Last Chance Garage

Suomenkielinen foorumi Prätkähiiret Marsista - sarjan faneille.
 
PääsivuPääsivu  KalenteriKalenteri  FAQFAQ  HakuHaku  KäyttäjälistaKäyttäjälista  KäyttäjäryhmätKäyttäjäryhmät  RekisteröidyRekisteröidy  Kirjaudu sisään  

Jaa | 
 

 Totta vai Tarua? K15

Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Siirry alas 
Siirry sivulle : Edellinen  1, 2
KirjoittajaViesti
Prätkämimmi



Viestien lukumäärä : 4033
Join date : 18.01.2015

ViestiAihe: Vs: Totta vai Tarua? K15   Su Tammi 08 2017, 08:40

Heh aika hyvin Rolling Eyes. Tää on tosi hyvä tarina. Jatka pian pliis. Voiks sä spoilata pikkusen. Siepataaks Moto?
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Puvitsu

avatar

Viestien lukumäärä : 231
Join date : 02.08.2015
Paikkakunta : oulu

ViestiAihe: Vs: Totta vai Tarua? K15   Su Tammi 08 2017, 15:47

Prätkämimmi kirjoitti:
Voiks sä spoilata pikkusen. Siepataaks Moto?
Eihän sitä koskaan tiedä, mtä mun pään sisäinen tarinankertoja keksii  Rolling Eyes

_________________
"Räjäytetään ovi auki, pannaan kalusto remonttiin ja paiskataan Nuikki päin seinää!"~Vinski


Viimeinen muokkaaja, Puvitsu pvm Ma Tammi 09 2017, 06:49, muokattu 2 kertaa
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Puvitsu

avatar

Viestien lukumäärä : 231
Join date : 02.08.2015
Paikkakunta : oulu

ViestiAihe: Vs: Totta vai Tarua? K15   Ma Tammi 09 2017, 06:49

Totta vai Tarua?
------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Osa 9: Kateissa


Kun me palattiin Neptunukselta mä luulin, että kaikki alkais sujua paremmin. Mä olin väärässä. Kaikki me pahempaan suuntaan. Toki Miran ja Janen paluu oli hyvä juttu, mutta sen jälkeen kaikki alkoi mennä pieleen. Vuoden viimeiset kaksi kuukautta olivat kaikista pahimmat. Niin kuin äitimuorilla on tapana sanoa: “Älä jumitu menneeseen, vaan nosta pääsi ja katso tulevaan.” Juuri niin aijon tehdä.


Allekirjoittanut: Moto


Aamun sarastaessa neljä soturia valmistautui matkaan. “Miten niin mä en saa tulla?” Bella kysyi Motolta ärtyneenä siitä, ettei päässyt jätkien ja Janen mukaan. “Siellä voi olla vaarallista”, Moto vastasi ja kiinnitti asevyötä lanteilleen. “Saahan Janenki tulla, nii miks mä en sais?” Bella kysyi. “Jane on taistellu ennenki. Sulla taas ei oo kunnon kokemusta siitä”, Moto huomautti. “Anteeks vaan, mutta jo et satu muistaan, mäkin olin Neptunuksella ja Maassa taistelin teijän kaa Leipistä vastaan!” Bella muistutti kädet puuskassa. “Bella usko jo. Sä et ole tulossa mukaan. Nyt mennään”, Turbo sanoin keskeyttäen pariskunnan riidan. “Uskomatonta!” Bella tuhahti vihaisena ja poistui paikalta paiskaten oven perässään kiinni. “Kiitti Turbo. Mä olin jo varma, ettei se ois antanu periksi”, Moto sanoi ja vetäisi kypärän päähänsä. “Mitä pienistä. Mennään nyt”, Turbo sanoi ja nousi prätkälleen.


“Näkyyks mitään?” Turbo kysyi radiopuhelimen kautta muilta. “Ei mitään. Eiku ootas. Mä löysin jälkiä”, Moto kertoi. “Mä tuun sinne”, Turbo ilmoitti ja lähti Motoa kohti. Moto istahti läheiselle kivelle ja pyyhki hikipisarat otsaltaan. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja lämpö vain kohosi. “Huh ku on kuuma! Viimeksi tääl olin näin kuuma ennen suurta sotaa”, Moto muisteli, kunnes joku keskeytti hänet huutamalla: “Irti, senkin saasta!” Moto tunnisti äänen ja juoksi sitä kohti. Mutkan takana hän näki neptuunialaisen joka piteli Bellaa tiukassa otteessa. “Bella! Irti hänestä!” Moto huusi ja juoksi liskoa kohti, joka kuitenkin katosi silmänräpäyksessä Bella mukanaan. “Ei. Bella! Ei!” Moto sanoi ja putosi polvilleen kohtaan jossa vielä hetki sitten Bella oli seissyt. Nyt jäljellä oli enää hopeinen kaulakoru jonka Moto oli antanut hänelle Maassa. Turbo tuli paikalle ja huolestui nähdessään Moton polvillaan maassa. “Ooksä kunnossa? Mitä tapahtui?” Turbo kysyi. “Se sieppas Bellan”, Moto kertoi ja puristi kaulakorua kädessään. “Mitä? Kuka?” Turbo kysyi järkyttyneenä. “Se lisko”, Moto ärähti ja nousi ylös. “Mä lähen ettiin sen”, hän jatkoi ja lähti prätkäänsä kohti. “Moto, venaas vähän. Et sä voi noin yhtäkkiä vaan lähtä”, Turbo sanoi ja seurasi Motoa. “No mitä mun sitte pitäs tehä? Antaa Bellan kuolla niinku Tuulinki?” Moto murahti. “Ei.. Mä tuun mukaan”, Turbo sanoi ja hyppäs prätkälleen. Hän otti radiopuhelimen ja ilmoitti: “Vinski ja Jane, Bella on kaapattu ja mä sekä Moto lähetään ettiin se. Palatkaa armeijalle ja kertokaa Minnille mitä on tapahtunu.” “Okei, olkaa varovaisia”, Jane vastasi.


“Minni! Hätätapaus! Bella kaapattiin ja Turbo ja Moto lähti ettiin sitä”, Jane kertoi heidän palattuaan armeijalle. “Mitä? Ilmottamatta ensin mitään?” Minni kysyi. “No niin. Turbo käski vaan kertoa sulle”, Jane jatkoi. “Hemmetti. Se jätkä saa kuulla kunniansa, kun se palaa”, Minni murahti ja kiiruhti komentokeskukselle. “Xeves, yhdistä Turbon prätkään”, Minni käski. Xeves kirjoitti näytölle jotain ja yhdisti sitten. Minni laittoi kuulokkeet korvilleen ja hetken päästä Turbo vastasi: “Minni nyt on vähän huono tilanne.” “Et sitten viittinyt kertoa mulle, että te lähette ettiin Bellaa”, Minni sanoi ärtyneenä. “Minni, pyydän, puhutaan myöhemmin. Mun pitää nyt-” Turbo sanoi kunnes räjähdys keskeytti hänet. “Turbo? Turbo kuuleksä?” Minni kysyi, mutta vastausta ei tullut. “Linja katkes”, Xeves kertoi ja yritti saada uudestaan yhteyttä. Ei vastausta. “Hemmetti!” Minni huudahti ja otti kuulokkeet korviltaan. “Cody, kokoa joukot. Tavataan prätkätallilla”, Minni komensi ja poistui komentokeskuksesta. Hän kiirehti toimistolleen. Minni kaivoi laatikostaan punaisen huivin jonka hän sitoi ranteeseensa. Turbo toivottavasti sä oot kunnossa. Minni ajatteli, nappasi aseensa ja lähti kohti prätkätallia.


Samaan aikaan toisaalla Turbo alkoi palata tajuihinsa. Auh, mun pää. Mitä tapahtui? Hän ajatteli ja yritti nousta ylös, mutta hänen vasen jalkansa petti alta. “Hemmetti!” Turbo murahti pidellen jalkaansa. Yhtäkkiä hän muisti, ettei tullut yksin. “Moto? Moto ooksä kunnossa? Moto!” Turbo huusi, mutta ei saanut vastausta. Oh man. Entä jos sillä on taju kankaalla? Tai entä jos joku on kaapannu sen? Turbo ajatteli ja raahasi itsensä läheisen kiven luo. Hän nojasi kiveen ja otti vasemmasta jalastaan saappaan pois. Turbo kääri lahkeensa ja näki syvän haavan pohkeessaan. Hän otti huivin kaulastaan ja sitoi sen haavan suojaksi. Hetken päästä Turbo kuuli moottorin äänen jostain kauempaa edessään. Hän piiloutui kiven taakse ja toivoi parasta. Ääni lähestyi entisestään ja pysähtyi lopulta jossain hänen takanaan. Turbo sulki silmänsä kuunteli. “Räjähdys tapahtui täällä. Ketään ei kuitenkaan näy, joten jatketaan eteenpäin”, Minni sanoi.  “Minni! Täällä!” Turbo huusi tunnistettuaan Minnin äänen. Minni kiiruhti Turbon luo ja laskeutui polvilleen tämän eteen. “Ooksä kunnossa? Pystyksä käveleen?” Minni kysyi katsellen Turboa päästä varpaisiin. “Mun vasen jalka taitaa olla murtunut”, Turbo selitti. “Mä autan”, Minni sanoi ja auttoi Turbon ylös. “Näitteks te Motoa missään?” Turbo kysyi heidän kävellessä Minnin prätkälle. “Ei nähty. Ne liskot saatto viedä sen. Mä lähetän partion ettiin sitä”, Minni selitti. “Entä mun prätkä?” Turbo kysyi. “Se on kunnossa. Cody voi ajaa sen armeijalle”, Minni vastasi ja auttoi Turbon prätkälleen.


Myöhemmin Puvitsu puhdisti, tikkasi ja sitoi Turbon jalan. “Sun pitää käyttää keppejä nyt jonkin aikaa. Tuu ens viikolla takasin, niin katotaan tilanne”, Puvitsu sanoi ja antoi Turbolle kepit. “Eikä sitten rehkimistä pariin kolmeen viikkoon”, hän muistutti vielä ennen kuin Turbo sai lähteä. Minni odotti Puvitsun toimiston ulkopuolella. “No, miten meni?” hän kysyi. “Ei rehkimistä pariin kolmeen viikkoon ja ens viikolla tarkistukseen”, Turbo kertoi. He kävelivät kahvilaan ja istuivat pöydän ääreen. “Mä lähetin sen etsintäpartion”, Minni kertoi. “Onks kuulunu mitään?”, Turbo kysyi. “Ei”, Minni vastasi huokaisten. “Kyllä ne löytyy. Älä huoli”, Turbo lohdutti Minniä. “Mä vaan toivoin, että kaikki alkaisi sujua paremmin”, Minni sanoi. “Kyl mä uskon, et kaikki kääntyy vielä parempaan”, Turbo sanoi pidellen samalla Minniä kädestä. Minni vilkaisi Turboa hymyillen ja huokaisi syvään.


Moto heräsi himmeästi valaistusta sellistä. Missä mä oikein olen? Hän ajatteli noustessaan ylös. “Moto? Säkö?” joku kysyi Moton takaa. Moto kääntyi katsomaan ja näki Bellan. “Bella”, Moto huokaisi helpotuksesta ja halasi naista. “Ooksä kunnossa? Mä pelästyin kuollakseni asti, kun se lisko kaappas sut!” Moto kertoi ja halasi Bellaa. “Ei hätää. Mä oon kunnossa, mut ooksä?” Bella kysyi ja katseli Motoa huolestuneesti. “Mulla ei oo hätää. Onks Turbo tääl?” Moto kysyi ja katseli ympärilleen. “Ei, olikse sitten mukana?” Bella ihmetteli. “Oli. Toivottavasti se on kunnossa”, Moto sanoi. He kuulivat kuinka ovi aukesi jossain sellin ulkopuolella. “Kas, kas. Te olette hereillä. Mainiota”, joku sanoin. Moton mielestä ääni oli tuttu. Hän ei vain muistanut, että miksi. “Kuka sä oot ja mitä sä haluat meistä?” Moto kysyi pitäen Bellan kädestä kiinni. “Ihme, ettet ole vielä tunnistanut mua. Mieti tarkkaan, kuka haluaisi teistä prätkähiiristä eroo enemmän ku kukaan muu?” ääni kysyi ja astui esiin varjoista. “Masi”, Moto murahti. “Aivan. Minä se olen. Luulitteko te tosiaan päässeenne minusta eroon? Hah! Naurettavaa!” Masi nauroi, mutta jatkoi vielä: “Ah. Unohdinkin esitellä teille uuden apulaiseni.” Huoneeseen Masin vierelle käveli nainen, jota Moto ei ollut tavannut viiteen vuoteen. Nainen oli kaikille tuttu Anni. “Anni? Sä oot elossa?” Moto ihmetteli, mutta ei saanut vaaleaturkkiselta naiselta vastausta. “Tottakai hän on elossa! Hän on ollut täällä minun kanssani!” Masi virkkoi. “Sä saat ton kuulostaan siltä, että kaikki sun seurassa pysyis hengissä”, Moto sanoi. “Noh noh. Äläs nyt liioittele, mutta oot sä osittain oikeassa, nimittäin teidän kahden aika on lyhyt”, Masi naurahti ja poistui huoneesta. Anni katsoi Masin perään ja tuli sitten sellin luo. “Mä tiiän miten täältä pääsee pois”, hän kuiskasi “mutta teidän täytyy odottaa. Jos mun suunnitelma toimii me päästään pois huomen aamulla”, Anni jatkoi ja ojensi pienen paketin Motolle. “Syökää. Teillä on varmasti nälkä”, Anni sanoi ja poistui. “Kuka toi oli?” Bella kysyi Annin mentyä. “Hän on Anni. Hän katosi noin viisi vuotta sitten suuren sodan aikana. Anni ja Vinski olivat hyvin läheisiä. Ikäeroa heillä on melkein kymmenen vuotta, mutta ei se heitä paljoo kyllä haitannu. Anni oli siis meidän vapaustaistelijoiden mekaanikko, mutta hän hoiti myös kaikki taistelukentällä saamat ruhjeemme”, Moto kertoi. “Eli hän on vähän niinku Santtu?” Bella kysyi. “Vähän niinku”, Moto vastasi ja avasi pienen paketin. Sen sisällä oli kaksi voileipää ja vesipullo. Hymy kohosi Moton kasvoille tajutessaan, ettei Anni ollut muuttunut pätkääkään.

A/N: No niin nyt saatiin vähän jännitystä taas vaihteeksi Rolling Eyes Tosiaan julkasin tän nyt näin aamulla, mutta illalla tulee kyllä vielä jatkoa, tosin aattelin illalla jatkaa tota Marsin menneisyyttä Rolling Eyes

_________________
"Räjäytetään ovi auki, pannaan kalusto remonttiin ja paiskataan Nuikki päin seinää!"~Vinski
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Prätkämimmi



Viestien lukumäärä : 4033
Join date : 18.01.2015

ViestiAihe: Vs: Totta vai Tarua? K15   Ma Tammi 09 2017, 08:00

Ou jeah Rolling Eyes ! Tää oli mahtis pätkä. Se et sä vedin peliin Masin niin se on tajuttoman siistiä suoraan sanoen. Toivottavasti tää Annin suunnitelma toimii ja ne pääsee ehjinä ulos vaik musta tuntuukin siltä et jokin menee pieleen. Jatka pian pliis.
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Puvitsu

avatar

Viestien lukumäärä : 231
Join date : 02.08.2015
Paikkakunta : oulu

ViestiAihe: Vs: Totta vai Tarua? K15   La Tammi 14 2017, 23:33

Kiitokset Prätkämimmi Smile
---------------------------------------------------------
Totta vai Tarua?
------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Osa 10: Totuus


Voiko entiseen viholliseensa rakastua? Ensin en uskonut, että vois, mutta eräs uusi ystäväni todisti asian olevan toisin. Entiseen viholliseen voi siis rakastua. Ah, rakkaus. Mä olen tasan kerran rakastunut. Maassa ei ollut muita hiiriä, kuin vanhempani ja minä, kunnes Moto, Turbo ja Vinski saapuivat. Mä rakastuin Motoon heti ensi silmäyksellä ja rakastan kyllä edelleen. Mä oisin varmaan vielki Maassa, jos en ois tavannu Motoa.


Allekirjoittanut: Bella


Aamun sarastaessa etsintäpartio palasi tyhjin käsin. “Kenraali me emme löytäneet mitään. Tutkimme koko alueen autioitunutta Kraaterikaupunkia myöten”, sotilas kertoi hieman väsyneenä Minnille. “Selvä. Menkää lepäämään. Olette ansainneet sen”, Minni huokaisi ja sotilas poistui paikalta. “Onks Kraaterikaupunki autio?” Turbo kysyi Minni viereltä. “On. Ei siel kukaan oo asunu Plutolaisten tulon jälkeen”, Minni selitti. Turbo huokaisi hieman pettyneenä. Hän oli toivonut, että kaupunki pysyisi ennallaan plutolaisista huolimatta. “Hei, älä huoli. Ylipäällikkö on suunnitellut sen uudelleen rakentamista”, Minni sanoi. “Ylipäällikkö? Niin kuka?” Turbo ihmetteli. “Aivan. Mä en ookkaan viel kertonut. Sillä aikaa kun te olitte Maassa, Marsiin äänestettiin ylipäällikkö joka vähän niinku johtaa Marsia ja pitää huolen politiikasta ja siitä, että Marsissa on turvallista asua”, Minni selitti. “Aaa, aivan. Kunhan se ei oo samanlaine pelle ku plutolaisten ylipäällikkö”, Turbo naurahti. “Ei ole. Hänen nimensä on Stefan. Hän on oikein luotettava ja hyväsydäminen”, Minni kertoi. “Toivottavasti”, Turbo sanoi ja vilkaisi kelloa. “Kello näyttäs olevan kuus. Ketä sä aattelit lähettää seuraavaan etsintäpartioon?” Turbo kysyi. “Mä mietin, et ainakin Vinski ja Jane. Muuten mä oisin lähettänyt sutki, mut ton sun jalan takia se on mahdotonta”, Minni kertoi. “Pystynks mä ees jotenki auttaan?” Turbo kysyi. “No sä voisit miettii ketä muita me lähetetään kaksosten lisäksi”, Minni keksi. “Mite ois Cody ja Miikhali?” Turbo ehdotti. “Hyvä idea. Tehään niin”, Minni sanoi. “Mut, oisko parempi, et sä meet kans? Meinaan, et jos kauhu kaksoset laittaa johtamaan ryhmää niin mä oon aika varma, että siit ei tuu kyl yhtään mitään”, Turbo huomautti. “No siinä sä oot kyllä täysin oikeassa”, Minni naurahti ja he lähtivät kertomaan suunnitelmastaan muille.


“Hyvää huomenta vangit! Nukuitteko hyvin?” Masi kysyi virnistäen tullessaan Moton ja Bellan luo. “Se tuskin kiinnostaa sua, rotta”, Moto murahti selkä Masiin päin. “Noh noh. Ei aloiteta tätä heti aamusta”, Masi sanoi ja nojasi kalteriin. “Mietin tässä, mitähän ystävänne mahtavat pitää pienestä yllätyksestäni, kun he saapuvat”, Masi mietti ääneen. “Voin luvata, että se tulee ainakin räjähtämään käsiin”, hän jatkoi hymyillen ilkeästi. Moto kääntyi ympäri ja kohtasi Masin kasvotusten. “Mitä sä ikinä suunnitteletkaan mä voin luvata sen epäonnistuvan”, Moto sanoi katsoen Masia silmästä silmään tuimalla katseella. “En olisi niin varma, Moto. Kuten hyvin tiedät minun suunnitelmani toimivat lähes aina. Toimivathan ne Annin kanssakin”, Masi muistutti. “Mutta muista. Me ollaan aika useasti selvitty sun suunnitelmista”, Moto sanoi. Masi naurahti ja kääntyi lähteäkseen. “Ajat ovat muuttuneet, Moto. Ajat ovat muuttuneet”, Masi sanoi ja poistui huoneesta. Hetkeä myöhemmin Anni tuli paikalle. “Okei, nyt on meidän aika toimia. Mä onnistuin skannata Turbon ja Vinskin prätkien sijainnit. Turbon prätkä ei liiku, mutta Vinski näyttäis olevan 200 metrin päässä”, Anni sanoi avatessaan sellin ovea. “Anni, Masi puhui jostain räjähtävästä yllätyksestä”, Moto kertoi hänen ja Bellan päästyä ulos sellistä. “Mulla ei oo mitään hajua siitä, mutta mä voin yrittää selvittää mitä se meinaa. Nyt seuratkaa mua”, Anni sanoi ja he poistuivat huoneesta.


“Oorait! Pysähytääs tähän!” Minni sanoi ryhmälleen. He pysähtyivät ja nousivat prätkiltään. “Mistä sä tiiät, et me ollaan perillä?” Vinski kysyi Minnin lähdettyä johdattamaan joukkoa luolaa kohti. “Xeves etsi Moton prätkän ja hän sai koordinaatit jotka johtavat tähän luolaan”, Minni selitti. He jatkoivat luolan perälle josta lähti portaat alas. “Okei, suunnitelma on tämä: Vinski ja Jane ovat yks ryhmä ja minä, Cody ja Miikhali muodostamme toisen. Vinskin ja Janen tehtävänä on löytää Moto ja Bella. Me muut eliminoimme vihollisen”, Minni selitti samalla kun he laskeutuivat portaita alas. Käytävä jakautui heti kahteen suuntaan. Vinski ja Jane lähtivät oikealle ja muut vasemmalle. Minni ystävineen käveli käytävää, kunnes nurkan takaa ilmestyi kaksi rottaa. “Rottia”, Minni murahti ja otti aseensa esille. Cody ja Miikhali tekivät saman. Rotat alkoivat ampua heti huomattuaan hiiret. Minni ampui molemmat kahdella laukauksella. Miikhali ja Cody katsoivat toisiaan hämillää ja sen jälkeen Minniä. “Monen vuoden työ tuottaa tulosta. Nyt pitää liikkua hiljaa ja toivoa, ettei kukaan kuullut äskeisiä laukauksia”, Minni sanoi. Hän ei kuitenkaan tiennyt Masin tarkkailevan heitä valvontakameroiden avulla. “Voi kenraali. En olisi kyllä itse noin itsevarma. Tietäisitpä vaan, mitä teillä on vastassanne”, Masi sanoi virnuillen videokuvalle.  


Moto, Bella ja Anni olivat saapuneet hämärään huoneeseen. “Täällä mäkään en ole ennen käynyt” Anni sanoi. Hänen huomionsa kuitenkin kohdistui outoon piipitukseen huoneen perältä. Anni meni katsomaan ja sanoi järkyttyneenä: “Tätä se saasta on suunnitellut! Pommi. Se räjähtää kymmenen minuutin päästä!” “Mitä me nyt tehään?” Bella kysyi kauhuissaan. “Mä voin yrittää purkaa sen”, Anni sanoi ja tärisevin käsin hän tutki pommia. Yhtäkkiä huoneen ovi avautui. Moto valmistautui jo tappeluun rottia vastaan, mutta helpottui huomatessaan, ettei huoneeseen tullutkaat rottia. “Vinski, Jane! Mitä te täällä?” Moto kysyi. “Me tultiin hakee teijät pois täältä”, Vinski kertoi. “Vinski?” Anni kysyi kuullessaan tutun äänen. Vinski katsoi Moton taakse ja näki naisen jonka oli nähnyt viimeksi viisi vuotta sitten. “Anni? Sä oot elossa”, Vinski sanoi huojentuneena ja käveli Annin luo. “Niin näytän olevan. Sulla on edelleen toi maski”, Anni sanoi hymyillen. “Emmä siitä luopuiskaan”, Vinski myönsi raapien niskaansa. “Anteeksi pilata herkkä hetkenne, mutta mä huomasin ton pommin ja näköjään aika alkaa olla vähissä”, Jane sanoi hermostuneesti ja osoitti pommia. “Aivan. Meillä on enää seitsemän minuuttia aikaa”, Anni sanoi ja palasi pommin luo. Minni ilmestyi huoneeseen kättään pidellen. Miikhali ja Cody tulivat heti perässä ja sulkivat oven. “Meillä on ongelma”, Minni kertoi hengästyneenä. “Niin on”, Jane sanoi ja osoitti pommia. “Ei hitto. Pommiki vielä”, Minni huokaisi ja käveli pommin luo. “Anni? Sä oot elossa?” Minni kysyi hämmentyneenä huomatessaan vanhan ystävänsä. “Noin se Vinskikin sanoi hetki sitten”, Anni sanoi. Jälleen ovi lennähti auki, mutta tällä kertaa sisään lensi valkoturkkinen tyttö vaaleansinisillä hiuksilla. Huoneeseen tuli myös joukko rottia. “Hahahaa! Luulitteko oikeasti pääsevänne pois elossa?” Masi sanoi nauraen ilkeästi. “Masi, senkin monsteri! Olisi pitänyt arvata!” Minni murahti vihaisena. “Rakas kenraali. Minultahan ei jää mikään huomaamatta”, Masi virkkoi ja osoitti nurkassa olevaa valvontakameraa. “Mutta, nyt minun pitää poistua, etten räjähdä itse. Pitäkää hauskaa!” Masi sanoi ja oli jo poistumassa huoneesta, kun joku syöksähti rottien ohi hänen kimppuun ja lennätti Masin keskelle huonetta. “Eipäs hoppuilla”, ruskeaturkkinen mies hiiri mustilla hiuksilla sanoi ja nosti Masin kauluksista ylös. “Hyökätkää älkääkä vain seiskö siellä!” Masi komensi joukkojaan. “Vinski ja Moto suojatkaa Annia!” Minni käski ja kaksikko asettui Anni turvaksi. “Ei oo aikaa tapella! Tää räjähtää parissa minuutissa!” Anni huusi ja nousi ylös. “Perääntykää!” Minni huusi ja auttoi valkoturkkisen naisen ylös lattialta. “Mä oon ettiny sua Minni”, nainen kertoi heidän raivatessa tietä ulos huoneesta. Rotat eivät kuitenkaan hellittäneet suosiolla. “Moto! Vähän jeesiä!” Vinski huusi tapellessaan kahta kookasta rottaa vastaan. Moto tuli auttamaan ja kun kaikki rotat oli nujerrettu he juoksivat nopeasti ulos. Juuri ulos päästyään kuului räjähdys ja luola rojahti kasaan. “Onks kaikki kunnossa?” Minni kysyi hengästyneenä tarkastaessaan joukkoa. “Mitä me tälle tehään?” ruskeaturkkinen mies kysyi roikottaen edelleen Masia. “Se viedään tyrmään”, Minni sanoi tuijottaen inhoten Masia. “Ei onnistu!” Masi huusi ja irtautui hiiren otteesta. Masi lähti juoksemaan jyrkännettä kohti. Vinski juoksi perään. “Vinski!” Anni huusi ja lähti Vinskin perään. Masi pysähtyi lopulta jyrkänteen reunalla. “Oh shit”, hän murahti huomatessaan, ettei voisi hypätä toiselle puolelle ja alas oli kuitenkin pitkä matka. “Sä et pääse pakoon, rotta!” Vinski huusi ja Masi kääntyi katsomaan häntä. “Sori, mut mua ei oo luotu linnaan. Nähdään toisella puolen, Vinski”, Masi sanoi ja kaatui taaksepäin pudoten jyrkänteeltä. Vinski kurkisti reunan yli. “Anna olla. Se sai opetuksensa”, Anni sanoi Vinskin takaa. Vinski nyökkäsi ja he palasivat muiden luo. “Rotta sai opetuksen ja putosi jyrkänteeltä”, Anni kertoi Minnille. “Hyvä. Nyt kertokaas, keitä te kaks ootte?” Minni kysyi ja kääntyi katsomaan kahta vierasta. “Tarkoitat kai neljää?” kuului vastaus Minnin takaa. Minni kääntyi katsomaan ja näki punahiuksisen hiiren jonka vieressä seisoi mustahiuksinen mies. “Stella? Ja Max?” Minni kysyi ja katsoi Maxia hiukan inhoten. “Hei vaan”, Max sanoi hermostuneena. Stella halasi Minniä tiukasti. “Pitkästä aikaa! Äläkä Maxista välitä, sitä paitsi se on muuttunut. Ja me seurustellaan”, Stella myönsi päästettyään Minnistä irti. “Mitä? Stella sä oot vasta.. Niin, kuinka vanha?” Minni kysyi. “Mä oon 19”, Stella kertoi. “Et sä niin vanha voi vielä olla”, Moto sanoi liittyen keskusteluun. “Valitettavasti olen. Niin ja kait te Jackin muistatte?” Stella kysyi ja viittasi ruskeaturkkista miestä kohti. “Jack? Suthan kaapattiin?” Minni ihmetteli. “Joo, mut mä karkasin”, Jack kertoi. “Entä tää söpöläinen?” Vinski kysyi katsellen sinihiuksista nais hiirtä. “Nimeni on Lara. Olen itseasiassa etsimässä isääni”, Lara kertoi. “Isääsi? Tunnemmeko hänet? Meinaan et sähän oot ettiny mua?” Minni kysyi. “Tunnette. Hänen nimensä on Rontti. Kenraali Rontti”, Lara kertoi saaden kaikki erittäin hämmentyneiksi.

A/N: Tan tan taa. Rontilla tytär? Eikai? Toivottavasti tykkäsitte ja vaikka Maraton2017 loppuukin tänään, niin aattelin alkaa postaileen jatkoa stooreihini vähän useammin kuin viime vuonna Wink . Muuten, kirjoitetaanko se Miikhali vai Miihkali scratch ?

_________________
"Räjäytetään ovi auki, pannaan kalusto remonttiin ja paiskataan Nuikki päin seinää!"~Vinski
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Prätkämimmi



Viestien lukumäärä : 4033
Join date : 18.01.2015

ViestiAihe: Vs: Totta vai Tarua? K15   Su Tammi 15 2017, 08:47

Vau tähän alkaa muistuttaa saippuaoopperaa Wink. Musta se on Miihkali. Sä oot tosi hyvä. Jatka pian pliis.
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Puvitsu

avatar

Viestien lukumäärä : 231
Join date : 02.08.2015
Paikkakunta : oulu

ViestiAihe: Vs: Totta vai Tarua? K15   Ti Tammi 31 2017, 22:03

Niinhän se taitaa olla, että se on Miihkali, no yritämpä sitte jatkossa kirjoittaa sen niin Smile
---------------------------------------------------------------------------------------------
Totta vai Tarua?
------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Osa 11: Kosketus
Mä en voi usko, että mulla ois tytär. Miten se on mahollista? Kun Emily kuoli mä en tiennyt hänen olevan raskaana. Turhauttavaa.. Jos mä oisin tiennyt mä en ois lähtenyt ja silloin Emily ei olisi kuollut. Miksei Emily edes ilmoittanut? No, menneisyys on mennyttä ja mä en voi sitä muuttaa, vaikka haluaisinkin. Täytyy vain jatkaa eteenpäin ja toivoa, ettei Lara ole vihainen mulle.


Allekirjoittanut: Entinen Kenraali Rontti


“Rontin tytär?! Et voi olla”, Vinski sanoi pudistellen epäuskoisesti päätään. “Näin mä oletan. Mulla kun ei ole kuin tää kuva”, Lara kertoi ja kaivoi taskustaan pienen valokuvan, jonka hän näytti muille. Valokuvassa oli nuoren näköinen Rontti ja nainen joka näytti Laralta. “Onks toi Rontti? Ja toi nainen on kait Emily?” Minni kysyi Laralta. “Jep. Äitini ja isäni”, Lara sanoi ja työnsi kuvan takaisin taskuunsa. “Mä en voi kyllä vielkää uskoa, et Rontilla ois tytär”, Vinski sanoi epäuskoisena.  “Oli miten oli meidän pitää nyt palata ja kertoa Rontille”, Minni sanoi ja muut nyökkäsivät myöntävästi.


“Mis Minni?” Rontti kysyi Turbolta. “Meni muiden kaa ettii Motoo ja Bellaa. Miks nii?” Turbo vastasi. “Sitä vaan, ku meijän ois pitäny tavata kahvilas puol tuntii sitte”, Rontti sanoi ja vilkaisi seinällä olevaa kelloa. Kello läheni kahtatoista ja Turbo alkoi huolestua. Heidän pitäis olla jo täällä. Mikä kestää? Hän ajatteli. Turbo ja Rontti kuulivat käytävän päässä olevan oven aukeavan. Ovesta käveli sekalainen joukko Minnin johdolla. “Vihdoin! Te tulitte takas”, Turbo sanoi hymyillen ja nilkutti keppiensä avulla Minnin luo. “Vähän veny, ku saatiin seuraa”, Minni sanoi ja näytti takanaan olevia hiiriä. “Stella ja Jack? Anni? Tee ootte elossa!”, Turbo sanoi iloisena, kunnes hän huomasi Maxin. “Max? Mitä sä täällä teet?” Turbo jatkoi hieman katkerana. “Usko tai älä, mut mä oon kokonaan uusi hiiri. Nää vuodet sai mut vihdoin tajuun rakkauden ja elämisen arvon”, Max sanoi, mutta hän näki Turbon ilmeestä, ettei tämä luottanut häneen. Ainakaan vielä. “Mukava nähä teitäki pitkästä aikaa”, Rontti sanoi tullessaan paikalle. Lara astui muiden takaa Rontin eteen. Rontin ilme muuttui hämmentyneeksi nähdessään tytön. “Emily? Et voi olla. Emily on kuollut”, Rontti sanoi hämmentyneenä ja katsoi Laraa. “En ole Emily. Mä oon Lara. Emily oli mun äiti”, Lara kertoi katsoen Ronttia silmiin. “Emilyn tytär? Täähän meinaa, et sä.. Sä oot mun tytär?” Rontti kysyi ihmeissään. Hän ei voinut ymmärtää. “Mä en voi ymmärtää. Miten mä en tienny?” Rontti ihmetteli. Lara kaivoi taskustaan valokuvan ja ojensi sen Rontille. “Tää oli ainoa asia mikä mulle jäi äidin kuoleman jälkeen. Mä olin vasta kolmen vanha, kun mut adoptoi mies nimeltään Shadow. Hän on aika salaperäinen tyyppi. Shadow kuitenkin kasvatti mut ja kun mä olin tarpeeksi vanha mä päätin löytää sut. Joten, tässä mä nyt oon”, Lara kertoi. Rontti ei tiennyt mitä sanoa tai tehdä, joten vaistomaisesti hän halasi Laraa. “Ehkä me jätetään noi kaks tänne juttelemaan ja lähetään me vaikka kahvilaan”, Minni sanoi ja levitti kätensä saadakseen joukon liikkeelle. “Hei, Turbo, mitäs sulle on käyny?” Jack kysyi jättäytyen taaemmas Turbon seuraan. “No, tuota, räjähys ja moottoripyörä eivät ole hyvä yhdistelmä”, Turbo vastasi. Jack vain naurahti ja piteli Turbolle ovea auki.


“No, kertokaas nytte, missä te ootte ollu? Mitä te ootte oikeen tehny?” Minni kysyi, kun he olivat saapuneet kahvilaan ja lyöttäytyneet suurimman pöydän ympärille. “Vähän sitä sun tätä”, Stella vastasi kohauttaen hartioitaan. “Esimerkiksi mitä?” Vinski kysyi. “Taisteltu rottii ja plutolaisii, raidereit ja neptuunialaisi vastaan. Pelastettu kylii, tuhottu vihollis ryhmittymii, seikkailtu ympäri Marsia ja muita planeettoja”, Jack luetteli. “Tehän ootte kerenny tehä vaikka mitä”, Minni sanoi. “Jep! Eihän meillä muuta ookkaan ollu, kuin aikaa”, Stella sanoi ja nojasi penkin selkämystä vasten. “Niinpä niin. Miks ette sitte tullu takasi, kerta teillä on ollu vaan aikaa?” Vinski kysyi. “No, se oli vähän vaikeempaa, kuin vois kuvitella, mutta ei puhuta siitä nyt. Mä ainakin haluan nyt vain nauttia tästä paluusta”, Stella sanoi ja huokaisi helpottuneesti. “Valitettavasti lepo saa nyt jäädä. Lännessä on nähty iso joukko liskoja ja kaikki apu on tarpeen”, Benjamin kertoi saapuessaan paikalle. “Kuinka paljon?” Minni kysyi ja nousi ensimmäisenä ylös. “Noin 100 ellei enemmänki”, Benjamin sanoi. “Selvä ja sit mennään”, Minni totesi ja lähti reippain askelin kohti toimistoaan. “Oh man.. Ja taas sitä mennään”, Vinski huokaisi ja nousi ylös.


Minni oli ennättänyt toimistolleen ja kiinnitti nyt asevyötään paikoilleen. Hän huomasi myös Turbon varusteet tuolillaan. Turbo ei koskaan jätä varusteitaan mun toimistoon. Minni ajatteli samalla, kun hän latasi asettaan valmiiksi. Hänen toimistonsa ovi avautui ja Turbo nilkutti sisään. Hän otti varusteitaan tuolilta. “Mitäs sä luulet tekeväs?” Minni kysyi kädet puuskassa. Turbo kääntyi katsomaan Minniä. “Emmä nyt ilman varusteita lähe kentälle”, hän tuhahti. “Hei! Sä et oo kyllä lähössä mihinkään ton jalan kanssa”, Minni sanoi tiukasti. “Mut emmä voi täälläkään istua koko päivää! Mä kaipaan toimintaa!” Turbo selitti. “Turbo mä tiedän! Mä vaan haluan varmistaa, et sä turvassa, eikä sulle tapahu mitään”, Minni sanoi ottaen samalla Turbon kädestä kiinni. “Enks mä oo yleensä se, joka huolehtii susta?” Turbo kysyi vino hymy kasvoillaan. “Ehkä, mutta nyt roolit vaihtuu joksikin aikaa. Mun pitää mennä nyt. Älä hankkiudu vaikeuksiin”, Minni sanoi ja antoi suukon Turbon poskelle. Sen jälkeen kenraali lähti ja jätti Turbon yksin toimistoon. Oo varovainen. Turbo ajatteli katsoessaan toimiston ovelta Minnin perään.


Pari tuntia myöhemmin Vinski saapui juosten komentokeskukseen. “Turbo! Onks kukaan nähnyt Turboa?” hän kyseli hengästyneenä. “Vinski, mikä hätänä?” Turbo kysyi nilkuttaen Vinskin luo. “Minni.. Minni sai osuman”, Vinski kertoi yrittäen samalla tasata hengitystään. “Mitä? Missä hän on? Mitä tapahtui?” Turbo kyseli huolissaan. “Me taisteltiin ja juuri, kun oltiin lopettamassa joku ampui Minniä. Hänet vietiin sairaalaan ja mut käskettiin kertoo sulle”, Vinski selitti. “Sairaalaan? Onks tääl semmonenki?” Turbo kysyi. “No on on! Tuu nyt nii mennään!” Vinski sanoi ja lähti opastamaan Turboa sairaalalle.


He pääsivät perille ja tuttu lääkäri odotti heitä aulassa, Miri. Miri oli Turbolle tuttu jo vuosien takaa. “Ah, te tulitte”, Miri sanoi lempeästi. “Onko Minni kunnossa?” Turbo kysyi edelleen huolissaan. “Juuri nyt kaikki on kunnossa. Seuraa minua, niin näytän missä hän on. Samalla kerron tarkemmin tilanteen”, Miri sanoi. “Vinski, mee takas komentokeskukselle ja käske Benjamin ottaa ohjat”, Turbo kehotti. Vinski nyökkäsi ja lähti takaisin. Turbo ja Miri puolestaan lähtivät kävelemään yhtä käytävää pitkin. “Eli, Minni tuotiin noin puoli tuntia sitten. Hänellä oli ampumahaava vasemmalla alavatsan ja kyljen välissä. Haava ei kuitenkaan ollut niin syvä, että se olisi aiheuttanut mitään vakavaa. Hän oli kuitenkin menettänyt niin paljon verta, että hän menetti tajuntansa sisälle päästyään. Tällä hetkellä hän on edelleen tajuttomana, mutta voit mennä katsomaan häntä, kunhan vain ilmoitat, jos hän herää”, Miri kertoi hymyillen ja avasi huoneen oven. “Kerron kyllä, ja kiitos Miri”, Turbo sanoi ja astui huoneeseen. Miri hymyili ja sulki oven. Turbo nilkutti valkoisen sairaalasängyn luo ja istui sen reunalle. Hän asetti keppinsä nojaamaan sängyn vieressä olevan pöydän kulmaa vasten. Tämän jälkeen hän otti varovasti Minnin kädestä kiinni ja silitti hänen kämmenselkää. Minnillä oli toisessa kädessään tippa ja letku joka johti puolillaan olevaan veripussiin. Turbosta oli hienoa, että vielä löytyi niitä jotka olivat valmiita luovuttamaan omaa vertansa muiden vuoksi. Turbo itse oli myös aikoinaan luovuttanut verta ja sai myöhemmin tietää, että hänen verellään oli pelastettu erään sotilaan henki. Nyt Turboa kuitenkin suorastaan ärsytti. Hän vihasi tällaisia tilanteita, missä hän oli suorastaan avuton, eikä pystynyt auttamaan millään tavalla. Turbo kuitenkin tiesi, ettei hän voinut, kuin odottaa Minnin heräävän. Hän tiesi myös sen, että siinä saattoi kestää ja sen, että siitä tulisi varmasti tuskallisen pitkä odotus.


Muutama tunti myöhemmin Rontti ja Bella olivat matkalla katsomaan Minniä. “Onks Minnistä kuulunut mitään?” Bella kysyi huolissaan Rontilta. “Kuulemma edelleen tajuttomana, mutta muute kunnossa”, Rontti vastasi ja avasi oven. “Mä vaan toivon, että ne liskot jättäis meijät jo rauhaan”, Bella sanoi alakuloisena. “Mäkin toivon sitä. Me ollaan nyt perillä”, Rontti vastasi ja avasi huoneen oven. He näkivät Turbon istuvan edelleen sängyn reunalla pidellen Minnin kättä. “Hei. Ooksä ollu kauanki täällä?” Rontti kysyi tullessaan lähemmäksi. Hän asetti kätensä Turbon olkapäälle. “Mä tulin heti, kun mä kuulin, mitä oli tapahtunut. Mä taidan nyt kuitenki lähtä”, Turbo selitti, eikä katsonutkaan Ronttia, vaan otti keppinsä ja nousi ylös. Bella näki Turbon punertavat silmät, mutta ei sanonut mitään. Vasta, kun Turbo oli lähtenyt hän sanoi: “Turbo näytti siltä, kuin hän olisi itkenyt.” “Enpä kyllä yhtään ihmettele vaikka oiski. Tää otti varmasti koville”, Rontti vastasi. Bella istui sängyn laidalle ja piteli Minniä kädestä. Samassa Bella tunsi, kuinka Minni liikautti kättään. Bella kohotti katseensa Minniin ja näki, kuinka tämä raotti silmiään. “Hei. Sä heräsit”, Bella sanoi hymyillen. “Mä käyn ilmottaa Mirille”, Rontti sanoi ja poistui huoneesta. “Missä Turbo?” Minni kysyi kuivalla ja karhealla äänellä. “Turbo lähti äsken ja Miri tulee kohta”, Bella vastasi ja silitti Minnin kättä. “Mä kuulinki, että meidän toipilas on herännyt. Mikäs on olo?” Miri kysyi hetken päästä saapuessaan paikalle Rontti perässään. “Muuten hyvä, mutta suuta kuivaa”, Minni sanoi. “Ehkä tää auttaa”, Rontti sanoi ja ojensi pahvisen mukin Minnille. “Kiitos”, Minni sanoi ja otti kupin vastaan. Juotuaan veden hän kysyi: “Kauanko mä oon ollu tääl?” “Kohta kuusi tuntia. Koska haava ei ollut hirveän syvä ja sä näytät voivan hyvin, niin sä pääset jo huomenna pois. Nyt sun pitää vain levätä”, Miri sanoi ja tarkista vielä, että kaikki oli kunnossa. “Mä tulen aamulla päästämään sut pois. Teidän kahdenkin pitäisi piakkoin lähtä. Vierailuaika päättyy pian. Nähdään aamulla”, Miri sanoi hymyillen ja poistui paikalta. “Mäkin taidan jo lähtä. Tuuksä?” Rontti kysyi Bellalta. “Mee sä jo. Mä tuun kohta”, Bella vastasi. Rontti nyökkäsi ja lähti itsekin. “Onks kaikki hyvin?” Minni kysyi. “On, mut Turbolla ei taida olla. Se näytti siltä, kuin se ois itkeny”, Bella kertoi ja silitti ystävänsä kättä. “Musta vähän tuntuu, et Turboa harmittaa, kun hän ei pääse kentälle jalkansa takia”, Minni selitti. “Mun mielestä sillä painaa jokin muukin, kuin pelkkä jalka. Sun pitäis puhuu sille”, Bella sanoi. “Niin mä aijonki puhuu. Mites Rontti ja Lara?” Minni kysyi. “Ihan hyvin. Ne juttelivat monta tuntia ja nyt ne taitaa olla hyvissä väleissä, mut mä lähen nyt”, Bella sanoi ja nousi ylös. Ovella hän sanoi vielä: “Hyvää yötä Minni.” “Hyvää yötä Bella”, Minni vastasi hymyillen. Kun Bella oli lähtenyt Minni huokaisi syvään ja yritti nukkua. Hän ei kuitenkaan onnistunut siinä, koska hän ajatteli Turboa. Hän tiesi, että hänen pitäisi puhua Turbon kanssa seuraavana päivänä. Lopulta Minni sai nukuttua noin viisi tuntia, ennen kuin Miri tuli herättämään hänet. “Hyvää huomenta! Nukuitko hyvin?” Miri kysyi hyväntuulisena. “Niin ja näin. Suurin osa ajasta meni ajatellessa”, Minni vastasi ja nousi istumaan. “No hyvä, että sait edes vähän unta”, Miri sanoi ja irrotti letkut Minnistä. Hetken päästä Minni oli valmista lähtemään. “Sä voit nyt lähtä. Muista kuitenkin olla rasittamatta itseäs, ettei haava aukea”, Miri muistutti vielä pääaulassa. “Muistan muistan. Kiitos vielä Miri”, Minni sanoi ja halasi vanhaa naislääkäriä. “Eipä mitään Minni”, Miri vastasi hymyillen. Minni vilkutti vielä ovelta, ennen lähtöään.


Noin vartin päästä Minni pääsi armeijalle. Hän oli saanut Rontilta viestin, jossa hänet oltiin käsketty kahvilaan. Minni käveli siis kahvilalle ja suoraan ystäviensä luo. “Hyvä, et sä oot kunnossa”, Santtu sanoi halaten Minniä. “Kunnos joo, mutta kentälle ei oo asiaa. Mis Turbo?” Minni kysyi istuessaan alas. “Ei oo näkyny eilisen jälkee”, Rontti kertoi. “Se ei ees tullu nukkumaan”, Moto sanoi. “Eikä sitä oo näkyny nyt aamullakaan”, Vinski jatkoi. “Mihin se on oikeen kadonnu?” Minni ihmetteli. “Turbo oli aika murheellisen näkönen eilen. Toivottavasti se ei oo tehny mitään typerää”, Bella toivoi. “Tuskin on. Ei ois yhtään Turbon tapasta”, Rontti sanoi. “Ehkä se on menny mun kämpille”, Minni ehdotti. “Ehkä”, Rontti vastasi. “Mä lähen kattoon. Nähään myöhemmin”, Minni sanoi ja lähti.


Minni saapui asunnolleen, mutta se oli tyhjä. Ainoa asia mitä hän löysi oli Turbon asevyö ja kasa valokuvia hänestä ja Turbosta. Mennessään pieneen makuuhuoneeseen hän tajusi, että Turbo oli yöpynyt siellä, koska sänky oli jätetty petaamatta. Minni palasi takaisin ensimmäiseen huoneeseen, jossa oli olohuone ja keittiö yhdistettynä. Hän istui pöytänsä ääreen ja katsoi ikkunasta ulos. “Turbo missä sä oikeen olet?” hän kysyi huokaisten.


Kun päivä alkoi kääntyä iltaan Minni palasi kämpälleen. Hän oli ollut armeijalla viimeiset neljä tuntia. Minni otti kenkänsä jaloistaan ja ripusti takkinsa naulakkoon. Huokaisten hän lysähti sohvalle ja avasi television. Hän selasi kanavia, mutta ei löytänyt mitään mielenkiintoista, joten hän sammutti television ja käveli jääkaapille. Jääkaappi osoittautui kuitenkin tyhjäksi. Minni kuuli oven avautuvan takanaan. Kun hän kääntyi katsomaan hän näki Turbon. “Missä sää oot oikeen ollu? Mä olin huolissani!” Minni sanoi ja sulki jääkaapin. Turbo ei sanonut mitään, vaan sulki ulko-oven ja ripusti takkinsa naulakkoon. “Turbo puhu mulle”, Minni pyysi ja käveli Turbon luo. “Sä oot näköjään päässy kotiin. Hyvä”, Turbo sanoi ja nilkutti keittiöön. Minni haistoi alkoholin Turbon hengityksestä. “Ooksä juonu?” hän kysyi kädet puuskassa Turbolta joka sulki juuri jääkapin. “Ehkä vähän”, Turbo vastasi. “Mikä sua vaivaa? Sä et käyttäydy normaalisti”, Minni sanoi huolestuneesti. “Ei mua mikään vaivaa”, Turbo vastasi ja oli jo menossa sohvan luo, mutta Minni pysäytti hänet. “Turbo, mä nään, että kaikki ei oo kunnossa. Sä tiiät kyllä, että mulle voit puhuu koska vaan”, Minni muistutti pitäen Turbon käsistä kiinni. Turbo päästi kepeistään irti ja antoi niiden kaatua lattialle. Hän halasi Minniä tiukasti ja Minni painoi päänsä Turbon olkaa vasten. “Musta vaan tuntuu, et mä oon ihan hyödytön. Mä en voi tehä mitään tän mun jalan takia. Eilenki mä vaan istuin yli viisi tuntia sairaalalla sun sängyn reunalla, enkä mä voinut tehä mitää! Mä oisin halunnut auttaa, mutta mä en tiennyt miten, enkä mä ois ees voinu. Sen jälkeen mä palasin armeijalle, mutta Benjamin käski mun mennä nukkumaan… Mä tulin tänne ja heti aamusta mä menin tapaamaan Tomia, kun en mä sitä oo nähny vuosiin. Mä taisin ottaa muutaman, mutta Tomin ansiosta mä en kerennyt juoda liikaa. Sen jälkeen mä tulin tänne”, Turbo kertoi. “Turbo kulta. Sä et oo hyödytön. Me tarvitaan sua armeijalla. Olisi sulla jalka paketissa tai ei. Se, että mä kiellän sua tulemasta kentälle ei meinaa sitä, että sä oisit hyödytön. Mä en vaan halua, että sä satut itteäs enempää, koska mä rakastan sua ja mä myös välitän susta”, Minni kertoi katsoen Turboa suoraan silmiin. “Mä ymmärrän. Mä vaan haluan tehä jotain muutakin, kuin istua sun toimistossa tai seurata vierestä, kun muut tekee töitä”, Turbo sanoi silittäen Minnin poskea. “Sovitaanko niin, että niin kauan, kun sulla on kepit sä saat tehä töitä, kunhan sä et mene kentälle tai rasita ittees liikaa. Okei?” Minni ehdotti. Turbo nyökkäsi vastaukseksi. “Hyvä. Se on sit sovittu”, Minni sanoi ja antoi suukon Turbolle. Minni nosti Turbon kepit ja antoi ne takaisin tälle. “Mennään nyt vaan nukkumaan. Ellei sua niin ainakin mua väsyttää ihan sikana”, Minni sanoi haukotellen makeasti. “Ehkä se on hyvä ajatus”, Turbo sanoi hymyillen.


Hetkeä myöhemmin Turbo ja Minni makasivat aivan vieretysten Minnin sängyllä. Sänky, kun oli yhden hengen sänky, niin ei siellä paljoa tilaa ole. Turbo silitti Minnin kylkeä ja Minni itse oli lähellä nukahtamista. Hän kuitenkin säpsähti tuntiessaan Turbon käden haavansa päällä. “Mitä nyt? Sattuko sua?” Turbo kysyi ja veti kätensä pois Minnin kyljeltä. “No se haava on aika herkkä vielä”, Minni sanoi ja asetti Turbon käden takaisin, mutta vain kauemmas haavastaan. “Oothan sä nyt varmasti kunnossa?” Turbo kysyi vielä. “Olen olen. Nuku nyt vaan. Hyvää yötä rakas”, Minni sanoi ja painoi päänsä Turbon rintaa vasten. “Hyvää yötä rakas”, Turbo vastasi hymyillen ja sammutti yöpöydällä olevan lampun.

A/N: Tästä tuli sitte pitempi kuin mitä yleensä Rolling Eyes . No, kun idea syntyy, se pitää myös toteuttaa Wink . Toivottavasti pidätte Smile

_________________
"Räjäytetään ovi auki, pannaan kalusto remonttiin ja paiskataan Nuikki päin seinää!"~Vinski


Viimeinen muokkaaja, Puvitsu pvm Ke Helmi 01 2017, 14:40, muokattu 1 kertaa
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Prätkämimmi



Viestien lukumäärä : 4033
Join date : 18.01.2015

ViestiAihe: Vs: Totta vai Tarua? K15   Ke Helmi 01 2017, 07:12

Tää pätkä oli todella hyvä Rolling Eyes. Jatka pian pliis.
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Puvitsu

avatar

Viestien lukumäärä : 231
Join date : 02.08.2015
Paikkakunta : oulu

ViestiAihe: Vs: Totta vai Tarua? K15   To Helmi 02 2017, 07:27

Kiitoksia prätkämimmi Smile ja nyt itse asiaan; Mä haluaisin nyt kysyä, että mitä TE haluatte vielä tässä sarjassa tapahtuvan? Nimittäin, homma on nyt edennyt siihen pisteeseen, mä olen alkanut jo suunnitella viimeisiä osia tähän sarjaan. Tarkoituksena olisi kirjoittaa vielä maximissaan 5osaa. Joten, jos teillä on jotain josta haluatte lukea tän tarinan suhteen niin kertokaa toki ideanne tänne kommenteihin niin yritän usuttaa ne jotenkin tarinaan mukaan Wink. Ei mulla muuta, hyvää päivänjatkoa kaikille Smile

_________________
"Räjäytetään ovi auki, pannaan kalusto remonttiin ja paiskataan Nuikki päin seinää!"~Vinski
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Prätkämimmi



Viestien lukumäärä : 4033
Join date : 18.01.2015

ViestiAihe: Vs: Totta vai Tarua? K15   To Helmi 02 2017, 07:43

No musta ois aika coolia jos Frank tekis paluun, vaik silleen et viimeinen matsi sitä liskojen johtajaa vastaan ja Moto ottaa aika ilkeesti osumaa. Samanalainen tilanne kuin Kaunottaren ja hirviön lopussa paitsi et Frank pelastaa Moton hengen eikä kirousta murtava suudelma. Smile
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Puvitsu

avatar

Viestien lukumäärä : 231
Join date : 02.08.2015
Paikkakunta : oulu

ViestiAihe: Vs: Totta vai Tarua? K15   Su Maalis 19 2017, 15:51

Ei yhtään hullumpi idea, prätkämimmi Smile . Yritän usuttaa ideaasi tarinaan Wink
HUOM!: Luvassa on pienen pieni määrä kahden miespuolisen hahmon välistä fluffia Wink
------------------------------------------------------------
Totta vai Tarua?
------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Osa 12: Lapsenvahti ja parisuhde ongelmia
Viimeiset kaks kuukautta tästä vuodesta olivat hirveimmät. Mä pelkäsin enemmän, kuin koskaan aikaisemmin. Mä en ole edes täysin varma, mistä se alkoi. Varmaan siitä, kun Turbo pääsi palaamaan sotatantereelle. Minnihän ei olisi sitä halunnut, mutta ei hän pystynyt Turboa estämäänkään. Sitte oli se minun ja Vinskin juttu. Nyt kun Anni on palannut ja tehnyt selväksi, ettei hän aio palata Vinskin kanssa yhteen, niin nyt Vinskistä on tullut paljon kiintyneempi minua kohtaan. Mitä sotaan tulee, mä en edes halua muistaa sitä.


Allekirjoittanut: Santtu


Hypätään nyt ajassa pari viikkoa eteenpäin. Turbon jalka oli parantunut eikä hänen tarvinnut käyttää enää keppejä. Tosin hän oli käyttäytynyt omituisesti koko kahden viikon ajan. Turbo oli nimittäin alkanut viettää aikaa yhä enemmän ystävänsä Tomin pubin luona. Myös Minnin haava oli parantunut ja hän pystyi jälleen keskittymään työhönsä kunnolla. Kello oli nyt puoli kaksitoista ja hetkeä aiemmin Minni oli saanut huolestuttavan uutisen. Aamupartio oli nimittäin kadonnut. Tähän kyseiseen aamupartioon oli kuulunut myös Moto ja Vinski. Ei Minni muuten olisi ollut huolissaan, mutta partion olisi pitänyt palata jo kolme tuntia aiemmin, eikä kukaan partiosta ollut vieläkään vastannut yhteenkään puheluun tai viestiin. “Juuri, kun kaikki alkoi näyttää paremmalta, niin tää tapahtuu!” Minni murahti iteksee ja huitaisi paperipinon toimistonsa pöydältä lattialle. Paperit levisivät lattialle ja osa lennähti jopa avonaisesta ovesta käytävään. “Vouh! Taisin tulla väärään aikaan paikalle, vai?” Turbo kysyi oven suusta. “Äh, et. Mä oon vaan vähä turhautunu siitä aamupartion katoamisesta”, Minni sanoi ja nojasi pöytäänsä vasten. “No, sit sä oot varmaan helpottunut, että aamupartio palas noin viis minuuttia sitten”, Turbo kertoi. “Ei oo todellista! Mä hirtän ne jätkät!” Minni huudahti astellessaan nopein askelin ulos toimistostaan. Turbo seurasi häntä naureskellen. “Moto! Vincent! Missä helvetissä te ootte olleet? Teidän ryhmä on kolme tuntia myöhässä. Kolme tuntia!” Minni ärähti kenraali äänellään saaden Moton ja Vinskin lähes kalpenemaan. “Olemme pahoillamme, kenraali. Me törmättiin rottiin matkalla ja saatiin tää yheltä niistä”, Moto kertoi ja ojensi Minnille paperilapun. Minni tutkaili lappua hetken ennen kuin sanoi: “Hmm, tämäpä mielenkiintoista. Moto ja Vinski, menkää auttamaan Mirjaa kahvilan puolelle ja Turbo sä tuut mun mukaan.” “Selvä se, kenraali”, Turbo vastasi ja lähti Minnin perässä takaisin toimistolle. “Oh man! Löydettiin vihje ja silti saahaan rangaistus”, Vinski valitti. “Älä valita. Me oltiin kuiteski kolme tuntii myöhässä, joten kyllä me se oikeestaan ansaittiin”, Moto virkkoi ja kääntyi lähteäkseen. Vinski vain huokaisi ja lähti kävelemään Moton perässä kohti kahvilaa.”No, mitä siin lapussa lukee?” Turbo kysyi harppoen Minnin papereiden yli. “Täs on viesti itse Augukselta. ‘Arvoisa kenraali Minni. Minulla on “suuri ilo ja kunnia” ilmoittaa teille, että tämä sota päättyy pian. Meidän voittoomme. Teillä hiirillä ei ole enää mitään mahdollisuuksia voittoon. Minä olen henkilökohtaisesti päättänyt, että viimeinen taistelu käydään kuukauden sisällä. Olittepa valmiit tai ette. Ilmoitan tästä teille, ettei viimeisestä taistosta tulisi liian “laimea”. Rakkain terveisin; August.’” Minni luki ääneen ja rypisti sitten lapun palloksi. “Oh man. Se siis aikoo lopettaa tän sodan”, Turbo sanoi kädet puuskassa. “Näin on ja jokin sisälläni sanoo, ettei hän tee sitä kauniisti. Turbo, käy kertomassa Rontille ja Benjamille, että mä pidän kokouksen puolen tunnin sisällä. Tavataan kokoussalissa puolen tunnin päästä”, Minni pyysi. Turbo nyökkäsi ja lähti etsimään Ronttia. Varmistettuaan, että Turbo oli kuuloalueen ulkopuolella Minni avasi rypistyneen lapun. “PS; jos haluat pitää itsesi ja rakkaat ystäväsi elossa, tulee sinun tulla varatukikohta neljään seuraavan täydenkuun aikaan keskiyöhön mennessä. Yksin”, hän luki lapun alareunasta. Minni huokaisi syvään keräsi paperit lattialta kasaan ja astui ulos toimistostaan. Samassa hän törmäsi johonkin. Minni nosti katseensa ja näki Benjaminin vakavan ilmeen. Minni arvasi, että tämä ruskea turkkinen mies oli kuullut, mitä lapun alareunassa oli lukenut. “Minni älä tee mitään typerää”, Benjamin sanoi vakavana. “En tietenkää. Lupaat sitte olla kertomatta kenellekään, siitä mitä sä kuulit. Et kerro edes Turbolle, okei?” Minni vaati. Benjamin huokaisi katsahtaen poispäin Minnistä. “Hyvä on. En kerro, jos sä lupaat olla menemättä sinne”, Benjamin painosti kädet puuskassa. “Hyvä on, hyvä on. En mene. Turbo tuskin kerkes sanoo sulle, että mä pidän puolen tunnin päästä kokouksen ja sä oot yksi osallistujista, joten älä myöhästy”, Minni sanoi ja lähti ajatuksissaan takaisin toimistoonsa sulkien oven perässään. Hän valahti lattialle nojaten ovea vasten. Mitä mun pitäis tehä? Jos mä jään, mun ystävät on pulassa. Jos mä lähen Benjamin kertoo kaikille ja sitte ollaan taas samassa pisteessä ja mun ystävät on pulassa. Toisaalta, Benjaminin ei tarvitse koskaan tietää, jos sille ei kerro. Minni ajatteli ja nousi ylös. Hän käveli pöytänsä luokse ja istahti tuolilleen. Joku koputti oveen. “Sisään, se on auki!” Minni huusi ja selaili papereitaan. Ovi aukesi ja sisään astui tuttu neptuunialainen lisko. “Frank? Mitä sä täällä teet?” Minni kysyi hämmentyneenä yllättävästä vieraasta. “Mä sain mun amuletin kautta näyn, että kaikki ei oo kunnossa, joten mä tulin tarkistamaan tilanteen” Frank kertoi ja sulki oven. “No, sä tulit turhaan. Kaikki on kunnossa”, Minni sanoi ja silmäili papereita käsissään. “Minni mä en halua valehdella sulle. Mä näin näyn, jossa sä loukkaannuit, etkä sä selvinnyt siitä. Kerro, mitä on tekeillä?” Frank kysyi ja käveli Minnin luokse. “Tää”, Minni vastasi ja ojensi Frankille rypistetyn lapun. Frank suoristi lapun ja luki sen. “Sä et oo menossa sinne”, Frank sanoi vakavissaan. “Mä osaan kyllä huolehtia omista asioistani”, Minni sanoi ja jatkoi papereiden selaamista. “Mä tiedän, mut mä varotan sua. Näyt ovat yleensä todellisia”, Frank muistutti. “Hei, mä en oo menossa sinne! Turhaan sä huolehdit”, Minni sanoi ja katsoi tuimasti Frankia. “Mä yritän vaan suojella sua. Muista, että mä teen ihan mitä tahansa pitääkseni sut hengissä. Mä oon sulle henkeni velkaa”, Frank muistutti ja samassa hän oli kadonnut. Oh man! Piti sitte myös Frankin tunkea itsensä tähän soppaan mukaan! Miten mä nyt sitte toteutan mun suunnitelman? Pitänee keksiä jotain parempaa.. Minni ajatteli vilkaisten kelloaan. Hänellä olisi vielä 20 minuuttia aikaa, ennen kokouksen alkamista.


Minni, Rontti, Benjamin ja Turbo kokoontuivat kokoussalissa. “Nyt, kun me kaikki olemme koolla, voimme aloittaa”, Minni sanoi asiallisesti ja kopautti kaksi kertaa pienellä vasaralla pöytää. “Mietitte varmasti syystä vähäiseen kokoonpanoon. Syy siihen on seuraava. Minä johdan koko itäistä armeijaa sekä vapaustaistelijoita että vastarintaliikettä. Rontti toimii vapaustaistelijoiden virallisena johtajana ja Benjamin vastarintaliikkeen kakkos johtajana. Turbo toimii Rontin oikeana kätenä ja prätkähiiret ryhmän epävirallisena johtajana”, Minni selitti. “Ja pointtina tässä oli, mikä?” Rontti kysyi hämmentyneenä. “Pointtina oli, että meillä on tällä hetkellä tärkeimmät johtajat koolla. Nyt itse asiaan. Sain hetki sitten aamupartiolta lapun, jonka he olivat saaneet rotilta. Lapussa oli viesti itse Augukselta. Hän kertoi päättävänsä sodan kuukauden sisään heidän voittoonsa. Tärkeintähän tässä tilanteessa on muistaa, että meillä on ylivoima ja meillä on myös apunamme Frank joukkoineen. Syy tähän kokoukseen on kuitenkin seuraava. Haluaisin kuulla teidän mietteitänne ja ideoitanne. Haluan myös painottaa, että aikaa ei ole paljon. Teidän täytyy myös muistuttaa muita ajan vähyydestä. August voi hyökätä koska tahansa, joten meidän pitää olla valmiita ennen sitä. Mitä nopeammin saamme suunnitelman kasaan ja sotilaat valmiiksi, sitä suurempi mahdollisuus meillä on voittaa. Jokaisen pitää olla valmiina niin pian kuin mahdollista. Onko kysyttävää?” Minni kysyi päättäen puheensa. “Onko mitään tietoa Auguksen tai hänen sotilaitten sijainnista?” Benjamin kysyi. “Varmaa tietoa ei ole. Xeves kuitenkin selvittää asiaa parhaansa mukaan”, Minni vastasi ja odotti lisää kysymyksiä, mutta niitä ei kuulunut, joten hän sanoi: “Jos kenelläkään ei ole mitään lisättävää, päätän kokouksen tähän.” Minni koputti jälleen kahdesti vasaralla ja nousi sen jälkeen ylös. “Turbo, oisko hetki aikaa? Mulla on vähän asiaa sulle”, Minni sanoi tuimasti ja käveli jo salin ovea kohti poistuakseen. “Aijai. Mitäs pahaa sä oot tehny suututtaakses Minnit?” Rontti kysyi huvittuneena Turbon hermostuneelle ilmeelle. “Ei mitään hajua”, Turbo vastasi ja lähti nopeasti Minnin perään. Nähtyään Turbon tulevan ulos kokoussalista Minni nykäisi tämän perässään tyhjään oleskeluhuoneeseen. “Mitä ihmettä sää oot oikeen tehny?” Minni kysyi äreänä. “Täh? Mistä sä oikeen puhut?” Turbo ihmetteli. Hän ei tiennyt yhtään, miksi Minni oli vihainen hänelle. “Älä yhtään esitä tietämätöntä! Sä oot joka ikinen päivä viimesen kahen viikon aikana lähteny johonki töiden jälkeen ja tullu kämpille myöhään illalla tai sitte yöpyny täällä. Missä sää oikeen käyt?” Minni kysyi kädet puuskassa ja edelleen äkäisenä. “Mä oon viettäny aikaa Tomppelin luona. Minni, kun.. siihen on hyvä syy ja kaiken lisäksi mä oon nyt keskellä suurta tunnesolmua”, Turbo selitti. “Mikset sä oo kertonu?” Minni kysyi tällä kertaa rauhallisemmin. “Toinen niistä liittyy kokonaan suhun ja sitä mä en vaan voi kertoa vielä. Mä en muutenkaan haluais avautua tässä ylimääräisten korvien keskellä”, Turbo sanoi huokaisten. “No, jos sä et tänään menis sinne Tomppelin luo niin me voitais puhua kämpille päästyä. Sopiiko?” Minni ehdotti. Hän sai vastaukseksi vain nyökkäyksen.


Santtu jonotti kahvilan kiskalla kahvikupin kanssa. Hän oli juuri herännyt ja vieläkin väsynyt. “Se ois kolme trigiä, mut sulle se on vaa kaks, söpöliini”, myyjä sanoi ja kun Santtu kääntyi katsomaan tätä hän hämmentyi huomatessaan Vinskin seisovan tiskin takana. “Vinski, mitä sä teet siellä?” Santtu kysyi pienesti kikattaen Vinskille jolla oli keltainen essu yllään. “Minni anto rangaistuksen kolmen tunnin myöhästymisestä. Käski mut ja Moton tänne auttaa Mirjaa”, Vinski kertoi nojaten tiskiä vasten. “No ei sentäs mitään pahempaa”, Santtu sanoi ja kaivoi kolikoita taskustaan. “Joo ei. Onneksi”, Vinski naurahti. “Ikävä häiritä teitä, mutta Santtu oisko mitenkään mahollista, jos sä menisit Minnin kanssa, vaikka kahville töiden jälkeen? Mulla ois yks juttu kämpillä ja Minni ei sais nähä sitä vielä”, Turbo pyysi tullessaan paikalle. “Se vähän riippuu, mitä sä teet”, Santtu sanoi kääntyen Turboon päin. “Minnillä on synttärit huomenna ja mä oon järjestänyt sille yllätyksen. Teijätki on kutsuttu. Tomin pubilla tänään noin kaheksan aikaan. Kertokaa Motolle”, Turbo kertoi melkein kuiskaten. “Siinä tapauksessa, eiköhän se onnistu”, Santtu sanoi hymyillen ja siirtyi viereisen pöydän ääreen. “On se aikamoinen”, Vinski kommentoi tiskin toiselta puolen. “Mm. Mites teillä muuten menee?” Turbo kysyi ja kaatoi itselleenkin kahvia. “Hyvin! Me jopa seurustellaan nyt ihan virallisesti”, Vinski kertoi hymyillen leveästi. “Hyvä juttu”, Turbo sanoi ja ojensi valkoturkkiselle ystävälleen kolikoita maksaakseen kahvinsa. “Entä sä ja Minni? Saatoin ohimennen kuulla, et teillä ois ollu jotain erimielisyyksiä”, Vinski kysyi hieman vakavissaan. “Ei siin mitään ollu. Pientä erimielisyyttä vaan”, Turbo vastasi sekoitellen kahviaan samalla. “Vinski! Ne tiskit!” Mirja huusi keittiön puolelta. “Okei, mut mä meen ny, ennen ku tapahtuu hirveitä. Koita pärjäillä”, Vinski sanoi ja katosi keittiöön. “Tottakai”, Turbo mumisi huokaisten syvään. Hän otti kahvinsa ja käveli kahvilan toiselle puolelle. Turbo istui pöydän ääreen, otti vihkonsa esille ja alkoi kirjoittaa. Kului puoli tuntia ennen kuin hän huomasi, ettei istunut yksin. Turbo kohotti katseensa ja hämmentyi nähdessään Maxin. “Max? Mitä sä haluat?” Turbo kysyi näreissään. Hän ei edelleenkään luottanut tähän valkoturkkiseen hiireen. “Mä halusin vaan puhua. Turbo mä olin tosissani, kun sanoin muuttuneeni. Mä en ajattele Minnistä enää samalla tavalla kui enne. Mä oon onnellinen Stellan kaa ja mä kyllä ymmärrän, että sä et luota muhun mun taustan takia. Mä kyllä todistan viel, et mä oon muuttunu ja et mä haluun vaan hyvää. Se mitä vuosia sitte tapahtui, mä haluan vaan pyytää anteeks. Mä olin viel nuori, enkä ymmärtänyt mikä oli oikein ja mikä ei. Anna anteeks. Minnikin antoi”, Max kertoi pyyhkäisten mustan hiussuortuvan kasvoiltaan ja katsoi Turboa vakavana. Turbo mietti hetken ja vastasi: “Max, sä tiiät, et mä en voi vielä luottaa suhun, mutta mä annan anteeksi. Mitä sun ja Stellan suhteeseen tulee, niin mä en puutu siihen, mutta jos sä ikinä satutat Stellaa jotenkin mä vannon, että sä et tuu selvii siitä helpolla”, Turbo sanoi. “Kiitos. Mä arvostan tätä”, Max kiitti hymyillen ja nousi poistuakseen. “Max, odota! Minnillä on huomenna synttärit ja mä oon järjestänyt sille yllätyksen Tomin pubilla tälle illalle. Tuu paikalle”, Turbo kertoi ja Max nyökkäsi hymyillen. Max käveli ovea kohti ja tervehti Miraa joka seisoi oven edessä. Mira tervehti takaisin ja käveli Turbon luo. Cherry juoksi suoraan enonsa luokse ja Turbo koppasi tytön syliinsä. “Mitäs keijukaiselle kuuluu?” hän kysyi Cherryltä. “Isi osti mulle pallon!” Cherry kertoi ja silmäili samalla pöydällä olevaa vihkoa. “Vieläkö sä kannat tota vihkoa mukanas?” Mira kysyi pienesti naurahtaen. “Ei se oo sama vihko. Vuodessa pitää hommata vähintää yks uus. Maassa ollessa tuli hommattuu kaks vuojessa”, Turbo kertoi hymyillen siskolleen. “Niin mä arvelin, mutta oli mulla asiaakin. Pystykkö sä vahtia Cherryä sellaset 30 minuuttia? Mun pitäis käyä kattoo, mitä se Nikke on taas tehny, kun se on kuulemma Puvitsun luona”, Mira pyysi. “Tottakai mä voin vahtia tätä suloista keijukaista!” Turbo naurahti ja kutitti Cherryä leuan alta. Cherry kikatti iloisesti ja yritti saada Turbon kättä kauemmas. “Kiitos. Cherry on sitte nukkunu aika huonosti viime yönä, joten ei haittaa vaikka nukahtaiski. Mä tuun hakee ton riiviön tossa tasalta. Nähään sitte ja pitäkää hauskaa!” Mira sanoi naurahtaen ja poistui kahvilasta. “Noni, mitäs sä haluisit tehä?” Turbo kysyi, kun Cherry sai vihdoinkin käden leukansa alta. “Mä haluun leivoksen!” Cherry vastasi kääntyen katsomaan enoaan. “Leivoksen! Voi mahoton. No käydääs hakee neidille leivos”, Turbo sanoi hymyillen ja laski Cherryn lattialle. Tyttö juoksi pöytien välistä tiskille ja kurkotteli nähdäkseen lasivitriinin taakse. Tullessaan Cherryn luokse Turbo nosti tytön ylemmäs, jotta tämä näkisi paremmin. “Toi”, Cherry sanoi ja osoitti sormella lasin läpi muffinssia jolla oli pinkki kuorrute ja sen päällä sinisiä strösseleitä. Turbo nyökkäsi ja laski Cherryn maahan. “Yksi suklaamuffini vadelmakuorrutteella tälle keijukaiselle ja mä voisin ottaa toisen kahvin”, Turbo sanoi ja ojensi Mirjalle läjän kolikoita. “Lapsenvahtina?” Mirja kysyi hymyillen ja ojensi samalla ylimääräiset kolikot takaisin. “Joo. Sisko lähti selvittää yhtä ongelmaa ja mä lupasin vahti Cherryä sillä välin”, Turbo kertoi ja ojensi vieressään intoilevalle tytölle muffinsin. “Kuinkas vanha neiti on?” Mirja kysyi kurkaten tiskin yli. Cherry näytti neljää sormea Mirjalle ja hymyili ujosti. “Nii iso tyttö jo. Onkos toi eno kiva?” Mirja kysyi lähes kuiskaten ja hymyili lempeästi. “On! Sillä on vihko jossa on kuva minusta!” Cherry sanoi kikattaen. “Vai niin! Kuulostaa kivalta”, Mirja sanoi ja katsoi hymyillen Turboa silmiin. Turbon poskipäät olivat muuttuneet punaisiksi turkin alta. “Joo.. Tota niin”, Turbo sopersi niskaansa raapien “Cherry kipitäppäs sinne pöyän luo. Mä tuun kohta perässä”, hän vielä jatkoi. Cherry teki työtä käskettyä. “Painaaks sun mieltä jokin? Saatoin ohimennen kuulla Vinskin puhuvan, että sulla ja Minnil ois ollu jotain ryppyjä rakkaudessa?” Mirja kysyi lähes kuiskaten. “Ei se mitään vakavaa oo. Pientä kärhämää. Ei sen kummempaa, mut on yks juttu joka häiritsee hieman”, Turbo kertoi nojaten tiskiin. “No? Kerro”, Mirja sanoi. “Tänään yhen kokouksen jälkeen Minni halus puhua mun kanssa. Me mentiin oleskeluhuoneeseen ja Minni vaikutti kireältä. Se kyseli siitä, et missä mä oon ollu viimesen kahen viikon aikana työajan ulkopuolella ja kun mä selitin sille paljastamatta sitä yllätystä hän vain leppyi ja halus puhua illalla kämpillä. Normaalisti se mököttäis pari tuntia ja tulis vasta sitte puhuun. Ihan kuin Minni salais jotain”, Turbo kertoi ja pyöritteli lusikkaansa. “Ehkä Minni halus vaan unohtaa sen kinan nopeasti. Sitähän sanotaan ettei naisista koskaan tiedä mitä ne seuraavaksi tekee”, Mirja sanoi naurahtaen. “Näinpä, mut mä meen ny kattoo, ettei se neiti tuhoa koko paikkaa. Nähään Mirja”, Turbo sanoi hymyillen ja poistui heilauttaen kättään Mirjalle.


Kello oli viisi yli kaksi ja Minni oli päättänyt pitää taukoa paperitöistä. Hän käveli käytävällä kohti kahvilaa, kun Mira ilmestyi hänen vierelleen. “Hei! Ooks menossa kahvilaan?” brunette naishiiri kysyi. “Sinnepä juuri. Pakko pitää tauko siitä paperivuoresta”, Minni naurahti. “Joo ei sitä saa rasittaa itteesä liikaa. Mä oon hakemassa Cherryä. Jätin sen Turbon hellään hoivaan, kun ite lähtiin selvittää ongelmaa johon Nikke oli itsensä saanu”, Mira selitti päätään pudistellen. “Nii se prätkätallin sotku. Väärinkäsitys koko juttu, mutta Turbo lapsenvahtina? Maailmankirjat on sekaisin!” Minni naurahti. Naiset saapuivat naureskellen kahvilalle ja pysähtyivät kuin seinään nähdessään Turbon ja Cherryn. Cherry nukkui Turbon sylissä nojaten tätä vasten. Turbo itse oli myös nukahtanut. *Räps* Mira otti valokuvan kaksikosta. “Onpa suloisia”, hän kuiskasi, ettei herättäisi nukkuvia. “Totta. En ois kyllä ikinä uskonu Turbosta tällasta puolta”, Minni kuiskasi takaisin ja hymyili lempeästi. “Onpa jännä. Cherry ei luota vieläkään Niken veljiin vaikka on tuntenut ne koko ikänsä, mutta Turboon hän luottaa täysin”, Mira kertoi ihmeissään. Minni astui lähemmäs ja ravisti pienesti Turbon kättä. Turbo säpsähti hereille ja katsahti naisiin päin. “Hei”, hän sanoi väsyneesti ja hieroi silmiään. “Ei kait lapsenvahtina oleminen noin rankkaa ole?” Mira kysyi naurahtaen samalla, kun hän nosti edelleen unessa olevan Cherryn. “Huonot yöunet tekee kepposia”, Turbo vastasi. “Vai niin. Kiitos vielä. Mä lähen nyt viemään tän unikeon kämpille, nähään”, Mira sanoi hymyillen ja lähti kahvilasta. “Vai huonot yöunet. Enpä yhtään tiiä mistä johtuu”, Minni sanoi sarkastisella äänellä kädet puuskassa. Hän vältteli katsekontaktia Turboon. “Ooksä edelleen vihainen mulle?” Turbo kysyi nousten ylös. “Vähemmästäkin olisin”, Minni mutisi. “Äläs nyt. Mehän sovittiin jo, että puhutaan kun päästään kämpille”, Turbo muistutti ja kietaisi kätensä Minnin ympärille. “Muistakki sitte tulla. Mä haen nyt kahvia”, Minni sanoi paeten Turbon otteesta. Hän käveli tiskille päin ja Turbo katsoi hänen peräänsä haikeana. “Turbo! Hahaa! Mulla oli ikävä!” Turbo kuuli innostuneen huudahduksen takaansa. Hän kääntyi katsomaan ja samassa joku halasi häntä tiukasti. Turbo tunnisti hiiren serkukseen tämän sinistä hiuksista. “Alex? Mitä sä täällä teet?” Turbo kysyi katsoen serkkuaan päästä varpaisiin. “Mä halusin vaan tulla käymään ja lisäksi mä haluan et sä tapaat yhen tyypin”, Alex sanoi innoissaan. Tämän jälkeen hän kääntyi kahvilan ovelle ja viittoi jonkun luokseen. Alexin luokse käveli mies jolla oli maitosuklaan värinen turkki ja aavistuksen vaaleammat siististi kammatut hiukset. Vaatteetkin oli siistit; sinivalkoinen kauluspaita ja farkut. “Tässä on mun poikaystävä John. John, tässä on mun serkku Turbo”, Alex esitteli ja antoi suukon Johnin poskelle. “Hei, hauska tavata”, Turbo sanoi ja ojensi kätensä kätelläkseen Johnia. “Samoin”, John vastasi hieman ujosti ja kätteli Turboa. “Ootteko te menossa jonnekkin?” Turbo kysyi kaksikolta samalla silmäillen Johnin kauluspaitaa. “Ei, mutta John näyttää hyvältä kauluspaidassa”, Alex sanoi ja halasi ruskeaturkkista kumppaniaan. “Jaa ja sä oot näköjään taas vaihtanut hiusten väriä”, Turbo sanoi. “Ainahan mä niin teen kun Maassa vierailen”, Alex naurahti. “No se on totta”, Turbo naurahti ja kääntyi katsomaan tiskille. Hän näki Minnin kaivelevan taskujaan hieman hermostuneen näköisenä. “Odottakaas hetki. Mä tuun kohta takasi”, Turbo sanoi ja lähti tiskiä kohti. “Sori, mä taisin unohtaa rahat toimistolle”, Minni sanoi myyjälle. “Mä maksan sen”, Turbo sanoi ja ojensi myyjälle muutaman kolikon. Minni sai kahvinsa ja he kääntyivät lähteäkseen. “Kiitti, mut sun pitää lopettaa mun kahvien maksaminen”, Minni kuiskasi naurahtaen. “No jos sä alat pitämään ne rahat mukana”, Turbo kuiskasi takaisin ja naurahti itsekin. “Kukas tää enkeli on?” Alex kysyi hymyillen kun Turbo ja Minni tuli heidän kohdalleen. “Parempi kysymys on, että kenen enkeli”, Turbo sanoi iskien silmää ja vetäisten Minnin lähelleen. “Heh heh. Minni”, Minni sanoi ja ojensi kätensä Alexille, johon sinihiuksinen hiiri tarttui ja kätteli. “Alex, Turbon serkku. Oletan että olet Turbon tyttöystävä”, Alex oletti. “Näinhän se taitaa olla”, Minni naurahti. John kuiskasi jotain Alexin korvaan ja sai tämän muistamaan jotain. “Ah! Meidän pitää mennä nyt. On yks juttu hoidettavana”, Alex kertoi. Turbo kuiskasi vielä jotain Alexille ennen tämän ja Johnin lähtemistä. “Salaileksä jotain?” Minni kysyi pariskunnan lähdettyä. “Enhän mä nyt mitään salailisi”, Turbo totesi hymähtäen. “Parempi olla salailematta. Mä meen nyt jatkaan paperitöitä”, Minni sanoi ja poistui kahvilasta.


Kun kello läheni puolta seitsemää, Minni saapui kämpälleen. Turbo oli häntä vastassa. “Sä siis tulit. Mikä yllätys. Mulla vähän kesti, kun Santtu pyys kahville”, Minni totesi ja laski laukkunsa keittiön tuolille. “Kulta, mä tiedän että mä olen ollut vähän salaperäinen viime aikoina, mutta sille on syynsä”, Turbo aloitti. “Ai vähän? Mä oikeesti luulin et sä petät mua”, Minni totesi kädet puuskassa nojaten hellaa vasten. “Minni mä en ikinä pettäisi sua! En ikinä”, Turbo sanoi tulleen Minnin luo ja silitti hellästi tämän poskea. “Mä haluan, että sä luotat muhun nyt. Mä haluan, että sä tulisit nyt mun kanssa Tomin pubille, koska mulla on yllätys sulle. Laita jotain siistimpää päälle. Sopiiko?” Turbo kysyi. “Turbo, sä lupasit, että me puhuttaisiin”, Minni sanoi nyrpeänä ja vetäisi Turbon käden kasvoiltaan. “Mä tiedän. Puhutaan sitten myöhemmin, kun tullaan takaisin. Minni mä oon nähny paljon vaivaa tän yllätyksen kanssa. Minni kiltti suostuisit nyt”, Turbo suorastaan aneli pidellen Minniä käsistä. “No hyvä on. Mä tuun. Oota hetki mä käy laittautumassa”, Minni totesi ja poistui makuuhuoneeseen.


Puoli tuntia ja he olivat valmiita. 15 minuutin kävelymatka kului täysin hiljaisuudessa. Kumpikaan ei sanonut sanaakaan koko matkan aikana. Kun he saapuivat perille Minni huomasi ovessa SULJETTU kyltin. “Me käveltiin tänne turhaan. Se on suljettu”, hän sanoi nyrpeänä. Minnillä alkoi keittää yli ja Turbo huomasi sen. “Sulje silmät ja avaa ne vasta kun mä sanon”, Turbo sanoi ja tarttui Minniä olkapäistä. Minni vastusteli ensin, mutta suostui lopulta sulkemaan silmänsä ja antaa Turbon johdattaa. He astuivat sisälle ja kävelivät vähän matkaa. “No niin. Mä päästän nyt irti, mutta älä avaa vielä silmiäs”, Turbo totesi ja päästi irti. “Okei. Avaa silmät”, hän sanoi hetken päästä ja kun Minni avasi silmänsä hän näki suuren joukon hiiriä jotka huusivat yhteen ääneen: “Paljon onnea Minni!” Minni ei tiennyt mitä sanoa. “Paljon onnea kulta. Tää on se yllätys. Mä en tiennyt miten muuten mä oisin voinu pyytää sulta anteeksi ja kerta sulla on huomenna synttärit, niin mä aattelin järjestää sen kunniaksi bileet. Saanks mä anteeksi?” Turbo kysyi astuen pari askelta lähemmäs Minniä. Minni katsoi ympärilleen ja kääntyi sitten Turboon päin. Kaikkien yllätykseksi hän läimäisi Turboa poskelle, mutta kietaisi kätensä sen jälkeen Turbon kaulalle ja suuteli tätä. Kaikki taputtivat ja vislasivat. “Tottakai mä anna anteeksi”, Minni sanoi pidellen Turboa käsistä. Molemmat hymyilivät leveästi. “Siinä tapauksessa, nyt juhlitaan”, Turbo ilmoitti ja kaikki huusivat innostuneesti. Musiikki alkoi soimaan ja kaikilla oli hauskaa. Jossain vaiheessa Rontti ja Turbo juttelivat kahdestaan. “Onhan sulla se mukana”, Turbo kysyi. “Tottakai. Tässä”, Rontti vastasi ja ojensi Turbolle pienen samettisen rasian. Turbo otti sen ja piilotti sen farkkujensa etutaskuun. “Ei kai jännitä?” Rontti kysyi huomatessaan Turbon käsien tärisevän hieman. “Miksi mua jännittäis? Eihän tässä ookkaa kyseessä, kuin mun tulevaisuus”, Turbo totesi hermostuneena. “Hyvin se menee. Sul on tässä vielä vartti aikaa”, Rontti kannusti. “Turbo! Tuu tänne!” Minni huusi tiskin luota. “Joo mä tuun! Toivotaan, että se meneekin sitte hyvin”, Turbo sanoi ja lähti tiskille. “Ymmärsinks mä oikein, että sä oot vihdoin antanut Maxille anteeksi?” Minni kysyi ja hörppäsi kirkkaansinistä juomaansa. “Niin mä taisin antaa”, Turbo myönsi ja tarkkaili samalla tiskin toisessa päässä olevaa pariskuntaa. Stellaa ja Maxia. “Hei äläs nyt. Stella kertoi, että kun se menetti ton kätensä, Max oli kuulemma ekana auttamassa”, Minni kertoi. “Ihan tosi? En ois Maxista uskonu”, Turbo totesi. “Kaikki on mahollista. Maista”, Minni sanoi ja ojensi Turbolle juomansa. Turbo maistoi ja ojensi sen takaisin samalla nyrpistäen kuonoaan. “Mitä tos oikeen on?” hän kysyi. “Emmä oikeen oo varma. Tomppeli teki sen. Kuulemma kiiltomarjoja ja jotain kirkasta”, Minni naurahti ja hörppäsi juomastaan. “Miten sä pystyt juomaan tota? Hirveen makeaa”, Turbo sanoi. “Mun mielest tää on hyvää”, Minni sanoi hymyillen. “No se on hyvä, että kelpaa. Turbo, mä kuulin, että sä et oo juonu vielä mitään muuta kuin vettä. Tässä vois olla jotain josta sä tykkäät. Mä kutsun sitä Helvetin Portiksi”, Tomi sanoi ja antoi Turbolle lasin joka sisälsi mustaa nestettä jossa oli punaisia raitoja. Turbo maistoi ja yllättyi hieman tulisesta mausta. “Ei paha”, hän sanoi ja vilkaisi kelloa. “Huomistako odotat?” Tomi kysyi nojaten tiskiin. Hän kyllä tiesi mitä Turbo odotti. “No vähän sinnepäin”, Turbo vastasi ja hörppäsi juomastaan. “No nyt eletään vielä tätä päivää ja ainakin mä aion nauttia siitä”, Minni totesi. “No onks sul hauskaa?” Turbo kysyi hymyillen. “On. Mä todellakin tarvitsin tätä, joten kiitokset sulle”, Minni vastai ja antoi suukon Turbon poskelle. “Mitä vain sun vuokses, muru”, Turbo sanoi hymyillen. “Turbo, Tomi, nyt on aika”, Rontti sanoi tullessaan paikalle. “Minkä aika?” Minni kysyi ihmeissään ja katsoi kysyvästi Turboa. Turbo otti Minniä kädestä ja vei hänet pubin keskelle. Musiikki loppui ja Tomin ääni vaihtui sen tilalle: “No niin hyvät juhlijat. Voisitteko tehdä keskelle tilaa, kiitos.” Kun kaikki olivat siirtyneet ja oli ihan hiljaista, niin Minnille erittäin tuttu kappale alkoi soimaan hiljaa. Hän ei tiennyt yhtään, mitä oli tekeillä. “Turbo, mitä on tekeillä?” Minni kysyi hämmentyneenä. “Siihen sä saat nyt vastauksen. Minni, mä en tiedä mitä mun pitäis sanoa, joten mä yritän nyt vain keksiä jotain. Sä et uskokaan kuinka hermostunut mä olen. Minni, mä rakastan sua todella paljon. Olen aina rakastanut ja tulen aina rakastamaan. Sä merkitset mulle todella paljon. Sun kanssa mä oon kokenut ne kaikista parhaimmat, mutta myös vaikeimmat ajat. Sä autoit mua selviämään mun vanhempien kuolemasta, mun sokeudesta ja monesta muustakin. Mä rakastan sua niin paljon, että vaikka me asuttiin lähes neljä vuotta eri planeetoilla, niin mä en viettänyt yhtäkään iltaa ajattelematta sua. Mä rakastan sua niin paljon, että mä voisin kuolla sun vuoksi, mutta silti taistelisin viimeiseen veripisaraan asti, ettei sun tarvitsisi surra. Mä tekisin sun vuoksi mitä tahansa, koska mä rakastan sua. Me ollaan oltu jo melkein yhdeksän vuotta yhdessä ja mä oisin halunnut tehä tän sinä päivä, kun me oltais oltu tasan kymmenen vuotta yhessä, mutta mä en jaksanut oottaa. Sen takia mä haluan nyt kysyä sulta jotain”, Turbo sanoi ja otti sametti rasian taskustaan. Aukaisten rasian ja paljastaen kauniin hopeisen sormuksen kahdella sydämellä Turbo laskeutui yhden polven varaan ja kysyi Minniltä: “Minni, haluaisitko viettää loppu elämäs tällaisen puolisokean soturin kanssa, eli toisin sanoen haluaisitko mennä naimisiin kanssani?” Minni ei tiennyt, mitä ajatella. Oliko Turbo juuri kosinut häntä? Kaikki odottivat jännittyneinä Minnin vastausta ja taisipa Mira pari valokuvaakin napata. “Kyllä, kyllä mä haluan”, Minni vastasi lopulta hymyillen. Aplodien raikuessa Turbo nousi ylös ja pujotti hopeasormuksen Minnin vasempaan nimettömään. Sitä seurasi sitten Minnin hyppy Turbon kaulalle ja intohimoinen suudelma. Mira otti valokuvia vasta kihlautuneesta parista ja oli heti ensimmäisenä onnittelemassa heitä. “Onnea! Mä oon niin ilonen teijän puolesta!” hän sanoi iloisesti ja halasi molempia tiukasti. “Mähän sanoin, että se sujuu hyvin”, Rontti totesi tullessaan paikalle pöyhentäen samalla Turbon hiuksia ja halaten Minniä.


Vielä myöhemmin Turbo ja Minni olivat päättäneet lähtä takaisin kämpälle. “Mä rakastan sua”, Minni sanoi pidellen Turbon kättä. “Mäkin rakastan sua”, Turbo vastasi. “Eiks sulla oo sormusta?” Minni kysyi tajutessaan, että kädessä jota hän piteli ei ollut sormusta. “On, mutta mä taisin olla niin innoissani, että unohdin sen”, Turbo sanoi ja he pysähtyivät. Hän kaivoi taskustaan sen saman sametti rasian ja avasi sen. Tottahan se oli. Rasian sisällä oli vielä yksi sormus. Minni nosti sen pois sieltä ja kysyi naurahtaen: “Mennäänkö naimisiin?” “Todellakin”, Turbo vastasi myös naurahtaen. Minni pujotti sormuksen Turbon vasempaan nimettömään ja antoi vielä suukon tälle. Sen jälkeen he jatkoivat matkaansa. 15 minuuttia ja he olivat perillä. Kun ovi sulkeutui Turbo kaappasi Minnin intohimoiseen suudelmaan. Minni puolestaan alkoi samalla napittaa Turbon kauluspaitaa auki. “Mä näen mihin tää on menossa”, Turbo sanoi ja vetäisi Minniltä paidan pois. “Niin näen minäkin”, Minni vastasi vihjailevasti ja peruutti makuuhuonetta kohti Turbo seuraten häntä. Turbo sulki oven ja tiesi tasan tarkkaan, mitä odottaa tältä yöltä.

A/N: Apua kun en oo julkassu pitkään aikaan mitään! No tässä teille vähän pitempää osaa jota olen kirjotellu kuukauden aikana pikku hiljaa Rolling Eyes . Missä neptuunialaiset? Ei hätää. Niitä tullaan näkemään seuraavien osien aikana paljon Wink .

_________________
"Räjäytetään ovi auki, pannaan kalusto remonttiin ja paiskataan Nuikki päin seinää!"~Vinski
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Prätkisfan



Viestien lukumäärä : 99
Join date : 25.08.2016

ViestiAihe: Vs: Totta vai Tarua? K15   Ma Maalis 20 2017, 07:36

Siis nyt mää en kestä! Ihan tajuttoman ihana kappale. <3 tosi hyvä. Odotan innolla jatkoo, mitä Minni aikoo tehdä. Smile
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Prätkämimmi



Viestien lukumäärä : 4033
Join date : 18.01.2015

ViestiAihe: Vs: Totta vai Tarua? K15   Ma Maalis 20 2017, 08:38

Kiitos vain että pidit ideasta Smile. Tää oliihan mahtava pätkä. Jatka pian pliis.
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Puvitsu

avatar

Viestien lukumäärä : 231
Join date : 02.08.2015
Paikkakunta : oulu

ViestiAihe: Vs: Totta vai Tarua? K15   Ma Maalis 20 2017, 11:46

Prätkisfan ja Prätkämimmi kiitos kommenteista ja kiva kun tykkäätte Smile

_________________
"Räjäytetään ovi auki, pannaan kalusto remonttiin ja paiskataan Nuikki päin seinää!"~Vinski
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Prätkämimmi



Viestien lukumäärä : 4033
Join date : 18.01.2015

ViestiAihe: Vs: Totta vai Tarua? K15   Ti Maalis 21 2017, 14:27

Oleppa hyvä Smile
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Puvitsu

avatar

Viestien lukumäärä : 231
Join date : 02.08.2015
Paikkakunta : oulu

ViestiAihe: Vs: Totta vai Tarua? K15   Ke Huhti 12 2017, 21:32

Totta vai Tarua?
-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Osa 13: Painajainen saa alkunsa
Se kaikki tapahtui niin äkkiä. Turbo ja Minni menivät kihloihin ja vain muutaman päivän päästä siitä Minni melkein kuoli. Kaikki olivat shokissa ja neptuunialaiset tiesivät sen. Mutta sitä ennen Mars koki tappiota. Se oli yksi kuluneen vuoden kamalimmista päivistä jota en tule unohtamaan.


Allekirjoittanut: entinen kenraali Rontti


Turbo heräsi aamulla ja nähdessään Minnin vierellään, hän muisti kuinka uskomaton edellinen ilta oli. Minni makasi selkä Turboon päin ja Turbo kietaisi kätensä tämän ympärille. “Hmm.. Huomenta”, Minni mutisi puoliksi unessa. “Huomenta muru. Miltä tuntuu olla 25-vuotias?” Turbo kysyi hymyillen. “Vanhalta”, Minni vastasi ja kääntyi Turboon päin. Hän painoi päänsä Turbon rintaa vasten ja huokaisi syvään. “Ei kai väsytä?” Turbo kysyi hymyillen. “Mmm, ja päätä särkee. Tuli otettuu pari liikaa”, Minni mutisi. “Mutta, ethän sä ees juonu paljo mittää”, Turbo naurahti. “Nii, mutta mä en oo juonu pitkään aikaan mitään missä ois alkoholia”, Minni kertoi. “Vai niin. Sä olit muuten uskomaton viime yönä”, Turbo sanoi hymyillen ja suukotti Minnin otsaa. “Niin säkin. Mä meen keittään kahvia”, Minni vastasi myös hymyillen ja nousi ylös. Hän vilkaisi collegehousuja jotka lepäsivät työtuolilla mutta päätti jättää ne siihen. Hän avasi makuuhuoneen oven ja käveli keittiön puolelle. Minni laittoi kahvin tulemaan ja kääntyi palatakseen makuuhuoneeseen. Hän kuitenkin säikähti nähdessään veljensä Miguelin tuijottavan häntä sohvalta. “Miguel? Mitä sä teet täällä?” Minni kysyi hieman ärtyneenä. “Tulin tapaamaan rakasta siskoani”, Miguel tokaisi ja loikkasi sohvan toiselle puolelle. “Ei ois sun tapasta”, Minni jatkoi kädet puuskassa. “Entä jos onkin”, Miguel vastasi myöskin kädet puuskassa. “Mitä tääl oikeen melutaan ja kuka sää oot?” Turbo kysyi tullessaan paikalle. Hän katsoi kumpaakin hyvin samannäköistä hiirtä. “Ei mitään suurta. Vain rakas pikkuveljeni Miguel, joka ei osaa koputtaa”, Minni vastasi päätään pudistellen. “Hei! Mä kyllä koputin mut kukaan ei avannut, joten koska ovi ei ollu lukossa niin mä kävelin sisään”, Miguel puolusteli itseään. “Jos kukaan ei tule avaamaan, niin ei se tarkoita, että sä voist vaan kävelle sisälle ja kuka jätti oven auki?” Minni tiuskaisi veljelleen ja kääntyi sitten kysyvästi Turboon päin. “No tuota noin”, Turbo vastasi hermostuneesti niskaansa raapien. “Turbo, mitä mä oikeen teen sun kanssas ja Miguel, et enää tunkeudu taloihin ilman lupaa. Sä voit oikeesti joutua ongelmiin, enkä mä olisi halukas hakeen sua jostain putkasta”, Minni sanoi päätään pudistellen ja vilkaisi kelloa. Hän tajusi kellon olevan kymmenen yli kahdeksan ja vain kahdessa sekunnissa Minnin ilme muuttui järkyttyneeksi. “Turbo me ollaan myöhässä! Se kokous alkaa kymmenen minuutin päästä!” Minni hermoili ja kiiruhti makuuhuoneeseen. “Mikä kokous?” Turbo kysyi tullessaan Minnin perässä makuuhuoneeseen. “Mä en muistanu eilen mainita, mutta me sovittiin suurkokous tälle aamua”, Minni selitti ja veteli samalla armeija housuja jalkaansa. He vetivät kamppeet niskaan ja läksivät kohti prätkiään. “Sori Miguel! Meillä on kiire. Jutellaan myöhemmin!” Minni huusi ulkoa veljelleen ja käynnisti prätkän. Miguel jäi hölmistyneenä seuraamaan, kun hänen siskonsa loittoneva hahmo katosi mäen taakse.


Kaksikko saapui kymmenen minuuttia myöhässä jonka jälkeen he aloittivat kokouksen. He kerkesivät keskustella puolisen tuntia kunnes ovi lennähti auki. “Komentaja Turbo!” sotilas huusi hengästyneen. “Mitä nyt? Onko jotain tapahtunut?” Turbo kysyi. “Kyse on siskostasi. Siskosi ja hänen miehensä ovat haavoittuneet”, sotilas kertoi. “Mitä? Ovatko he kunnossa?” Turbo kysyi kauhuissaan ja ponnahti ylös. “Mä en tiedä, mutta Miri pyysi hakemaan sut”, sotilas sanoi ja odotti Turbon seuraavaa liikettä. Turbo poistui nopeasti salista sotilas perässä seuraten. “Päätän kokouksen tähän. Seuraava kokous huomenaamulla 10 aikaan!” Minni huudahti salissa oleville hiirille ja lähti nopeasti Turbon perään. Hiiret katsoivat hölmistyneinä toisiaan ja poistuivat sitten yksitellen salista. Turbo ja Minni saapuivat sairaalalle sotilas edelleen mukana. “Voit poistua. Eiköhän me pärjätä tästä”, Turbo sanoi sotilaalle samalla etsien Miriä. “Turboo!” Cherry huusi ja juoksi itkien enonsa jalkoihin. Turbo nosti tytön syliinsä ja yritti saada tämän rauhoittumaan: “Shh, ei mittään hättää Cherry.” “Mutta isiin ja äitiin sattuu”, Cherry nyyhkytti ja piti tiukasti Turbon huivista kiinni. “Ei hätää pikkuinen. Kaikki järjestyy kyllä”, Minni lohdutti tyttöä ja silitti tämän punaisia hiuksia. “Turbo, tulisitko käymään?” Miri kysyi käytävän päästä. “Cherry odota tässä Minni kanssa. Mä tulen kohta takaisin”, Turbo sanoi ja ojensi nyyhkyttävän Cherryn Minnille. Hän otti vielä huivinsa kaulastaan ja ojensi sen tytölle. Turbo käveli Mirin luo. “Olipa hyvä, että tulit. Joku sotilaista tuli kertomaan löytäneensä heidät omalta asunnoltaan. Hän kertoi nähneensä, että ovi oli auki ja ikkuna rikki, joten hän meni tarkistamaan ja oli löytänyt heidät haavoittuneena lattialta”, Miri kertoi ohjatessaan Turboa Miran ja Niklaksen huonetta kohti. “Ovatko he nyt kunnossa?” Turbo kysyi huolissaan. “Ovat, mutta heidän pitää pysyä pari päivää täällä”, Miri vastasi ja avasi huoneen oven. “Mira, veljesi on nyt täällä”, Miri sanoi ovelta ja päästi Turbon huoneeseen. Turbo sulki oven ja käveli siskonsa vierelle. “Ooksä kunnossa? Mitä tapahtui?” hän kyseli. “Mä oon kunnossa ja se oli… Se oli albiino rotta. Turbo hän on palannut”, Mira kertoi katsoen vakavana ja hieman huolissaan veljensä järkyttynyttä ilmettä. “Mi-miten? Sen pitäs olla kuollu. Mä näin omin silmin sen tippuvan sielt kalliolta!” Turbo sanoi järkyttyneenä. “Mä tiedän. Koko Mars huhusi, et Derek Walkerin nuorin poika ois tiputtanut pelätyn albiino rotan kalliolta. Näköjään hän selvisi pudotuksesta… Turbo sun pitää suojella Cherryä sillä aikaa, kun mä ja Nikke ollaan tääl. Pysyttele armeijan lähellä. Jokin mun sisällä nimittäin sanoo et se rotta on sun peräs”, Mira varoitti ja piteli veljensä kättä. “Tottakai. Mä en anna sen rotan tehä Cherrylle pahaa. Jos se katkasee hiuksenkin mun keijukaisen päästä, niin se saa katua sitä koko elämänsä”, Turbo sanoi vakavana. “Kiitos Turbo. Mä tiedän, että suhun voi aina luottaa”, Mira sanoi hymyillen. Turbo jutteli Miran kanssa vielä puoli tuntia ennen kuin lähti takaisin Minnin luokse. “No miten meni?” Minni kysyi ja ojensi Cherryn Turbolle. “Se oli albiino rotta. Cherry sä pääset mun ja Minnin luokse yökylään”, Turbo sanoi ja hymyili sylissään olevalle tytölle. “Ai eikö isi ja äiti tule?” Cherry kysyi puristaen Turbon huivia käsissään. “Ei. Äiti ja isi jää tänne lepäämään”, Turbo sanoi. Cherry nyökkäsi ja painoi päänsä Turbon olkaa vasten. “Eihän se ole mahdollista! Albiino rotta kuoli”, Minni tokaisi järkyttyneenä. “Niin mäkin sanoin, mutta ilmeisesti ei ole sittenkään. Puhutaan tästä sitten huomisessa kokouksessa lisää”, Turbo vastasi huokaisten ja lähti ovea kohti.


“Vinski! Tuu jo ulos sieltä! Muutki haluais päästä”, Moto huusi ja jyskytti vessan ovea. Vinski avasi oven ja raahautui ulos. “Ei vittu mikä darra”, hän mutisi vaeltaessaan keittiönurkkausta kohti. Avatessaan pienen jääkaapin oven hän kirosi itsekseen huomatessaan sen olevan tyhjä. “Jääkaappi on tyhjä!” Vinski huusi vessan suuntaan ja otti kaapista särkylääkkeen ja lasin vettä. “Se on ollu jo eilisestä asti”, Demon, joka oli asustanut Vinskin ja Moton kanssa Turbo muutettua Minnin kämpille, sanoi haukotellen. Hän venytteli hartaasti ja vilkaisi kelloa. “Onko meidän tuoreesta kihlaparista kuulunut mitään?” tämä punamusta hiiri kysy ja käveli pöydän ääreen istumaan. “Eipä ole kuulunu tai näkynyt. Niillä on varmaanki vähän parempaa tekemistä”, Vinski vitsaili iskien silmää. “Muuten hyvä, mutta niillä on kokous päällä”, Demon hymähti. “Ei oo mittää kokousta enää”, kuului Santun ääni huoneen ovelta. “Täh? Miten nii ei oo?” Demon kysyi. “Turbon sisko ja sen mies makaa sairaalassa. Kuulemma joku albiino rotta oli hyökänny niitten kämpille”, Santtu selvensi ja käveli pöydän luo. Vinskin ja Demonin ilmeet muuttuivat järkyttyneiksi, myös Moton ilme oli järkyttynyt hänen saapuessaan vessasta. “Miten se on mahollista? Turbohan tiputti sen kalliolta”, Moto sanoi ihmeissään. “Näköjään se selvis siitä”, Vinski tuhahti. “Voisko joku selventää. Kuka on albiino rotta ja miksi kaikki on niin järkyttyneitä kuullessaan sen nimen?” Santtu kysyi. “Kaikki alkoi jo vuosia sitten. Mä tutustui Turboon jo ekalla luokalla. Kun mä kysyin ekan kerran häneltä arvesta, joka kulkee hänellä rintakehän oikealta puolelta aina vasempaan kylkeen asti, hän ei halunnut vastata. Vasta muutaman vuoden päästä hän kertoi, kuinka hänen kymmenen vuotta vanhempi veljensä pelasti hänet rotan kynsistä. Veli sai surmansa ja vasta neljän vanha Turbo joutui sairaalaan saamansa haavan takia. Rotta sai kutsumanimeksi albiino rotta, rotille erittäin harvinaisen vitivalkoisen turkin takia”, Demon kertoi. “Ja yli kymmenen vuotta sitten albiino rotta surmasi Turbon isän Derekin kaikkien nähden. Nyt siitä on jo kuus vuotta, kun me törmättiin viimeksi albiino rottaan. Se oli tullut ettimään Turboa saadakseen työnsä valmiiksi”, Moto jatkoi. “Työnsä?” Santtu ihmetteli. “Työnsä tuhota koko Walkerien perhe. Huhujen mukaan Derek oli vuosia sitten ärsyttänyt pahemman kerran tätä valkoista rottaa, joka johti siihen, että se rotta halusi ja haluaa tuhota Derekin, tämän vaimon ja kaikki perheen lapset. No kuus vuotta sitte Turbo onnistui tiputtamaan albiino rotan kalliolta ja alkoi levitä huhu siitä, että Derek Walkerin nuorin poika olisi päättänyt pelätyn valkoisen rotan päivät”, Vinski lisäsi. “Lisäksi, että rotta on harvinaisen värinen sillä on huhujen mukaan pahoja mielenterveydellisiä ongelmia”, Demon sanoi. “Huh. No nyt mä ymmärrän. Mä en haluais olla Turbon kengissä”, Santtu sanoi pudistelle pienesti päätään. “Ei riitä, että meillä on neptuunialaisten kanssa ongelmia, vaan pitää myös puol kuolleen rotan tunkea itsensä peliin mukaan”, Demon huokaisi. “Teidän pitää olla varuillanne”, joku sanoi nurkasta. Kaikki kääntyivät puhujan suuntaan ja yllättyivät nähdessään Frankin nojaavan seinää vasten. Demon vetäisi aseen pöydän alta ja osoitti sille Frankia. “Wou! Ei Demon! Hän on ystävä”, Moto sanoi ja painoi Demonin aseen alas. “Se on neptuunialainen!” Demon huudahti. “Hyss! Hiljempaa. Frank on ystävä ja Neptunuksen todellinen kuningas. August on meidän vihollinen, ei Frank”, Santtu selvensi. “Aivan. Mun joukkoja on soluttautuneena Augustin joukkojen sekaan ja mä liikun täällä Marsissa pitämässä teitä silmällä ja turvassa. Mä halusin vain tulla varottaan, et huomenna on täysikuu. Pitäkää Minniä silmällä, mutta älkää kertoko sille. Minni ei saa tietää, et mä olen kertonut teille”, Frank sanoi. Joku koputti oveen ja kaikki kääntyivät katsomaan, mutta kun he kääntyivät takaisin Frankin puoleen tämä oli jo kadonnut. “Se on auki”, Demon tuhahti nojaten käteensä. Ovi avautui ja sotilas astui sisään. “Anteeksi jos häiritsen, mutta kenraali Minni haluaa kaikki koolle nyt heti”, sotilas kertoi. “Kertoiko Minni syystä?” Moto kysyi. “Hän mainitsi vain, että se on tärkeää”, sotilas jatkoi ja poistui paikalta. “No parasta, että mennään kattoo mitä kenraalilla on kerrottavana”, Demon sanoi ja nousi ylös.


Suuri joukko sotilaista aina kenraaleihin asti seisoi päämajan edessä odottaen johtajaa. Minni kipusi suuren kiven päälle ja pyysi hiljaisuutta. Joukko hiljeni kuuntelemaan. “Kaikki taitavat olla nyt paikalla. Xevesille suuret kiitokset. Ilman häntä tätä kokoontumista ei olisi käynyt. Xeves kertoi suuren neptuunialaisten ja rottien sekalainen joukko lähestyy meitä. Sen takia meidän pitää valmistautua käymään taistelu täällä. Vapaustaistelijat ovat tulossa meidän avuksi. Komentaja Turbo saa johdettavakseen vapaustaistelijat sekä vastarintaliikkeen. Kersantti Karpaasi johtaa omia joukkojaan sekä toimii yhteistyössä kersantti Adamin ja tämän joukkojen kanssa”, Minni jakeli käskyjä. Lista jatkui ja vapaustaistelijat saapuivat jossain välissä paikalle. “Kenraali! Liskoja ja rotti kello kolmessa noin kilsan päässä!” yksi tähystäjistä ilmoitti. “Kenraali! Vihollinen kello kuudessa! Myös kello yhdeksässä näkyy joukkoja! Etäisyys kaksi ja kolme kilsaa!” toinen huusi. “Valmistautukaa!” Minni komensi ja joukot hajaantuivat ympäri päämajaa. Niin ulos kuin sisällekin. Ensimmäiset laukaukset kuuluivat vain kahden minuutin päästä Minnin käskystä. “Johnnie! Ota ohjat! Jos eturivistö kaatuu, ilmoittakaa!” Minni huusi harmaa turkkiselle kenraalille. Hän juoksi sisälle jossa oli jo tilanne päällä. “Minni! Ne löysi meijän salaisen sisäänkäynnin ja käyttivät sitä! He asensivat pommin ja nyt Anni yrittää purkaa sitä. Sitä suojaa James ja Mike sekä pari sun vastarintaliikkeen jäsentä”, Turbo ilmoitti pidellen haavoittunutta kättään. “Selvä. Ooksä kunnossa?” Minni kysyi vilkaisten kihlattunsa kättä. “Joo oon mä. Se on vaan naarmu”, Turbo vastasi. “Tilanne päällä. Pitää mennä”, hän jatkoi, antoi nopean suukon Minnin otsalle ja poistui. Minni tiesi, että Turbolla oli tapana vähätellä asioita ja hän tiesi myös sen, että Turbo teki sitä tällä hetkelläkin. “Puvitsu!” Turbo huusi väkijoukon yli nähdessään bruneten hoitajan. “Niin?” Puvitsu kysyi ja sitoi pikaisesti sotilaan jalkaa. “Tarttis jotain jolla lopettaa verenvuoto”, Turbo vastasi paljastaen vasemmassa kädessään olevan ampumahaavan. “Särkeekö päätä? Onks huono-olo?” Puvitsu kyseli siirtyessään sotilaan jalasta Turbon käteen. “Vähän huippaa”, Turbo vastasi. “Oohan varovainen. Seuraava!” Puvitsu kehotti vetäisten sideharson tiukemmalle ja kutsui jo seuraavaa.


Ulkona kävi myös vilske. Hiiret yrittivät parhaansa mukaan pitää liskot ja rotat poissa ja samalla yrittää pysyä elossa. “Moto! Saisko jeesiä!” Vinski huusi yrittäen samalla kamppailla neljää liskoa vastaan. Moto kääntyi Vinskin suuntaan ja näki kuinka hänen valkoinen ystävä lensi prätkältään. “Vinski!” Moto huudahti kauhuissaan ja kaasutti Vinskin luo. “Ooksä kunnossa?” Moto kysyi ja auttoi Vinskin ylös. “Oon mä. Varo!” Vinski vastas ja ampui Moton takana olevaa liskoa. “Wou, kiitos. Vois tääki jo loppua”, Moto mutisi ja löi vasemmalta tulevaa rottaa kuonoon. “Jep. Ooks nähny Turboo?” Vinski kysyi. “Viimeksi ennen Minnin hyökkäyskäskyä. Miks?” Moto kysyi ja jälleen mottasi rottaa vasemmalla. “Mietin vaan ku mä en oo nähny sitä tänään. Missä Bella? Entä Santtu?” Vinski kysyi tähyillen ympärilleen. “Vahtivat Cherryä sairaalalla. Se on ainoo turvallinen paikka nyt”, Moto vastasi ja tällä kertaa hän heitti rotan väkijoukon sekaan.


Sisällä Minnillä oli kädet täynnä töitä. Loukkaantuneita oli paljon ja kuolonuhrejakin löytyi. Hän oli huolissaan Turbosta, koska miestä ei ollut näkynyt viime tapaamisen jälkeen. Minni pelkäsi, että Turbolle oli sattunut jotain. Jotain pahempaa, kuin mitä tämän kädelle oli tapahtunut. “Kenraali Minni. Tapaamme jälleen”, joku sanoi Minnin takaa. Minni kääntyi katsomaan ja näki harmaaturkkisen hiiren, joka virnisti ilkeästi. “Tohtori Woody. Mikä yllätys, että sinut löytää täältä”, Minni murahti inhoten. “Mä sain hyvän tarjouksen Augukselta ja totta kai mä tartuin siihen”, tohtori Woody totesi kylmästi. “Minun onnekseni et ole mikään vaikee vastus”, Minni naurahti ja kohotti aseensa tohtoriin päin. “Odotas hetki kenraali. Tiesitkös, että vesi on aika helppo myrkyttää?” tohtori Woody kysyi virnistäen ilkeästi. Hälytyskellot alkoivat soida Minnin päässä ja hän kiiruhti nopeasti toimistoaan kohti. Hän kuuli kuinka Tohtori Woody nauroi ilkeästi jossain hänen takanaan. Minni juoksi toimistolleen ja avasi kiireesti oven. Hän kiiruhti pöytänsä taakse ja painoi mikrofonin vieressä olevaa nappia. Hänen näkökenttänsä alkoi sumentua. “Kaikki hiiri sotilaat huomio! Älkää juoko vettä! Se.. Se on.. Myrkytetty”, Minni kuulutti ja samassa hänen näkökenttänsä pimeni.


Minni heräsi monta tuntia myöhemmin. “Hei. Sä heräsit”, tuttu ääni sanoi hänen viereltään. Minni kääntyi katsomaan ja näki Turbon vierellään. “Mitä tapahtui? Missä mä oon? Paljonko kello on? Voitettiinko me?” Minni kyseli ja nousi hitaasti istumaan. “Paljon kysymyksiä. Yksi; sä olit juonut myrkytettyä vettä ja menetit tajuntas. Kaksi; me ollaan armeijan sairastuvalla, kuten kaikki muutkin loukkaantuneet. Kolme: Kello on puol kuus ja neljä; kyllä, me voitettii tällä kertaa”, Turbo vastasi hymyillen. “Luojan kiitos!” Minni huudahti ja palasi helpottuneena takaisin selälleen makaamaan. Turbo naurahti ja silitti kihlattunsa reittä. “Mut jos se vesi oli myrkytetty niin, miten mä oon viel hengissä?” Minni kysyi nousten jälleen istumaan. “Puvitsu kertoi, että vedessä ollut myrkky oli vain tainnuttavaa. Ei siis hengenvaarallista”, Turbo kertoi. “Tohtori Woodylla on varmaan jotain taka ajatuksia, koska ei hän tällaisella tilaisuudella pelkästään tainnuttaa halua. Hän olisi hyvin voinut vain laittaa tappavaa myrkkyä”, Minni pohti ääneen. “Ehkä Woody ajatteli, et kun sotilaat on tajuttomia heidät ois helpompi tuhota tai jotain”, Turbo ehdotti. “En usko. Jos Woody päättää tappaa hän myös tappaa heti kerralla, eikä odota sotilaiden tajuttomaksi menemistä”, Minni vastasi ja nousi ylös. “Ooksä nyt ihan varma?” Turbo kysyi ja nousi itsekin ylös. “Olen. Ei se oo Woodyn tapaista”, Minni vastasi ja etsi katseellaan ruskeaturkkista Benjaminia. “Ketä nää etit?” Turbo kysyi kallistaen hieman päätään. Minni kääntyi katsomaan häntä ja ajatuksissaan itsekin kallisti päätään. “Relationship goals”, Benjaminin siirappinen ääni kuului heidän viereltään. Pariskunta kääntyi katsomaan hiirtä. “Benjamin! Sua mä etinkin. Mä haluaisin keskustella sun kanssa. Kahden kesken”, Minni sanoi ja katsoi Benjaminia vakavasti. “Mennään sun toimistoon puhumaan”, Benjamin ehdotti. “Se käy mainiosti”, Minni sanoi ja kääntyi kihlattunsa puoleen. “Mun pitää hoitaa pari työjuttua. Nähään kämpillä”, hän jatkoi antaen suukon Turbolle.


“Mä haluan nyt kuulla totuuden”, Minni aloitti ja sulki toimistonsa oven. “Montako kuolonuhria ja loukkaantunutta?” hän jatkoi kävellen pöytänsä luo. “Kuolonuhreja 67 ja loukkaantuneita yli 300”, Benjamin sanoi huokaisten. “Koimme siis aika pahaa tappiota”, Minni huokaisi. “Totta. Monet menettivät ystäviä ja perheenjäseniä”, Benjamin kertoi haikeana. “Pakko tämä on kuitenkin tehdä. Luettele kaikkien kuolonuhrien nimet”, Minni pyysi ottaen kynän käteensä ja paperin eteensä. Benjamin aloitti luettelemisen: “...Lucas...Kris...Ian…” Lista kuolonuhreista jatkui. Samoin lista loukkaantuneista.


Meni yli tunti, ennen kuin he olivat valmiita listojen kanssa ja raportti oli valmis lähetettäväksi Stefanille. “Valmista tuli. Kello on… kymmentä vaille seittemän. Huh mikä päivä!” Minni huokaisi ja valahti tuolissaan alemmas. “Sanos muuta ja vielä pitäis tehä tarkistuskierros päämajan ympäri”, Benjamin sanoi venytellen. “Mulla ois enää kuulutus, raportteja ja muuta kivaa, ennen kuin pääsen kämpille nukkumaan”, Minni kertoi haukotellen. “Onnea vaan. Meitsi lähtee tekee kierrosta. Öitä jo valmiiksi”, Benjamin sanoi ja poistui toimistosta. “No niin Minni. Nyt se raportti ja sitte kuulutus”, Minni puheli itselleen ja aloitti raportin kirjoittamisen.


Neljän tunnin päästä Minni raahautui väsyneenä kämpille. Hän kaivoi taskustaan avaimen ja avasi oven. Väsynyt kenraali ripusti takkinsa naulakkoon ja lukitsi ulko-oven. Minni sammutti keittiön valon ja löntysti vessaan. Iltatoimet tehtyään hän laahautui makuuhuoneeseen ja näki Turbon lukevan sängyllä. “Tais olla rankka päivä?” Turbo kysyi ja laski kirjansa yöpöydälle. “Joo. Yritäpä ite kuuluttaa kuolleiden sotilaitten nimiä ja sen jälkeen kuunnella kaks tuntia kuolleiden sotilaiden läheisten valitteluja”, Minni huokaisi ja vaihtoi samalla vaattensa. Tämän jälkeen hän kömpi peiton alle ja asettautui Turbon päälle makaamaan. “Väsyttääks?” Turbo kysyi. Vastaukseksi hän sai mutinaa joka oli lähellä sanaa ‘kyllä’. “No hyvää yötä rakas”, Turbo sanoi hymyillen ja sammutti yöpöydän lampun.


A/N: Heippa! Ilmeisesti aloitin Pääsiäismaratoonin päivää aikaisemmin kuin oli tarkoitus Very Happy. Toivottavasti piditte Smile!

_________________
"Räjäytetään ovi auki, pannaan kalusto remonttiin ja paiskataan Nuikki päin seinää!"~Vinski
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Prätkämimmi



Viestien lukumäärä : 4033
Join date : 18.01.2015

ViestiAihe: Vs: Totta vai Tarua? K15   To Huhti 13 2017, 08:18

Jee vihdoin jatkoa Very Happy. Tää tarina on ihan tajuttoman siisti. Jatka pian pliis.
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Prätkisfan



Viestien lukumäärä : 99
Join date : 25.08.2016

ViestiAihe: Vs: Totta vai Tarua? K15   Ti Huhti 18 2017, 15:10

Siis apua oon ihan puusilmä enkä nähnyt että olit jatkanut tätä. No nyt näin ja tää oli loistava! Ei kai tää jää vain tähän pääsiäismaratoonissa? Jatka nopeesti Smile
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Prätkämimmi



Viestien lukumäärä : 4033
Join date : 18.01.2015

ViestiAihe: Vs: Totta vai Tarua? K15   Ti Huhti 18 2017, 15:25

Samaa mieltä  Smile
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Puvitsu

avatar

Viestien lukumäärä : 231
Join date : 02.08.2015
Paikkakunta : oulu

ViestiAihe: Vs: Totta vai Tarua? K15   Ma Huhti 24 2017, 21:13

Kiitokset prätkämimmi ja prätkisfan Smile Eikä se maratooni jäänyt tähän, vielä on aikaa Very Happy !
-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Totta vai Tarua?
-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Osa 14: Askel eteenpäin
Se oli kamala yö. En edes halua muistella sitä. Muistan kuinka Turbo tuli keskellä yötä herättämään ja kertoi mitä oli tapahtunut. Ajattelin, ettei se voinut olla totta. Ei vaan voinut olla. Moto on taistelija. Ei hän kaadu noin vain. Onneksi sota oli lopuillaan ja suurta lopputaistelua lähestyttiin.




Allekirjoittanut; Bella




“Kuusi tuntia”, Minni sanoi ja tuijotti kahvilan kelloa samalla kynäänsä purren. “Kuusi tuntia ja sitten on keskiyö”, hän toisti huolestuneena. “Empä ole sua vielä ikinä nähny noin hermostuneena”, Jack naurahti ja istahti Minniä vastapäätä. Minni siirsi katseensa ruskeaturkkiseen mieheen. “Työjuttuja”, Minni valehteli. “Oh come on! Mä tunnen sut melkeen yhtä hyvin kuin Turbon ja mä kyllä tiiän millon sä valehtelet, koska sä ja Turbo valehtelette samalla tavalla. Joten, mikä painaa?” Jack tivasi ja sai Minniltä vain tympääntyneen mulkaisun. “Aa, sulla on se aika kuusta”, Jack sanoi. “Jack! Ei oo!” Minni huudahti ja heitti miestä kynällä. Jack väisti kynää nauraen. “Haha, okei, huono läppä, mut jokin sun mieltä painaa. Kerro toki”, hän sanoi hymyillen ja nojasi käsiinsä. “Pyyhi tuo virne naamaltasi. No syy on se, että mä saatoin valehdella Turbolle”, Minni myönsi. “Anteeks mitä?!” Jack kysyi ja löi kätensä pöytään. Kaikki kääntyivät katsomaan heitä. “Kiitti vaan”, Minni mutisi nolona ja nojasi käteensä. “Mut en mä mitään vakavaa valehellu. Turbo käski mut lepäämään ja mä sanoin meneväni, vaikka en mennyt”, hän jatkoi. “Aha. Ei sitte mitään”, Jack sanoi ja nousi lähteäkseen. “Mihi sä oot menossa?” Minni kysyi ja seurasi miestä. “Mä meen kertomaan Turbolle, että sä et oo lepäämässä. Mihin muuallekaan?” Jack kysyi naurahtaen ja kiihdytti vauhtiaan. “Jack! Odota! Et kerro!” Minni huudahti ja juoksi miehen kiinni. Hän tarrasi Jackin hännästä, mutta ei se miestä hidastanut. “Mee sitte kertomaan! Katotaan uskooko Turbo, kun se löytää mut toimiston sohvalta lepäämästä”, Minni tokaisi irrottaen otteensa ja lähti vastakkaiseen suuntaan. Jack kuitenkin nappasi Minnistä kiinni ja heitti olalleen. “Ei se kuule auta. Mä vien sut vaikka väkisin”, hän naurahti. “Päästä mut alas!” Minni huusi ja rimpuili yrittäen päästä Jackin otteesta, mutta turhaan. Mies vain nauroi, eikä hellittänyt otettaan. Pian he saapuivat oleskeluhuoneen ovelle. “Varo päätäs”, Jack varoitti avatessaan ovea. “Varon varon”, Minni mutisi tympääntyneenä. “Turbo! Sun tuleva vaimos on valehtelija!” Jack ilmoitti ja laski Minnin maahan. “Jaahas. Sä et siis mennyt lepäämään. Ei oo kyllä mitään uutta”, Turbo sanoi kädet puuskassa. “Hei! Mä yritin! Se oli tylsää”, Minni puolusteli. “Sähän sanoit aamulla, että sulla on huono-olo”, Turbo sanoi. “Se oli aamulla! Se meni jo.Turbo kello on kuus! En mä jaksa enää makoilla”, Minni vastasi. “Työni taitaa olla tehty. Adios toverit!” Jack sanoi ja poistui pikaisesti paikalta tajutessaan ilmapiirin kiristyvän. “Mekin taidetaan tästä lähtä”, Moto sanoi ja nyki Vinskin mukanaan ulos. “Turbo mä en halua riidellä sun kanssa. En tänään”, Minni huokaisi muiden poistuttua. Minnin yllätykseksi Turbo vetäisi hänet halaukseen. “Mitä ikinä sä juonit, älä satuta itseäs”, Turbo mutisi Minnin hiuksiin. “En tietenkään”, Minni vastasi. Hän ei kuitenkaan nähnyt Turbon huolestunutta ilmettä.




Tunnit kuluivat ja Minni oli sanonut Turbolle yöpyvänsä toimistossaan. Turbo olisi halunnut olla Minnin seurana, mutta Minni oli suorastaan pakottanut Turbon kämpille nukkumaan. Nyt kello näytti yhtätoista ja Minni oli valmiina lähtöön. Hän kurkisti ovestaan ja vilkuili ympärilleen. Ketään ei näkynyt joten hän lähti hiipimään prätkätallia kohti. Kenraali talutti prätkäänsä ensimmäisen kilometrin ja vasta sen jälkeen käynnisti sen. Minni ei huomannut, kuinka joukko hänen ystäviään seurasi häntä etäämmältä. “Mitä se aikoo?” Demon kysyi Turbon takaa. “En tiedä, mut mulla on paha aavistus”, Turbo vastasi ja vetäisi kypärän päähänsä.




Lähes tunnin he seurasivat Minniä, kunnes tämä pysähtyi. Minni nousi prätkältään ja käveli vanhaa ja autioitunutta varatukikohtaa päin. Huhut kertovat, että plutolaisten sytytettyä tulipalon päärakennuksessa kaikki sen sisällä kuolleet hiiret olivat alkaneet kummitella siellä. Minnihän ei huhuihin usko, mutta silti hänen jokainen karva nousi pystyyn astuttuaan paikan piha-alueelle. Minni piti kättään aseellaan. Ihan varmuuden vuoksi. Hän kerkesi toivoa, ettei joutuisi käyttämään sitä, kunnes hänet ympäröi joukko ilkeästi virnuilevia liskoja. “Et sä ihan tyhmäkään näköjään ole”, joku sanoi. Liskot väistyivät sivummalle ja päästivät kaikista suurimman, violetin sävyisen neptuunialaisen ohitseen. Violetti lisko näytti johtajalta, selvästi August. Hänen perässä käveli vanha, hieman harmaantunut lisko. August ja… Parantaja? Minni mietti. “Miksi kutsui heidät? Hän kantaa sekasikiötä mukanaan”, parantaja kähisi osoittaen Minniä. Sekasikiötä? Mutta mä tulin yksin? Mitä toi vanha lisko hourailee? Minni mietti. “Mitä tarkoitat sekasikiöllä?” August kysyi kiinnostuneena katsellen samalla Minniä päästä varpaisiin. “Voitaisko vain mennä jo asiaan? Sä pyysit mut tänne ja tässä mä nyt oon”, Minni murahti. “Ekaks. Mä en pyydä vaan käsken. Toiseks. Mä käskin sun tulla yksin”, August vastasi ja osoitti Minnin taakse. Minni kääntyi katsomaan ja näki kuinka neljä hiirtä tönäistiin ringin keskelle. “Turbo mitä helvettiä te teette täällä?” Minni kysyi huomatessaan kihlattunsa. “Sitä voisin kysyä sulta”, Turbo vastasi ja Minni näki, ettei hän ollut tyytyväinen. “Tilanne vaikuttaa teidän kannaltanne huonolta. Olette saarroksissa mun sotilaiden keskellä. Teitä on vain viisi, kun meitä on 26. Luovuttakaa suosiolla”, August sanoi virnuillen ilkeästi. “Meitä ei ole tehty luovuttamaan”, Turbo vastasi ase jo valmiiksi ladattuna. “Teitte siis valintanne. Parantaja, seuraa minua ja sotilaat, voitte hoidella hiiret”, August määräsi ja poistui paikalta ilkeästi nauraen. “Tätähän te halusitte. Toimintaa! Eiköhän laita hännät heilumaan!” Turbo huudahti ja seuraavissa sekunneissa tapahtui paljon; Minni loikkasi lähimmälle katolle, Turbo hyppäsi Vinski perässään ringin ulkopuolelle sekä Moto ja Demon jäivät ringin keskelle. “Uskokaa pois! Mua ette halua suututtaa!” Demon naurahti. “Hahahaa! Hiiri luulee olevansa jotakin! Ei noin pienestä ees oo vastusta!” eräs liskoista nauroi. “Vinski katolle auttamaan Minniä. Moto! Vaihetaan paikkoja!” Turbo käski ja hyppäsi takaisin ringin sisälle samalla Moton tönäisi liskoja tieltään. “Suutu vain Demon”, Turbo sanoi selkä Demonin selkää vasten. Demon murahti uhkaavasti ja liskot vain nauroivat. “Mitä ne tekee?” Minni kysyi Vinskiltä kamppaillen samalla itseään kaksi kertaa isomman liskon kanssa. “Sen ku tietäis!” Vinski vastasi huudahtaen kivusta. Hänen kimpussaan oleva lisko kaatoi hänet ja Vinski luiskahti katolta alas. “Vinski!” Minni huudahti ja liukui katolta alas valkoturkkisen hiiren luokse. Hän auttoi Vinskin ylös ja huusi: “Turbo! Vinski on loukkaantunut!” Minni piteli toisessa kädessään asetta ja peruutti sen minkä pystyi. “Demon, muistatko kuutos luokalta sen brunen tytön joka pilkkas sua luokan eessä? Mikäs sen nimi nyt olikaan… Ti.. Tina! Ajattele sitä”, Turbo ehdotti ja se toimi. Demonin kynnet kasvoivat pituutta ja muuttuivat entistä terävämmäksi. Hänen silmät muuttuivat pikimustiksi, kuono kasvoi pituutta ja suu täyttyi veitsen terävistä hampaista ja pituutta tuli lisää ainakin 20 senttiä. Demon päästi ilmoille karjaisun joka oli kuin pahimmasta painajaisesta. Jopa Moto säikähti karjaisua niin, että menetti tasapainonsa kiveltä jolle oli hypännyt. Liskot kävivät heti tilaisuuteen käsiksi ja hyökkäsivät hänen kimppuun. Moto näki kuinka joku tuli apuun juuri ennen kuin hänen näkökenttänsä pimeni. “Turbo! Meidän pitää päästä nyt heti pois! Moto on loukkaantunut!” apuun saapunut Frank huusi ja nosti Moton ylös. Turbo ei tiennyt mitä tehdä. Hänestä tuntui kuin aika olisi pysähtynyt; Demon selän takana, Minni auttamassa Vinskiä pelon omainen ilme kasvoillaan ja Frank pitelemässä Motoa. “Turbo! Tee jotain!” Minni huusi ja yritti ampua lähestyviä liskoja. Yksi liskoista kuitenkin pääsi Minnin laukauksien ohi ja tarrasi tämän kädestä kiinni. Ase tipahti Minnin kädestä ja hän tunsi kuinka pitkät terävät kynnet upposivat hänen käteen. Turbo havahtui nykyhetkeen kuullessaan Minnin kiljaisun. Hän kääntyi ja juoksi liskojen ohi auttamaan Minniä. Turbo kiskaisi liskon irti Minnistä ja heitti sen seinään. “Kierrä takaa prätkille. Me tullaan perässä”, hän sanoi. “Mutta-” “Nyt!” Turbo ärähti keskeyttäen Minnin. Minni kääntyi ja hän sekä Vinski lähtivät prätkiä kohti. Turbo suuntasi Frankin ja Moton luokse. “Frank. Mene auttamaan Minniä ja Vinskiä. Ne suuntas prätkille. Mä meen auttaan Demonia”, Turbo sanoi ja suuntasi seuraavaksi Demonin luokse. “Demon kiirettä! Aika käy vähiin”, Turbo hoputti ystäväänsä. “Kranaatti”, Demon murahti takaisin. “Kranaatti? Mitä sä… Aivan! Kranaatti!” Turbo hoksasi ja vetäisi savukranaatin asevyöltään. Hän heitti sen jalkojensa juureen ja savun levitessä Turbo vetäisi Demonin mukanaan pois varatukikohdasta. Tukikohdan rajoilla savua oli vähemmän, mutta eteensä oli edelleen vaikea nähdä. Turbo huitoi käsillään savua ja katseli ympärilleen. Vasemmalla hän erotti savun keskellä kookkaan hahmon. Turbo lähestyi hahmoa luullen sitä Motoksi, kunnes hän muisti Moton haavoittuneen. “Tule vain, poju”, tuttuakin tutumpi ääni sanoi. Turbon sydän skippasi lyönnin ja hän alkoi peruuttaa ja sen jälkeen juosta. Hän juoksi ja juoksi, kunnes hänet pysäytti Minnin huuto: “Turbo! Pysähdy!” Turbo pysähtyi ja kääntyi Minniin päin. Hän näki ystävät Minnin takana ja huokaisi helpotuksesta. “Ooksä kunnossa?” Minni kysyi huolestuneesti. Turbo oli yhtä kalpea kuin aaveen nähnyt. Turbo kääntyi katsomaan Minniä ja vastasi: “Meidän täytyy lähtä. Nyt heti. Liskot saapuvat minä hetkenä tahansa.” Tämän sanottuaan hän vain käveli Minnin ohi prätkälleen.




Kaksi tuntia ja Minni istui Mirin työhuoneessa. “Mä olen pahoillani. Mä en tiedä mikä muhun meni”, Minni mutisi pää painuksissa. “Hei et sä voinut tietää. Sä yritit vaan suojella sulle tärkeitä hiiriä”, Miri lohdutti. “Mmm.. Mut se ei tarkota, et mun ois tarkotus tapattaa itseäni. Yks juttu jäi kyllä mietityttämään. Auguksen mukana oli parantaja joka höpisi jotain, että mä kantaisin sekasikiötä mukanani. Mitä se tarkoitti sillä?” Minni kysyi. “Oletko sä raskaana?” Miri esitti vastakysymyksen. “En kai”, Minni vastasi. “Kai? Olet vai et ole?” Miri kysyi ja meni etsimään pöydältään jotain. “En mä tiedä. Ei mun pitäis olla. Oli meillä Turbon kanssa jotain pari päivää sitte, mutta ei sitä vielä vois nähä, jos mä olisin”, Minni selitti. “Monen vuoden kokemuksen omaavat parantajat pystyvät näkemään raskauden jo parin tunnin jälkeen. Käys tekee testi ihan varmuuden vuoksi”, Miri sanoi ja ojensi Minnille valkoisen liuskan.




Tunnin päästä Turbo asteli ulos sairaalasta Minni perässään. “Turbo odota! Mä olen pahoillani!” Minni sanoi jo kymmenettä kertaa. Vihdoin Turbo pysähtyi. “Pahoillasi? Sä melkein tapatit meidät ja itses!” Turbo ärähti. “Mä en tiennyt, että te seurasitte”, Minni puolusteli. “Sun ei olisi ylipäätänsä pitänyt mennä sinne. Mitä sä oikeen ajattelit? Oonks mä tehny jotain, mikä saa sut tekee tollasta?” Turbo kysyi ja hänestä näki, että hän oli vihainen. “Mä sain sen viestin Augukselta sillon pari päivää sitte. Mä taisin jättää kertomatta, että siinä käskettiin mennä tonne, jotta sä ja muut pysyisitte hengissä”, Minni vastasi katse tiukasti maassa. “Minni sun ei ole tarkoitus suojella meitä. Varsinkaan mua. Joo, sä oot kenraali, mutta kenraalin ei kuulu tapattaa itseään! Meidän tai ainakin mun tehtävä on suojella sua. Ei toisinpäin. Ja mitä osaa sä et tajunnut, kun mä käskin olla satuttamatta itseäs?” Turbo kysyi edelleen vihoissaan. Minni ei vastannut mitään. Katsoi vain maahan yrittäen peitellä kyyneleitään, jotka valuivat hänen silmistään ja putosivat sitten maahan. Turbo huomasi, että kaikki ei ollut kunnossa. “Minni? Hei, hei, älä itke”, Turbo sanoi lohduttavasti ja halasi Minniä. “Anteeksi. Mä en ois saanu huutaa, mutta mä haluan sun ymmärtävän, että mä rakastan sua ja mä en halua sun loukkaantuvan. Mä pelästyin toden teolla, kun mä näin sut niiden liskojen ympäröimänä”, Turbo sanoi ja nosti hellästi Minnin päätä. “Turbo mä olen raskaana”, Minni sanoi katsoen kihlattuaan suoraan silmiin. Jälleen maailma pysähtyi Turbon silmissä. “Mitä? Miten?” Turbo kysyi ihmeissään, mutta hämmentyneenä. “Mun synttäri-ilta. Muistatko? Me tultiin kämpille ja tehtiin se”, Minni vastasi pyyhkien kyyneleitään. “Täähän on.. Täähän on uskomatonta”, Turbo sanoi ja painoi kihlattunsa huulille hellän suudelman. “Mm, mutta me ei voida kertoa tästä vielä kellekään”, Minni sanoi keskeyttäen suudelman. “Miksei?” Turbo kysyi hämillään. “Kahen ekan kuukauden aikana voi tapahtua mitä tahansa. Ootetaan nää ekat kaks kuukautta ja kerrotaan sitte. Onks muuten Moto ja Vinski kunnossa?” Minni kysyi vielä. “On ja ei. Vinski on tajuissaan ja sen jalka on murtuneena sekä sillä on lievä aivotärähdys. Moto puolestaan ei ole tajuissaan”, Turbo kertoi huokaisten. “Mä olen pahoillani. Mä en ois saanu mennä sinne”, Minni sanoi painaen jälleen päänsä kohti maata. “Setvitään se asia myöhemmin. Nyt meillä on paljon tärkeämpää ajateltavaa”, Turbo lohdutti hymyillen painaen samalla hellästi vasemman kätensä Minnin vatsalle ja vetäisi tämän hellän suudelmaan.


A/N: Anteeksi, että tässä kesti näin kauan. No, mutta nyt tää on täällä ja vaikka tästä tulikin vähän lyhyempi, niin ainakin jäi hyvään kohtaan Smile

_________________
"Räjäytetään ovi auki, pannaan kalusto remonttiin ja paiskataan Nuikki päin seinää!"~Vinski
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Prätkisfan



Viestien lukumäärä : 99
Join date : 25.08.2016

ViestiAihe: Vs: Totta vai Tarua? K15   Ma Huhti 24 2017, 23:26

Siiiiiiis omg mikä osa!!! Very Happy oon aivan fiiliksissä. Taistelukohdissa piti sulkee puhelin hetkeks kun meni niin jännäks. Ja oih toi Minnin raskaus <3
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Puvitsu

avatar

Viestien lukumäärä : 231
Join date : 02.08.2015
Paikkakunta : oulu

ViestiAihe: Vs: Totta vai Tarua? K15   Ti Huhti 25 2017, 07:19

Prätkisfan kirjoitti:
Siiiiiiis omg mikä osa!!! Very Happy oon aivan fiiliksissä. Taistelukohdissa piti sulkee puhelin hetkeks kun meni niin jännäks. Ja oih toi Minnin raskaus <3
Hahaha kiva että tykkäät  Smile. Kyllä itsekin teet välillä niin upeita tastelukohtauksia, että on pakko vähintään kattoa muualle hetkeksi Smile

_________________
"Räjäytetään ovi auki, pannaan kalusto remonttiin ja paiskataan Nuikki päin seinää!"~Vinski
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Prätkisfan



Viestien lukumäärä : 99
Join date : 25.08.2016

ViestiAihe: Vs: Totta vai Tarua? K15   Ti Huhti 25 2017, 10:11

Puvitsu kirjoitti:
Prätkisfan kirjoitti:
Siiiiiiis omg mikä osa!!! Very Happy oon aivan fiiliksissä. Taistelukohdissa piti sulkee puhelin hetkeks kun meni niin jännäks. Ja oih toi Minnin raskaus <3
Hahaha kiva että tykkäät  Smile. Kyllä itsekin teet välillä niin upeita tastelukohtauksia, että on pakko vähintään kattoa muualle hetkeksi Smile
Haha kiitos Very Happy
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Prätkämimmi



Viestien lukumäärä : 4033
Join date : 18.01.2015

ViestiAihe: Vs: Totta vai Tarua? K15   Ti Huhti 25 2017, 14:35

Jee viimeinkin jatkoo Very Happy. Sulla on aivan mahtava kerronta tyyli. Jatka pian pliis.
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Sponsored content




ViestiAihe: Vs: Totta vai Tarua? K15   

Takaisin alkuun Siirry alas
 
Totta vai Tarua? K15
Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Takaisin alkuun 
Sivu 2 / 2Siirry sivulle : Edellinen  1, 2

Oikeudet tällä foorumilla:Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa
Last Chance Garage :: Fanfiction ja fanitaide :: Prätkähiiritarinat K15-K18-
Siirry: