joissakin tilanteissa selkeämmin, kuin neljä vuotta sitten..”
Moto veti Kristan syliinsä ja piti hänet tiukasti siinä.
”Muuten.. silloin kun sä eilen nukuit sairaalassa, Cameron kysyi multa yhtä juttua” harmaa hiiri kertoi. ”Se kysyi, oonko mä sen isä.”
Krista voihkaisi.
”Voi ei..”
”Mä vastasin, etten ole, mutta haluaisin olla, jos sen äiti vain suostuis siihen” Moto virnisti leveästi. ”Niin että miten on?”
Krista pudisti päätään.
”Sä oot uskomaton..” nainen totesi, mutta ei voinut estää leveää hymyä nousemasta kasvoilleen. ”Mutta meidät taitaa saada vain samalla kertaa.”
Moto hymyili ja silitti Kristan hiuksia.
”Mun pitää silti käydä kämpillä.. hakemassa joitakin tavaroita.. vai muutetaanko me sinne?” harmaa hiiri kysyi.
Krista sulki silmänsä ja kietoi kätensä tiukasti miehen ympärille.
”Ei kai me nyt ruveta sitä miettimään?” nainen kysyi.
”Oot oikeessa, eka tästä pitää varmaan kertoa jätkille, Minnille, Santulle ja Annille.. ja ehkä jossain välissä perheille..” Moto alkoi pohtia mukamas vakavasti. ”Ja sitten hääjärjestelyt..”
”Lopeta!” Krista älähti nauraen ja heitti mieshiirtä sohvatyynyllä.
”En ikinä!” Moto vastasi ilkikurisesti virnistäen ja kamppasi Kristan sohvalle.
Tästä seurasi hellä ja pitkä suudelma, jonka keskeytti Cameronin tuleminen olohuoneeseen.
”Äiti, mun on nälkä!” pikkutyttö ilmoitti kovaan ääneen, saaden Moton nousemaan pois Kristan päältä.
Krista huokaisi ja oli jo nousemassa sohvalta, mutta Moto pysäytti hänet.
”Sä lepäät nyt, mä katson mitä jääkaapista löytyy” harmaa hiiri komensi.
Krista katsoi hellästi hymyillen kun Moto ja Cameron kävelivät keittiöön ja alkoivat käydä jääkaapin sisältöä yhdessä läpi. Hiirinainen nojasi sohvan selkänojaan ja sulki silmänsä.
Pitkään aikaan.. hänen sydämessään tuntui todella lämpimältä.
 
”Ei oo tosi!” Anni ja Minni älähtivät.
Krista virnisti hurmaavasti ja heilautti vasenta kättään naisten silmien edessä. Nimettömässä kimalsi pieni kultasormus.
”On se, uskokaa tai älkää” hiirinainen naurahti.
Oli kulunut muutama päivä Kristan ja jätkien paluusta kotiin.
Moto oli lähtenyt käymään Cameronin kanssa kämpällään hakemassa vaatteitaan ja muuta pientä tavaraa ja Krista oli poikennut kauppareissun jälkeen Minnin ja Turbon luona.
Annikin asui toistaiseksi pariskunnan luona, joten hän kuuli uutisen samalla kuin Minni ja Turbo.
Vinski ja Santtu eivät vielä tienneet asiasta, koska he olivat palanneet juuri edellisenä päivänä takaisin Maahan.
”Nyt ne maailmankirjat vasta sekaisin onkin..” Minni jupisi puoliääneen. ”Mistä hetken mielijohde?”
”Ei tuota voi hetken mielijohteeks kutsua” Turbo naurahti ja nosti Dravenin syliinsä. ”Oliskohan oikee versio ”Neljän vuoden harkinta-aika”?”
Krista mulkaisi Turboa äkäisesti, mutta purskahti sitten muiden kanssa nauruun.
Samassa ovi avautui ja Tanya, Miihkali ja Rontti astuivat sisään.
”Teillähän on täällä ilonen tunnelma” Tanya virnisti. ”Saataisko mekin kuulla tuo vitsi?”
”Se ei oo valitettavasti vitsi” Turbo virnisti. ”Krista päätti vihdoin suostua Moton kosintaan.”
”Vau!”
”Ihan tosi?!”
”Onnee kauheesti!”
Krista punastui pienesti, kun kolmikko onnitteli häntä (ja Tanya halasi lämpimästi).
”Ootteko te jo häitä suunnitellu?” Miihkali kysyi uteliaasti, kun kaikki olivat istuneet taas alas.
”Ei vielä..” Krista mutisi ja raapi hieman niskaansa. ”En mä mitään isoja pirskeitä haluaisi.. mut äidin tuntien se repii pelihousunsa, jos se ei saa järjestää isoja juhlia..” nainen totesi ja naurahti pienesti. ”Moton äiti on kuulemma vähän samaa sorttia..”
”Jep, sellanen isoäiti on” Miihkali naurahti. ”Arvaa innostuiko se, kun kuuli Tap´sista..”
”Ehdotti heti, että järjestäis meidänkin häät” Tanya nauroi. ”Mut eiköhän me vielä muutama vuosi odoteta, vai mitä?”
Miihkali nyökkäsi ja puristi lämpimästi Tanyan kättä.
”No.. mun pitää vielä jutella joistakin asioista Moton kanssa.. ja ehkä uskaltaa soittaa kotiporukoille.. mut yhden asian mä haluaisin kysyä heti” Krista ilmoitti ja katsoi Tanyaa silmiin. ”Haluaisitko sä ryhtyä mun kaasoksi?”
”Se olis suuri kunnia” Tanya virnisti vastaukseksi.
 
Myöhemmin illalla Turbo otti radioyhteyden Maahan.
”Mitä, tuliks teidän tosiaan noin kova ikävä meitä heti?” Vinskin ääni tervehti häntä.
”Ei, mutta pieni ilmoitusasia olis.. onks Santtu kuuloetäisyydellä” Turbo vastasi.
”Hetki pieni.. Söpöläinen! Turbolla on asiaa sulle!” Vinski huikkasi jonnekin kauemmas.
”Älä vain sano, että sen prätkä hajos..” ihmisnaisen ääni kuului jostain kauempaa. ”No, mitä asiaa?”
Turbo virnisti leveästi ennen kuin vastasi.
”Moto ja Krista menee naimisiin” kullanruskea hiiri ilmoitti.
”Mitä?!” Vinski älähti.
”Oli jo aikakin” Santtu kommentoi. ”Koska ne kerto?”
”Tänään.. en ole varma, tietääkö niiden porukatkaan vielä” Turbo vastasi. ”Mut mä lupasin ottaa teihin yhteyttä ja informoida asiasta.”
”Sano niille tosi paljon onnea meiltä” Santtu komensi ystäväänsä. ”Ja muista lähettää hääkutsu ajoissa!”
”Tanya varmaan huolehtii siitä puolesta, Krista pyysi sen kaasoksi” Turbo naurahti vastaukseksi. ”Mut mä taidan nyt lopetella, Draven haluaa kuulla iltasadun.”
”Okei, pidä yhteyttä, veikka!”
”Terkkuja Minnille ja Dravenille!”
Turbo katkaisi radioyhteyden ja nousi seisomaan, venytellen pienesti.
”Ne otti sen aika hyvin” Minni totesi ja Turbo kääntyi katsomaan ovelle.
Hänen vaimonsa nojasi ovenkarmiin ja hymyili hieman väsyneesti.
”Sun pitäis olla nukkumas” Turbo komensi hellästi ja silitti naisen vatsaa. ”Pikkunenkin tarttee nyt unta.”
Minni haukotteli pienesti. ”Niin kai.. tuu säkin sitten, kun oot saanu Dravenin sänkyynsä.”
 
Sillä välin Krista odotteli Cameronin ja Moton paluuta lämpimän iltapalan kanssa.
Rauhallisen illan keskeytti puhelimen pirinä.
”Hei äiti” Krista tervehti vastattuaan puhelimeen ja tunnistettuaan soittajan äänen.
”Hei kulta” hänen äitinsä vastasi. ”Oletteko kunnossa?”
Krista ihmetteli hetken, mistä äiti tiesi, mutta tajusi sitten Miskan kertoneen.
”Joo, kaikki on hyvin ja me ollaan taas kotona” Krista vastasi. ”Cameron ei tainnu osata edes pelätä kunnolla, piti vain hauskana seikkailuna..”
Kristan äiti huokaisi syvään.
”Silti.. kamalaa tuollainen..” äiti totesi. ”Mutta miten sinä voit?”
”Ihan hyvin.. sain kyllä pienen haavan kaulaani, ja sitä kiristää, mutta lääkärin mukaan se paranee muuten hyvin” Krista vastasi.
Kyljen haavasta hän vaikeni, se olisi saanut hänen äitinsä hepulin partaalle.
”Todella hyvä kuulla, että olet kunnossa” äidin ääni oli helpottunut.
”Ja.. mun pitää kertoa sulle yks juttu” Krista päätti tarttua härkää sarvista. ”Muistatko, kun kerroin, että yksi jätkä oli kosinut mua neljä vuotta sitten?”
”Kyllä muistan” äiti vastasi. ”Kuinka niin?”
”No.. se jätkä.. Moto.. kosi mua uudestaan” Krista kertoi ja naurahti pienesti. ”Mä suostuin.”
”Herranjestas!”
Krista kuuli pienen kopsahduksen ja oli vähällä purskahtaa nauruun. Äiti oli tipauttanut luurin lattialle ällistyksestä.
”Et kai sä sydäriä saanut tai mitään?” hiirinainen huolehti, mutta ei voinut estää naurua kuulumasta äänestä.
”En, mutta tuo tuli aika yllättäen.. Kristan äiti vastasi. ”Miten Cameron suhtautui?”
”No.. se pitää Motoa isänään, koska niiden turkin värit ovat samat” Krista totesi rehellisesti. ”Hyvin ne tulee toimeen keskenään.”
”No.. minun pitää kertoa isällesi heti kun hän tulee kotiin.. Tietävätkö Moton vanhemmat jo asiasta?” äiti kysyi.
”Hmm.. mä en tiedä.. Moton isä ei oo enää elossa, mutta kyllä mä luulen, et Moto kertoo pian äidilleen ja siskolleen” Krista vastasi rehellisesti.
Samassa ulko-ovi kolahti.
”Äiti! Kotona ollaan!” Cameron huikkasi iloisesti.
Hiirityttö juoksi äitinsä luo ja halasi Kristaa hellästi. Moto tuli perässä isomman puoleista laukkua kantaen.
”Tervetuloa takasin” Krista vastasi. ”Mun pitää nyt lopetella, pitää katsoa, että reissusta palanneet saa syötävää.”
”Selvä.. soitan sinulle huomenna uudestaan” hänen äitinsä vastasi. ”Sano Cameronille ja Motolle terveisiä!”
Krista sanoi joojoot ja sulki puhelimen, nosti Cameronin syliinsä ja käveli Moton luo.
”Sori, meillä vähän venähti” Moto sanoi samalla kun halasi Kristaa. ”Käytiin tulomatkalla moikkaamassa äitiäni.”
”Mulla on nyt kaks mummua” Cameron ilmoitti ylpeästi, saaden Moton ja Kristan purskahtamaan kovaan nauruun.
”Niin taitaa olla” Krista tyrski ja pyyhki naurunkyyneliä silmistään.
 
Pari kuukautta kului vauhdilla, hääjärjestelyiden merkeissä.
Viikkoa ennen häitä Vinski ja Santtu palasivat takaisin Marsiin, mukanaan paljon Maasta tuotuja ruusuja, joilla oli tarkoitus koristella juhlapaikka ja tehdä Kristalle morsiuskimppu.
Tällä hetkellä kukkia säilytettiin eräässä maan alla olevassa viileässä huoneessa, jossa ne eivät paleltuneet tai päässeet kuihtumaan.
”En mä olis uskonu, että tää voi olla näin rankkaa..” Krista totesi lysähtäessään pitkäkseen sohvalle.
”No en kyllä mäkään” Tanya virnisti.
Naiset olivat Kristan kotona ja tekivät viime hetken valmisteluja.
”Muuten.. tänään pitää sovittaa sitä sun hääpukua” Santtu muistutti.
”Eikä!” Krista ulvaisi ja peitti kasvonsa sohvatyynyllä. ”En ala!”
”Et kai sä sitä noin kovasti vihaa?” Minni kysyi istuessaan vaivalloisesti nojatuoliin teekuppi kädessään.
Naisen vatsa oli kasvanut todella isoksi ja laskettu aika alkoi olla lähellä. Minni kuitenkin toivoi, että hän pystyisi olemaan mukana häissä.
Draven oli todella innoissaan ja selitti lähestulkoon jokaiselle vastaantulijalle, että hän saisi pian pikkuveljen- tai siskon. Turbon innostus oli lähestulkoon samaa tasoa.
”Mä en pidä hameista, kyllä sä sen tiedät..” Krista mutisi ja järsi pienesti kynänpäätä.
Nainen oli listannut paperille kaikki tekemättömät hommat ja oli nyt viivannut listasta yli todella monta kohtaa. Eli hääjärjestelyt olivat hyvällä mallilla.
”Älä viitti, kyllä sun pitää hametta käyttää edes kerran elämässäs” Santtu houkutteli. ”Hääpäivä on vissiin ainoa päivä, jolloin jokanen nainen saa kuvitella olevansa prinsessa.”
Krista tuhahti hieman halveksivasti.
”Niin, mut ehkä Kristalle sopis paremmin ne prinssin vaatteet..” Tanya totesi.
”Ja Motolleko sitten..?” Minni aloitti.
Ajatus oli niin huvittava, että naiset purskahtivat kovaan nauruun. He nauraa räkättivät vielä silloinkin, kun Anni astui sisään Kristan hääpukua kantaen.
”Jostain syystä mä en ole varma, haluanko kuulla tuota juttua vai en..” nainen totesi istuessaan alas.
”Et halua” Tanya virnisti ja pyyhki naurunkyyneliä silmistään. ”Sä sait sen puvun?”
”Joo, sovitushommiin siitä” Anni komensi ja tyrkkäsi pukupussin Kristan syliin.
”Eikä..” hiirinainen valitti, mutta ei voinut muuta kuin totella.
”Vau, sä näytät upealta” Minni kehui, kun Krista tuli makuuhuoneesta hääpuku yllään.
”Kiipeä sohvapöydälle, niin mä katson pitääkö helmaa lyhentää” Santtu komensi.
Krista totteli ja Santtu kyykistyi helman puoleen.
”Mitä me muuten tehdään Kristan hiusten kanssa?” Tanya kysyi Annin ja Minnin mielipidettä.
”Leikataan kokonaan pois” Krista ehdotti.
”Morsian olkoot hiljaa, tämän asian ajattelee kaaso” Tap´s komensi leveästi hymyillen.
”Voi apua..” Krista mutisi sarkastisesti.
”Joku vähän tyylikkäämpi nuttura ehkä” Minni arveli. ”Kristan hiukset taitaa olla tarpeeks pitkät siihen.”
”Ei olis pitänyt kasvattaa niitä..” Krista mutisi itsekseen.
”Aattele positiviisesti, sun ei tarvi miettiä ylimääräisiä” Santtu virnisti ja suoristautui. ”Hame on sopivan pituinen, sitä ei tarvitse ruveta lyhentämään.”
Krista laskeutui alas pöydältä ja oli kompastua pitkään helmaan.
”Mä vihaan hameita..” nainen jurputti.
 
Kun hääpäivä vihdoin koitti, koko pieni kaupunki tuntui olevan liikkeessä.
”Mä en ryhdy tähän enää ikinä!” Krista lupasi paatoksella, kun Tanya laittoi hänen hiuksiaan Kristan ja Moton kotona.
Moto oli lähtenyt aiemmin Turbon ja Minnin luo valmistautumaan häitä varten (eihän sulhasen sopinut nähdä tulevaa vaimoaan hääpuvussa ennen seremoniaa) ja Cameron oli Kristan äidin huostassa.
”No yleensä omia häitä vietetään vain kerran per kuono..” Tanya virnisti ja pujotti hiusnutturaan kauniin koristeen.
Krista huokaisi syvään. ”Niin kai sitten..”
Tanya rypisti kulmiaan. ”Hermostuttaako sua?”
”Joo” Krista myönsi ja katsoi itseään isosta peilistä, joka oli pukeutumispöydän yläpuolella.
Peilistä heijastuivat naisen hieman kalpeat kasvot. Krista irvisti peilikuvalle, ollen kaikkea muuta kuin kaunis.
”Miksei tätä voi hoitaa.. pienemmällä jutulla..” nainen jurputti.
”Syytä sukulaisiasi” Tanya naurahti. ”Muuten.. nosta leukaa vähän. Mä sidon sun kaulaan pienen silkkinauhan. Se peittää arven.”
Krista nyökkäsi. Vaikka Masin tekemä arpi oli parantunut aika hyvin, se oli silti ruman näköinen.
”Älä huoli. Muutaman vuoden kuluttua sun kaulassa on enää pieni, vaalea kohta, etkä sä edes muista mitään arpea” Tanya lohdutti, kuin olisi lukenut Kristan ajatukset.
Krista huokaisi pienesti.
”Niin kai sitten..”
Kun Krista ja Tanya olivat valmiita, ovelle koputettiin.
”Aika lähteä!” Siskon ääni huikkasi.
Kissanaisen tehtävä oli ajaa Tanya ja Krista kirkon luo, koska Miska oli ainoa, jolla oli jotenkuten toimiva henkilöauto.
”Selvä, me tullaan just!” Tanya vastasi.
Hiirinainen käveli jo ovelle, mutta vilkaisi sitten peilin ääreen jäänyttä Kristaa. Krista sulki hetkeksi silmänsä ja veti syvään henkeä.
”Okei, mä olen valmis” Krista kuiskasi ja käveli Tanyan perässä ulos.
 
Kirkko oli jo täynnä väkeä, kun Tanya, Sisko ja Krista saapuivat perille.
”Mä häivyn” Krista sihahti kuiskaten nähdessään täyden kirkkosalin.
”Et varmana, et ainakaan nyt” Sisko komensi. ”Muista, et mua ne tuijottaa enemmän kuin sua.”
Krista piristyi hieman ja hymyili.
Totta, se oli ollut hänen vanhemmilleen aikamoinen järkytys, kun Miska oli kuukausi sitten esitellyt Siskon heille. Mutta nyt he tulivat hyvin toimeen keskenään. Kuitenkin Krista tiesi, että osa hänen ja Moton sukulaisista oli varmasti vielä enemmän ennakkoluuloisia kissanaisen suhteen.
Samassa Kristan isä käveli heidän luokseen.
”Valmiina lähtöön, kulta?” mieshiiri kysyi tyttäreltään.
”Enköhän” Krista naurahti.
Sisko virnisti. ”Mä kipitän tästä omalle paikalleni, ennen kuin häämarssi alkaa. Nähdään seremonian jälkeen” kissanainen tokaisi ja katosi salin puolelle.
Tanya otti telineestä Kristan morsiuskimpun ja ojensi sen naiselle.
”Aika heiluttaa häntää” hiirinainen kuiskasi, kun musiikki alkoi.
”Nimenomaan” Krista vastasi ja nielaisi pienesti, kun heidän edessään olevat kaksoisovet aukenivat.
Krista ei pystynyt katsomaan ketään penkkirivien välissä olevaa sukulaistaan silmiin, hänen katseensa oli nauliutunut alttarin lähellä odottavaan Motoon.
Hiirimies näytti todella komealta tummassa puvussaan. Rintataskuun oli kiinnitetty pieni, nupullaan oleva ruusu.
Kristan isä puristi hellästi naisen kättä, ennen kuin luovutti tyttärensä Motolle. Näkemättäkin Krista tiesi, että hänen isänsä silmät kimalsivat pienesti kyynelten takia.
Luottavaisesti Krista pujotti kätensä Moton käsikynkkään ja he kävelivät alttarille. Siellä Moto kuiskasi hiljaa: ”Näytät tavallistakin kauniimmalta” Krista hymyili miehelle ja vastasi: ”Kiitos, ja sinä komealta…”
Hiirinainen ei muistanut papin puheesta paljoakaan, hän vain puristi tiukasti Moton kättä ja toivoi, ettei pyörtyisi jännityksen takia.
”Nyt minä kysyn sinulta, Moto, haluatko ottaa Kristan aviovaimoksesi. Rakastaaksesi häntä elämän myötä- ja vastamäissä, aina kuolemaan asti?”
”Tahdon” Moto vastasi tasaisella äänellä, saaden Kristan nielaisemaan vaikeasti ja puristamaan tiukemmin hiirimiehen kättä.
Moto vastasi kädenpuristukseen hellästi ja katsoi naista lämpimästi.
”Minä kysyn sinulta, Krista, haluatko ottaa Moton aviomieheksesi? Rakastaaksesi häntä elämän myötä- ja vastamäissä, aina kuolemaan asti?”
Krista nieleskeli vaikeasti, mutta sai lopulta kuiskattua vastauksen.
”Tahdon..”
Seuraavaksi oli vuorossa sormusten vaihto, joka sujui Kristan käsien vapinasta huolimatta hyvin.
”Minä julistan teidät mieheksi ja vaimoksi” pappi ilmoitti ja hymyili. ”Voitte suudella morsianta.”
Krista punastui pienesti, kun Moto nosti hieman hänen huntuaan pois silmiltä ja suuteli naista hellästi.
Kirkkoväki hurrasi, taputti ja vislasi kovaan ääneen.
Kun Moto ja Krista hetkeä myöhemmin kävelivät kirkosta ulos, he joutuivat kunnon riisisateeseen.
”Täs menee kyl monen puuron ainekset hukkaan..” hiirinainen jupisi ja yritti suojata päätään riisikuuroilta.
”Älä huoli, ei me sitä kuitenkaan keitetä” Moto naurahti.
Nopeasti mies vei tuoreen vaimonsa Miskan auton luo ja he nousivat siihen, lähtien ajamaan kohti juhlapaikkaa.
”Kuinka Cameron käyttäytyi kirkossa?” Krista kysyi veljeltään.
”Tosi hyvin, istui hiljaa paikoillaan” hänen veljensä vastasi. ”Se vain ihmetteli, miks sä menit isän kanssa toisen kerran naimisiin..”
Moto ja Krista purskahtivat nauruun, mutta sitten hiirinainen muisti Cameronin oikean äidin.
”Mä kerron sille kyllä, sitten kun Cam on vanhempi” Krista sanoi päättäväisesti.
Moto nyökkäsi ja puristi tiukasti naisen kättä.
”Silti.. kaikesta huolimatta me ollaan sen mimmin vanhemmat, tapahtu mitä tahansa” harmaa hiiri totesi.
Krista hymyili vastaukseksi.
Juhlapaikalla oli ensimmäisenä lounaan syöminen, sitten vuorossa oli hääkakun leikkaus.
”Muista polkaista jalkaa ekana” Tanya sihahti Kristalle.
”Onks sillä jotain vaikutustakin?” Krista ihmetteli.
”Joo, sillä katotaan kumpi teistä määrää kaapin paikan tulevaisuudessa” Tanya virnisti vastaukseksi.
Krista pyöräytti teatraalisesti silmiään, koska hän ei ymmärtänyt tuota uskomusta. ”Siis mähän tässä taloudessa muutenki määrään…”
Kuitenkin hän ehti polkaista jalkaa ensiksi (tosin, Moto väitti myöhemmin, että oli antanut tahallaan naisen ehtiä ensin).
Kakun leikkaamisen jälkeen Kristan isä piti pienen puheen hääparille, sitten Turbo nousi puhujan korokkeelle.
”Okei.. mä en tiedä mitä mä täällä teen, kaikki vain sälytti tän homman mulle..” kullanruskea hiiri selitti, saaden nauruntyrskähdyksiä osakseen.
”Mä muistan selvästi, kun mä tapasin Moton ja Kristan ekan kerran. Moton kanssa me ollaan tunnettu pienistä pitäen, muksuina kiusattiin naapurin tyttöjä ja kiipeiltiin kallioilla ja aiheutettiin meidän vanhemmille enemmän kuin yksi sydänkohtaus..” Turbo kertoili, saaden juhlakansan nauramaan.
”Kristan mä tapasin ekan kerran ohimennen silloin, kun se liitty armeijaan, samaan yksikköön kuin mä, Vinski ja Moto” Turbo kertoi ja nauruntyrskähdykset laantuivat hieman. ”Mutta ehkä voisi sanoa, että Kristan ja Moton välillä kipinöi jo silloin ja se kipinä vain vahvistui, kun Krista liittyi meidän seuraksi Maahan tuhoamaan Leipiksen suuria suunnitelmia.”
Hiiret nauroivat pienesti ja Kristaa nolotti hieman. Mutta vain hieman.
”Äiti, mä haluan käydä Maassa joskus” Cameron ilmoitti päättäväisesti.
”Kyllä me siellä joskus käydään” Krista kuiskasi vastaukseksi ja silitti tyttärensä hiuksia.
”Valitettavasti nuo kaks pässinpäätä eivät heti tienneet mitä menettivät, koska heidän tiensä erosivat pian sen jälkeen, kun me palattiin Marsiin” Turbo jatkoi.
”Mitä sä sanoit?!” Moto älähti.
”Pässinpää olet keskenäs!” Krista jatkoi.
Juhlakansalla oli taas hauskaa, lähes kaikki nauroivat kovaan ääneen.
”Sitä, että teidän yhteen saattamiseen vaaditaan aika rajuja toimenpiteitä” Turbo tokaisi virnistäen.
”Seuraavaks se varmaan sanoo, että järjesti sen Cameronin sieppauksen..” Krista mutisi Motolle, saaden harmaan hiiren tyrskähtämään naurusta.
”Toivottavasti ei…”
 
Erilaisten puheiden jälkeen hiiret (+ Santtu ja Sisko) siirtyivät tanssisalin puolelle. Sitten nauhalta alkoi soida Bill Joelin Pianoman – kappaleen musiikki.
Krista ja Moto kävelivät jännittyneenä tanssilattialle. Tottuneen näköisesti he aloittivat heidän ensimmäisen valssinsa avioparina. He olivat joutuneet harjoittelemaan sitä paljon kotona. Kristan vanhemmat olivat aina pitäneet tanssimisesta ja he olivat opettaneet hieman Kristaa ja Motoa tätä varten.
Aluksi tanssi näytti hieman jäykältä, mutta pian kumpikin osasi rentoutua.
Seinustan vierellä olivat tuoreen avioparin ystävät ja sukulaiset. Turbo, Minni, Miihkali ja Tanya olivat päässeet melko eteen.
”Aika erikoinen häävalssi valinta…” Turbo naurahti hiljaa Tanyalle.
”No väitätkö, et ne olis saanu ottamaan jonku tavallisen häävalssin?” Tanya virnisti takaisin.
”Ei.. eihän ne oo mikää tavallinen pari” Turbo vastasi päätään pudistaen.
Minni oli kuunnellut kaksikon keskustelua ja tuli mukaan siihen.
”Onhan tämä hieno kappale ja niiden itsensä valitsema, eikö se ole pääasia?” nainen kysyi.
Turbo nyökkäsi vaimolleen ja keskittyi sitten katsomaan häävalssin loppuun.
Heti kappaleen loputtua alkoi toinen kappale ja suuri osa juhlaväestä tuli myös tanssilattialle. Kristan isä tuli hakemaan tyttärensä toiseen tanssiin ja Moto meni hakemaan äitinsä. Turbo haki Kristan äidin herrasmiehenä, koska Minni ei uskaltanut kauheasti tanssia vatsansa kanssa. Muutaman kappaleen jälkeen Turbo, Rontti, Vinski ja Miihkali olivat ”levähtämässä” seinustalla.
”…Eihän Krista tai Moto tiedä?” Turbo kysyi ja muut pudistivat päitään.
”Ei, mut Tanyalle mä sanoin ettei se suunnittelis siihe mitää ohjelmaa… Se lupas tietysti vaieta asiasta” Miihkali virnisti vastaukseksi..
”Joo mä luotan siihe… Mä näytän merkin, ku aika on otollinen” Turbo sanoi ilkikuriseen sävyyn.
Myöhemmin, kun Kristan äiti oli lähdössä Cameronin kanssa ja Minni Dravenin, Turbo viittoili muut jätkät (paitsi Moton) luokseen.
”No ny!” Turbo kuiskasi.
Jätkät ottivat muutaman juoksuaskeleen tanssimisesta väsyneen Kristan luo ja nappasivat hänet ylös. Rontti ja Miihkali pitelivät naisen jaloista kiinni Vinskin ja Turbon pidellessä tämän käsiä.
”ÄÄÄ!! MITÄ HITTOA!! PÄÄSTÄKÄÄ ALAS, HETI!!!” Krista kiljui ja yritti päästä pois jätkien kanto-otteesta.
”Hah! luulekko et, te muka saisitte pitää häänne ilman perinteistä morsiamenryöstöä!” Vinski naurahti ilkikurisesti.
Siinä vaiheessa Krista etsi huvittuneen yleisön joukosta Tanyan ja mulkaisi tätä pahasti.
”ME EI SOVITTU MITÄÄ TÄSTÄ!!” Krista huusi hiiritytölle jätkien kantaessa häntä ulos.
Tanya yritti parhaansa mukaan pidätellä naurua ja vilkutti vain tyynesti ryöstäjien perään.
Jätkät ehtivät kantaa Kristan pihalle asti, ennen kuin Moto huomasi morsiamensa ryöstetyksi ja tietenkin hän lähti ”pelastamaan” vaimoaan.
Moto sai ryöstäjät nopeasti kiinni. Tästä seurasi hiirten tapaan tietty pieni painiottelu, jonka Moto kuitenkin voitti (myöhemmin Rontti tosin väitti, että oli antanut häiskän tahallaan voittaa).
Tässä vaiheessa Cameron oli karannut Kristan äidin valvonnasta, ottanut Dravenin avukseen ja juossut myös nujakan luo.
”Äitiä ei kiusata!”
Nopealla liikkeellä pikkutyttö sai napattua Vinskin hännän käsiinsä, kun valkoinen hiiri ei huomannut ja iski hampaansa kiinni.
”Aijaaiaiaiaiaiaiii!” Vinski kiljui, vieraiden nauraessa aivan hervottomasti.
”Äidin tyttö!” Krista kehui ylpeästi.
Samalla Moto nappasi Kristan syliinsä.
”Jep, me kaks puolustetaan sua vaikka maailman loppuun asti” harmaa hiiri virnisti Kristalle.
Krista hymyili takaisin ja virnisti ryöstäjille voitonriemuisesti.
”Hah, mun mieheni onki tän galaksin voimakkain hiiri!”
”Nyt mun miehisyys kärsii..” Vinski valitti ja piteli häntäänsä. ”Senkin naskalihampainen nulikka!”
Cameron ja Draven nauroivat ja lopulta Minni ja Kristan äiti saivat viedä väsyneet sankarit nukkumaan, aikuisten jäädessä juhlimaan.
”Älä viivy myöhään” Minni tokaisi Turbolle ja antoi tälle pienen suukon, ennen kuin nousi Miskan auton kyytiin (Miska ja Sisko olivat luvanneet kuskata lapset ja näiden huoltajat nukkumaan).
”Ei ainakaan ole tarkoitus” Turbo naurahti.
 
Pian yö olikin kulunut jo siihen vaiheeseen, että kaikkien oli aika mennä kotiin.
Tanya antoi Kristalle tämän hääkimpun ja kehotti kaikkia vielä naimattomia naisia tulemaan lähemmäs. Krista katsahti Tanyaa kysyvästi.
”Hääkimpun heitto…kai sä ny sen tiedät” Tanya ihmetteli.
”Ei näissä häissäkää oo kyllä muuta kuin taikauskoa…” Krista tuhahti ja pudisti pienesti päätään.
Siinä vaiheessa kaikki naiset olivat jo valmiita yrittämään saada Kristan kaunista ruusukimppua.  Nainen kääntyi selin naisiin ja heitti kimpun korkealle ilmaan.
Sitten Krista odotti hetken ja kääntyi varovasti ympäri. Hän etsi katseellaan kimpun uutta omistajaa, kunnes huomasi aivan naisten edessä seisomassa punaisena hehkuvan Tanyan hänen hääkimppunsa kanssa.
”Onneksi olkoon! Arvaapa kenen häitä seuraavaksi juhlitaan?” Krista virnisti ja etsi sitten katseellaan Miihkalin joka oli aivan yhtä punainen naurua pidättelevien Vinskin ja Turbon vieressä.
”Unissasi, sisko hyvä..” Tanya jupisi, mutta ei heittänyt ruusukimppua roskikseen, vaan oikoi siinä olevia silkkinauhoja hellästi.
Miihkali huokaisi ja toivoi, että pystyisi rullamaan korvansa ja olemaan kuulematta jätkien irvailuja tulevista häistä.
Lopulta Moto käveli vaimonsa viereen ja kysäisi lyhyesti tältä: ”Lähetäänkö?” Krista nyökkäsi vastaukseksi ja mies vihelsi kuuluvasti. Juhlaväki katsoi paria ihmetellen, mutta sitten he ensin kuulevat kehräävän moottorin ja sitten näkevät kirkkaat valot. Kuinka ollakaan pihaan kurvaa Moton ”pikkuinen”. Santtu ja Sisko katsovat kysyvästi Kristan päälle ”Miten sä kuvittelet toi mekko päällä tolla lähteväs?” Sisko saa vihdoin kysyttyä kaikkien puolesta. Krista virnistää: ”Voi kuule…” ja kiskaisee hääpukunsa hame osan irti. Sen alta paljastuvat valkoiset housut. Hunnun nainen jättää vielä päähänsä. (sehän on sulhasen tehtävä, että auttaa vaimoaan pääsemään eroon hunnusta..J) Juhlijat toteavat yksi kerrallaan: ”kaskun ei…” Sitten Moto istahtaa prätkänsä selkään ja auttaa vaimonsa taakse istumaan, ja niin he lähtevät kohti Tulikivikaupunkia jossa heillä on tarkoitus viettää hääyönsä.
Kuherruskuukausi tulisi sitten myöhemmin, kun kiireet helpottaisivat.
Hotellin aulassa oli vain yksi yöpäivystäjä, joka hymyili leveästi avioparin nähdessään.
”Tervetuloa. Huoneenne on kolmannessa kerroksessa, toinen ovi oikealla” virkailijana toimiva hiiri ilmoitti ja ojensi Motolle avaimen.
Oikeaan kerrokseen päästyään Moto avasi sviitin oven, mutta ei päästänyt Kristaa vielä sisälle.
”Mitä sä..?” Krista kysyi ihmeissään.
Moto virnisti ja nosti Kristan syliinsä.
”Perinteitä pitää vaalia” harmaa hiiri naurahti hellästi ja kantoi tuoreen vaimonsa kynnyksen yli.
Krista huokaisi pienesti. ”No niinpä tietysti..”
Ovi sulkeutui ja tuore hääpari jäi huoneeseen nauttimaan hääyöstään…
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Prätkämimmi



Viestien lukumäärä : 5321
Join date : 18.01.2015
Ikä : 24

ViestiAihe: Vs: Mitä tulevaisuus tuo tullessaan (K11)   Ke Kesä 08 2016, 08:35

Okei tää stoori oli mahtavampi Very Happy. Ei voi muuta kuin awwitella Moton ja Kristan rakkaudella ja nauraa kippurassa morsiamen ryöstölle
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Prätkämimmi



Viestien lukumäärä : 5321
Join date : 18.01.2015
Ikä : 24

ViestiAihe: Vs: Mitä tulevaisuus tuo tullessaan (K11)   Pe Kesä 10 2016, 08:29

Oikeesti tää on tosi hauska stoori Very Happy. Tolle morsiamen ryöstölle ei voinu olla nauramatta ja varsinkaan kun Cameron iski hampaansa Vinskin häntään Laughing
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Pahgiz

avatar

Viestien lukumäärä : 57
Join date : 06.06.2016
Paikkakunta : Seinäjoki

ViestiAihe: Vs: Mitä tulevaisuus tuo tullessaan (K11)   Pe Kesä 10 2016, 23:51

Very Happy Hihii. Kiitos kaunis!
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Prätkämimmi



Viestien lukumäärä : 5321
Join date : 18.01.2015
Ikä : 24

ViestiAihe: Vs: Mitä tulevaisuus tuo tullessaan (K11)   La Kesä 11 2016, 08:15

Olepa hyvä Very Happy
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Sponsored content




ViestiAihe: Vs: Mitä tulevaisuus tuo tullessaan (K11)   

Takaisin alkuun Siirry alas
 
Mitä tulevaisuus tuo tullessaan (K11)
Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Takaisin alkuun 
Sivu 1 / 1

Oikeudet tällä foorumilla:Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa
Last Chance Garage :: Fanfiction ja fanitaide :: Prätkähiiritarinat S-K13-
Siirry: