Last Chance Garage

Suomenkielinen foorumi Prätkähiiret Marsista - sarjan faneille.
 
PääsivuPääsivu  KalenteriKalenteri  FAQFAQ  HakuHaku  KäyttäjälistaKäyttäjälista  KäyttäjäryhmätKäyttäjäryhmät  RekisteröidyRekisteröidy  Kirjaudu sisään  

Jaa | 
 

 Totta vai Tarua? K15

Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Siirry alas 
Siirry sivulle : Edellinen  1, 2
KirjoittajaViesti
Prätkämimmi



Viestien lukumäärä : 2733
Join date : 18.01.2015

ViestiAihe: Vs: Totta vai Tarua? K15   Su Tammi 08 2017, 08:40

Heh aika hyvin Rolling Eyes. Tää on tosi hyvä tarina. Jatka pian pliis. Voiks sä spoilata pikkusen. Siepataaks Moto?
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Puvitsu



Viestien lukumäärä : 199
Join date : 02.08.2015
Paikkakunta : oulu

ViestiAihe: Vs: Totta vai Tarua? K15   Su Tammi 08 2017, 15:47

Prätkämimmi kirjoitti:
Voiks sä spoilata pikkusen. Siepataaks Moto?
Eihän sitä koskaan tiedä, mtä mun pään sisäinen tarinankertoja keksii  Rolling Eyes

_________________
"Räjäytetään ovi auki, pannaan kalusto remonttiin ja paiskataan Nuikki päin seinää!"~Vinski


Viimeinen muokkaaja, Puvitsu pvm Ma Tammi 09 2017, 06:49, muokattu 2 kertaa
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Puvitsu



Viestien lukumäärä : 199
Join date : 02.08.2015
Paikkakunta : oulu

ViestiAihe: Vs: Totta vai Tarua? K15   Ma Tammi 09 2017, 06:49

Totta vai Tarua?
------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Osa 9: Kateissa


Kun me palattiin Neptunukselta mä luulin, että kaikki alkais sujua paremmin. Mä olin väärässä. Kaikki me pahempaan suuntaan. Toki Miran ja Janen paluu oli hyvä juttu, mutta sen jälkeen kaikki alkoi mennä pieleen. Vuoden viimeiset kaksi kuukautta olivat kaikista pahimmat. Niin kuin äitimuorilla on tapana sanoa: “Älä jumitu menneeseen, vaan nosta pääsi ja katso tulevaan.” Juuri niin aijon tehdä.


Allekirjoittanut: Moto


Aamun sarastaessa neljä soturia valmistautui matkaan. “Miten niin mä en saa tulla?” Bella kysyi Motolta ärtyneenä siitä, ettei päässyt jätkien ja Janen mukaan. “Siellä voi olla vaarallista”, Moto vastasi ja kiinnitti asevyötä lanteilleen. “Saahan Janenki tulla, nii miks mä en sais?” Bella kysyi. “Jane on taistellu ennenki. Sulla taas ei oo kunnon kokemusta siitä”, Moto huomautti. “Anteeks vaan, mutta jo et satu muistaan, mäkin olin Neptunuksella ja Maassa taistelin teijän kaa Leipistä vastaan!” Bella muistutti kädet puuskassa. “Bella usko jo. Sä et ole tulossa mukaan. Nyt mennään”, Turbo sanoin keskeyttäen pariskunnan riidan. “Uskomatonta!” Bella tuhahti vihaisena ja poistui paikalta paiskaten oven perässään kiinni. “Kiitti Turbo. Mä olin jo varma, ettei se ois antanu periksi”, Moto sanoi ja vetäisi kypärän päähänsä. “Mitä pienistä. Mennään nyt”, Turbo sanoi ja nousi prätkälleen.


“Näkyyks mitään?” Turbo kysyi radiopuhelimen kautta muilta. “Ei mitään. Eiku ootas. Mä löysin jälkiä”, Moto kertoi. “Mä tuun sinne”, Turbo ilmoitti ja lähti Motoa kohti. Moto istahti läheiselle kivelle ja pyyhki hikipisarat otsaltaan. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja lämpö vain kohosi. “Huh ku on kuuma! Viimeksi tääl olin näin kuuma ennen suurta sotaa”, Moto muisteli, kunnes joku keskeytti hänet huutamalla: “Irti, senkin saasta!” Moto tunnisti äänen ja juoksi sitä kohti. Mutkan takana hän näki neptuunialaisen joka piteli Bellaa tiukassa otteessa. “Bella! Irti hänestä!” Moto huusi ja juoksi liskoa kohti, joka kuitenkin katosi silmänräpäyksessä Bella mukanaan. “Ei. Bella! Ei!” Moto sanoi ja putosi polvilleen kohtaan jossa vielä hetki sitten Bella oli seissyt. Nyt jäljellä oli enää hopeinen kaulakoru jonka Moto oli antanut hänelle Maassa. Turbo tuli paikalle ja huolestui nähdessään Moton polvillaan maassa. “Ooksä kunnossa? Mitä tapahtui?” Turbo kysyi. “Se sieppas Bellan”, Moto kertoi ja puristi kaulakorua kädessään. “Mitä? Kuka?” Turbo kysyi järkyttyneenä. “Se lisko”, Moto ärähti ja nousi ylös. “Mä lähen ettiin sen”, hän jatkoi ja lähti prätkäänsä kohti. “Moto, venaas vähän. Et sä voi noin yhtäkkiä vaan lähtä”, Turbo sanoi ja seurasi Motoa. “No mitä mun sitte pitäs tehä? Antaa Bellan kuolla niinku Tuulinki?” Moto murahti. “Ei.. Mä tuun mukaan”, Turbo sanoi ja hyppäs prätkälleen. Hän otti radiopuhelimen ja ilmoitti: “Vinski ja Jane, Bella on kaapattu ja mä sekä Moto lähetään ettiin se. Palatkaa armeijalle ja kertokaa Minnille mitä on tapahtunu.” “Okei, olkaa varovaisia”, Jane vastasi.


“Minni! Hätätapaus! Bella kaapattiin ja Turbo ja Moto lähti ettiin sitä”, Jane kertoi heidän palattuaan armeijalle. “Mitä? Ilmottamatta ensin mitään?” Minni kysyi. “No niin. Turbo käski vaan kertoa sulle”, Jane jatkoi. “Hemmetti. Se jätkä saa kuulla kunniansa, kun se palaa”, Minni murahti ja kiiruhti komentokeskukselle. “Xeves, yhdistä Turbon prätkään”, Minni käski. Xeves kirjoitti näytölle jotain ja yhdisti sitten. Minni laittoi kuulokkeet korvilleen ja hetken päästä Turbo vastasi: “Minni nyt on vähän huono tilanne.” “Et sitten viittinyt kertoa mulle, että te lähette ettiin Bellaa”, Minni sanoi ärtyneenä. “Minni, pyydän, puhutaan myöhemmin. Mun pitää nyt-” Turbo sanoi kunnes räjähdys keskeytti hänet. “Turbo? Turbo kuuleksä?” Minni kysyi, mutta vastausta ei tullut. “Linja katkes”, Xeves kertoi ja yritti saada uudestaan yhteyttä. Ei vastausta. “Hemmetti!” Minni huudahti ja otti kuulokkeet korviltaan. “Cody, kokoa joukot. Tavataan prätkätallilla”, Minni komensi ja poistui komentokeskuksesta. Hän kiirehti toimistolleen. Minni kaivoi laatikostaan punaisen huivin jonka hän sitoi ranteeseensa. Turbo toivottavasti sä oot kunnossa. Minni ajatteli, nappasi aseensa ja lähti kohti prätkätallia.


Samaan aikaan toisaalla Turbo alkoi palata tajuihinsa. Auh, mun pää. Mitä tapahtui? Hän ajatteli ja yritti nousta ylös, mutta hänen vasen jalkansa petti alta. “Hemmetti!” Turbo murahti pidellen jalkaansa. Yhtäkkiä hän muisti, ettei tullut yksin. “Moto? Moto ooksä kunnossa? Moto!” Turbo huusi, mutta ei saanut vastausta. Oh man. Entä jos sillä on taju kankaalla? Tai entä jos joku on kaapannu sen? Turbo ajatteli ja raahasi itsensä läheisen kiven luo. Hän nojasi kiveen ja otti vasemmasta jalastaan saappaan pois. Turbo kääri lahkeensa ja näki syvän haavan pohkeessaan. Hän otti huivin kaulastaan ja sitoi sen haavan suojaksi. Hetken päästä Turbo kuuli moottorin äänen jostain kauempaa edessään. Hän piiloutui kiven taakse ja toivoi parasta. Ääni lähestyi entisestään ja pysähtyi lopulta jossain hänen takanaan. Turbo sulki silmänsä kuunteli. “Räjähdys tapahtui täällä. Ketään ei kuitenkaan näy, joten jatketaan eteenpäin”, Minni sanoi.  “Minni! Täällä!” Turbo huusi tunnistettuaan Minnin äänen. Minni kiiruhti Turbon luo ja laskeutui polvilleen tämän eteen. “Ooksä kunnossa? Pystyksä käveleen?” Minni kysyi katsellen Turboa päästä varpaisiin. “Mun vasen jalka taitaa olla murtunut”, Turbo selitti. “Mä autan”, Minni sanoi ja auttoi Turbon ylös. “Näitteks te Motoa missään?” Turbo kysyi heidän kävellessä Minnin prätkälle. “Ei nähty. Ne liskot saatto viedä sen. Mä lähetän partion ettiin sitä”, Minni selitti. “Entä mun prätkä?” Turbo kysyi. “Se on kunnossa. Cody voi ajaa sen armeijalle”, Minni vastasi ja auttoi Turbon prätkälleen.


Myöhemmin Puvitsu puhdisti, tikkasi ja sitoi Turbon jalan. “Sun pitää käyttää keppejä nyt jonkin aikaa. Tuu ens viikolla takasin, niin katotaan tilanne”, Puvitsu sanoi ja antoi Turbolle kepit. “Eikä sitten rehkimistä pariin kolmeen viikkoon”, hän muistutti vielä ennen kuin Turbo sai lähteä. Minni odotti Puvitsun toimiston ulkopuolella. “No, miten meni?” hän kysyi. “Ei rehkimistä pariin kolmeen viikkoon ja ens viikolla tarkistukseen”, Turbo kertoi. He kävelivät kahvilaan ja istuivat pöydän ääreen. “Mä lähetin sen etsintäpartion”, Minni kertoi. “Onks kuulunu mitään?”, Turbo kysyi. “Ei”, Minni vastasi huokaisten. “Kyllä ne löytyy. Älä huoli”, Turbo lohdutti Minniä. “Mä vaan toivoin, että kaikki alkaisi sujua paremmin”, Minni sanoi. “Kyl mä uskon, et kaikki kääntyy vielä parempaan”, Turbo sanoi pidellen samalla Minniä kädestä. Minni vilkaisi Turboa hymyillen ja huokaisi syvään.


Moto heräsi himmeästi valaistusta sellistä. Missä mä oikein olen? Hän ajatteli noustessaan ylös. “Moto? Säkö?” joku kysyi Moton takaa. Moto kääntyi katsomaan ja näki Bellan. “Bella”, Moto huokaisi helpotuksesta ja halasi naista. “Ooksä kunnossa? Mä pelästyin kuollakseni asti, kun se lisko kaappas sut!” Moto kertoi ja halasi Bellaa. “Ei hätää. Mä oon kunnossa, mut ooksä?” Bella kysyi ja katseli Motoa huolestuneesti. “Mulla ei oo hätää. Onks Turbo tääl?” Moto kysyi ja katseli ympärilleen. “Ei, olikse sitten mukana?” Bella ihmetteli. “Oli. Toivottavasti se on kunnossa”, Moto sanoi. He kuulivat kuinka ovi aukesi jossain sellin ulkopuolella. “Kas, kas. Te olette hereillä. Mainiota”, joku sanoin. Moton mielestä ääni oli tuttu. Hän ei vain muistanut, että miksi. “Kuka sä oot ja mitä sä haluat meistä?” Moto kysyi pitäen Bellan kädestä kiinni. “Ihme, ettet ole vielä tunnistanut mua. Mieti tarkkaan, kuka haluaisi teistä prätkähiiristä eroo enemmän ku kukaan muu?” ääni kysyi ja astui esiin varjoista. “Masi”, Moto murahti. “Aivan. Minä se olen. Luulitteko te tosiaan päässeenne minusta eroon? Hah! Naurettavaa!” Masi nauroi, mutta jatkoi vielä: “Ah. Unohdinkin esitellä teille uuden apulaiseni.” Huoneeseen Masin vierelle käveli nainen, jota Moto ei ollut tavannut viiteen vuoteen. Nainen oli kaikille tuttu Anni. “Anni? Sä oot elossa?” Moto ihmetteli, mutta ei saanut vaaleaturkkiselta naiselta vastausta. “Tottakai hän on elossa! Hän on ollut täällä minun kanssani!” Masi virkkoi. “Sä saat ton kuulostaan siltä, että kaikki sun seurassa pysyis hengissä”, Moto sanoi. “Noh noh. Äläs nyt liioittele, mutta oot sä osittain oikeassa, nimittäin teidän kahden aika on lyhyt”, Masi naurahti ja poistui huoneesta. Anni katsoi Masin perään ja tuli sitten sellin luo. “Mä tiiän miten täältä pääsee pois”, hän kuiskasi “mutta teidän täytyy odottaa. Jos mun suunnitelma toimii me päästään pois huomen aamulla”, Anni jatkoi ja ojensi pienen paketin Motolle. “Syökää. Teillä on varmasti nälkä”, Anni sanoi ja poistui. “Kuka toi oli?” Bella kysyi Annin mentyä. “Hän on Anni. Hän katosi noin viisi vuotta sitten suuren sodan aikana. Anni ja Vinski olivat hyvin läheisiä. Ikäeroa heillä on melkein kymmenen vuotta, mutta ei se heitä paljoo kyllä haitannu. Anni oli siis meidän vapaustaistelijoiden mekaanikko, mutta hän hoiti myös kaikki taistelukentällä saamat ruhjeemme”, Moto kertoi. “Eli hän on vähän niinku Santtu?” Bella kysyi. “Vähän niinku”, Moto vastasi ja avasi pienen paketin. Sen sisällä oli kaksi voileipää ja vesipullo. Hymy kohosi Moton kasvoille tajutessaan, ettei Anni ollut muuttunut pätkääkään.

A/N: No niin nyt saatiin vähän jännitystä taas vaihteeksi Rolling Eyes Tosiaan julkasin tän nyt näin aamulla, mutta illalla tulee kyllä vielä jatkoa, tosin aattelin illalla jatkaa tota Marsin menneisyyttä Rolling Eyes

_________________
"Räjäytetään ovi auki, pannaan kalusto remonttiin ja paiskataan Nuikki päin seinää!"~Vinski
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Prätkämimmi



Viestien lukumäärä : 2733
Join date : 18.01.2015

ViestiAihe: Vs: Totta vai Tarua? K15   Ma Tammi 09 2017, 08:00

Ou jeah Rolling Eyes ! Tää oli mahtis pätkä. Se et sä vedin peliin Masin niin se on tajuttoman siistiä suoraan sanoen. Toivottavasti tää Annin suunnitelma toimii ja ne pääsee ehjinä ulos vaik musta tuntuukin siltä et jokin menee pieleen. Jatka pian pliis.
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Puvitsu



Viestien lukumäärä : 199
Join date : 02.08.2015
Paikkakunta : oulu

ViestiAihe: Vs: Totta vai Tarua? K15   La Tammi 14 2017, 23:33

Kiitokset Prätkämimmi Smile
---------------------------------------------------------
Totta vai Tarua?
------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Osa 10: Totuus


Voiko entiseen viholliseensa rakastua? Ensin en uskonut, että vois, mutta eräs uusi ystäväni todisti asian olevan toisin. Entiseen viholliseen voi siis rakastua. Ah, rakkaus. Mä olen tasan kerran rakastunut. Maassa ei ollut muita hiiriä, kuin vanhempani ja minä, kunnes Moto, Turbo ja Vinski saapuivat. Mä rakastuin Motoon heti ensi silmäyksellä ja rakastan kyllä edelleen. Mä oisin varmaan vielki Maassa, jos en ois tavannu Motoa.


Allekirjoittanut: Bella


Aamun sarastaessa etsintäpartio palasi tyhjin käsin. “Kenraali me emme löytäneet mitään. Tutkimme koko alueen autioitunutta Kraaterikaupunkia myöten”, sotilas kertoi hieman väsyneenä Minnille. “Selvä. Menkää lepäämään. Olette ansainneet sen”, Minni huokaisi ja sotilas poistui paikalta. “Onks Kraaterikaupunki autio?” Turbo kysyi Minni viereltä. “On. Ei siel kukaan oo asunu Plutolaisten tulon jälkeen”, Minni selitti. Turbo huokaisi hieman pettyneenä. Hän oli toivonut, että kaupunki pysyisi ennallaan plutolaisista huolimatta. “Hei, älä huoli. Ylipäällikkö on suunnitellut sen uudelleen rakentamista”, Minni sanoi. “Ylipäällikkö? Niin kuka?” Turbo ihmetteli. “Aivan. Mä en ookkaan viel kertonut. Sillä aikaa kun te olitte Maassa, Marsiin äänestettiin ylipäällikkö joka vähän niinku johtaa Marsia ja pitää huolen politiikasta ja siitä, että Marsissa on turvallista asua”, Minni selitti. “Aaa, aivan. Kunhan se ei oo samanlaine pelle ku plutolaisten ylipäällikkö”, Turbo naurahti. “Ei ole. Hänen nimensä on Stefan. Hän on oikein luotettava ja hyväsydäminen”, Minni kertoi. “Toivottavasti”, Turbo sanoi ja vilkaisi kelloa. “Kello näyttäs olevan kuus. Ketä sä aattelit lähettää seuraavaan etsintäpartioon?” Turbo kysyi. “Mä mietin, et ainakin Vinski ja Jane. Muuten mä oisin lähettänyt sutki, mut ton sun jalan takia se on mahdotonta”, Minni kertoi. “Pystynks mä ees jotenki auttaan?” Turbo kysyi. “No sä voisit miettii ketä muita me lähetetään kaksosten lisäksi”, Minni keksi. “Mite ois Cody ja Miikhali?” Turbo ehdotti. “Hyvä idea. Tehään niin”, Minni sanoi. “Mut, oisko parempi, et sä meet kans? Meinaan, et jos kauhu kaksoset laittaa johtamaan ryhmää niin mä oon aika varma, että siit ei tuu kyl yhtään mitään”, Turbo huomautti. “No siinä sä oot kyllä täysin oikeassa”, Minni naurahti ja he lähtivät kertomaan suunnitelmastaan muille.


“Hyvää huomenta vangit! Nukuitteko hyvin?” Masi kysyi virnistäen tullessaan Moton ja Bellan luo. “Se tuskin kiinnostaa sua, rotta”, Moto murahti selkä Masiin päin. “Noh noh. Ei aloiteta tätä heti aamusta”, Masi sanoi ja nojasi kalteriin. “Mietin tässä, mitähän ystävänne mahtavat pitää pienestä yllätyksestäni, kun he saapuvat”, Masi mietti ääneen. “Voin luvata, että se tulee ainakin räjähtämään käsiin”, hän jatkoi hymyillen ilkeästi. Moto kääntyi ympäri ja kohtasi Masin kasvotusten. “Mitä sä ikinä suunnitteletkaan mä voin luvata sen epäonnistuvan”, Moto sanoi katsoen Masia silmästä silmään tuimalla katseella. “En olisi niin varma, Moto. Kuten hyvin tiedät minun suunnitelmani toimivat lähes aina. Toimivathan ne Annin kanssakin”, Masi muistutti. “Mutta muista. Me ollaan aika useasti selvitty sun suunnitelmista”, Moto sanoi. Masi naurahti ja kääntyi lähteäkseen. “Ajat ovat muuttuneet, Moto. Ajat ovat muuttuneet”, Masi sanoi ja poistui huoneesta. Hetkeä myöhemmin Anni tuli paikalle. “Okei, nyt on meidän aika toimia. Mä onnistuin skannata Turbon ja Vinskin prätkien sijainnit. Turbon prätkä ei liiku, mutta Vinski näyttäis olevan 200 metrin päässä”, Anni sanoi avatessaan sellin ovea. “Anni, Masi puhui jostain räjähtävästä yllätyksestä”, Moto kertoi hänen ja Bellan päästyä ulos sellistä. “Mulla ei oo mitään hajua siitä, mutta mä voin yrittää selvittää mitä se meinaa. Nyt seuratkaa mua”, Anni sanoi ja he poistuivat huoneesta.


“Oorait! Pysähytääs tähän!” Minni sanoi ryhmälleen. He pysähtyivät ja nousivat prätkiltään. “Mistä sä tiiät, et me ollaan perillä?” Vinski kysyi Minnin lähdettyä johdattamaan joukkoa luolaa kohti. “Xeves etsi Moton prätkän ja hän sai koordinaatit jotka johtavat tähän luolaan”, Minni selitti. He jatkoivat luolan perälle josta lähti portaat alas. “Okei, suunnitelma on tämä: Vinski ja Jane ovat yks ryhmä ja minä, Cody ja Miikhali muodostamme toisen. Vinskin ja Janen tehtävänä on löytää Moto ja Bella. Me muut eliminoimme vihollisen”, Minni selitti samalla kun he laskeutuivat portaita alas. Käytävä jakautui heti kahteen suuntaan. Vinski ja Jane lähtivät oikealle ja muut vasemmalle. Minni ystävineen käveli käytävää, kunnes nurkan takaa ilmestyi kaksi rottaa. “Rottia”, Minni murahti ja otti aseensa esille. Cody ja Miikhali tekivät saman. Rotat alkoivat ampua heti huomattuaan hiiret. Minni ampui molemmat kahdella laukauksella. Miikhali ja Cody katsoivat toisiaan hämillää ja sen jälkeen Minniä. “Monen vuoden työ tuottaa tulosta. Nyt pitää liikkua hiljaa ja toivoa, ettei kukaan kuullut äskeisiä laukauksia”, Minni sanoi. Hän ei kuitenkaan tiennyt Masin tarkkailevan heitä valvontakameroiden avulla. “Voi kenraali. En olisi kyllä itse noin itsevarma. Tietäisitpä vaan, mitä teillä on vastassanne”, Masi sanoi virnuillen videokuvalle.  


Moto, Bella ja Anni olivat saapuneet hämärään huoneeseen. “Täällä mäkään en ole ennen käynyt” Anni sanoi. Hänen huomionsa kuitenkin kohdistui outoon piipitukseen huoneen perältä. Anni meni katsomaan ja sanoi järkyttyneenä: “Tätä se saasta on suunnitellut! Pommi. Se räjähtää kymmenen minuutin päästä!” “Mitä me nyt tehään?” Bella kysyi kauhuissaan. “Mä voin yrittää purkaa sen”, Anni sanoi ja tärisevin käsin hän tutki pommia. Yhtäkkiä huoneen ovi avautui. Moto valmistautui jo tappeluun rottia vastaan, mutta helpottui huomatessaan, ettei huoneeseen tullutkaat rottia. “Vinski, Jane! Mitä te täällä?” Moto kysyi. “Me tultiin hakee teijät pois täältä”, Vinski kertoi. “Vinski?” Anni kysyi kuullessaan tutun äänen. Vinski katsoi Moton taakse ja näki naisen jonka oli nähnyt viimeksi viisi vuotta sitten. “Anni? Sä oot elossa”, Vinski sanoi huojentuneena ja käveli Annin luo. “Niin näytän olevan. Sulla on edelleen toi maski”, Anni sanoi hymyillen. “Emmä siitä luopuiskaan”, Vinski myönsi raapien niskaansa. “Anteeksi pilata herkkä hetkenne, mutta mä huomasin ton pommin ja näköjään aika alkaa olla vähissä”, Jane sanoi hermostuneesti ja osoitti pommia. “Aivan. Meillä on enää seitsemän minuuttia aikaa”, Anni sanoi ja palasi pommin luo. Minni ilmestyi huoneeseen kättään pidellen. Miikhali ja Cody tulivat heti perässä ja sulkivat oven. “Meillä on ongelma”, Minni kertoi hengästyneenä. “Niin on”, Jane sanoi ja osoitti pommia. “Ei hitto. Pommiki vielä”, Minni huokaisi ja käveli pommin luo. “Anni? Sä oot elossa?” Minni kysyi hämmentyneenä huomatessaan vanhan ystävänsä. “Noin se Vinskikin sanoi hetki sitten”, Anni sanoi. Jälleen ovi lennähti auki, mutta tällä kertaa sisään lensi valkoturkkinen tyttö vaaleansinisillä hiuksilla. Huoneeseen tuli myös joukko rottia. “Hahahaa! Luulitteko oikeasti pääsevänne pois elossa?” Masi sanoi nauraen ilkeästi. “Masi, senkin monsteri! Olisi pitänyt arvata!” Minni murahti vihaisena. “Rakas kenraali. Minultahan ei jää mikään huomaamatta”, Masi virkkoi ja osoitti nurkassa olevaa valvontakameraa. “Mutta, nyt minun pitää poistua, etten räjähdä itse. Pitäkää hauskaa!” Masi sanoi ja oli jo poistumassa huoneesta, kun joku syöksähti rottien ohi hänen kimppuun ja lennätti Masin keskelle huonetta. “Eipäs hoppuilla”, ruskeaturkkinen mies hiiri mustilla hiuksilla sanoi ja nosti Masin kauluksista ylös. “Hyökätkää älkääkä vain seiskö siellä!” Masi komensi joukkojaan. “Vinski ja Moto suojatkaa Annia!” Minni käski ja kaksikko asettui Anni turvaksi. “Ei oo aikaa tapella! Tää räjähtää parissa minuutissa!” Anni huusi ja nousi ylös. “Perääntykää!” Minni huusi ja auttoi valkoturkkisen naisen ylös lattialta. “Mä oon ettiny sua Minni”, nainen kertoi heidän raivatessa tietä ulos huoneesta. Rotat eivät kuitenkaan hellittäneet suosiolla. “Moto! Vähän jeesiä!” Vinski huusi tapellessaan kahta kookasta rottaa vastaan. Moto tuli auttamaan ja kun kaikki rotat oli nujerrettu he juoksivat nopeasti ulos. Juuri ulos päästyään kuului räjähdys ja luola rojahti kasaan. “Onks kaikki kunnossa?” Minni kysyi hengästyneenä tarkastaessaan joukkoa. “Mitä me tälle tehään?” ruskeaturkkinen mies kysyi roikottaen edelleen Masia. “Se viedään tyrmään”, Minni sanoi tuijottaen inhoten Masia. “Ei onnistu!” Masi huusi ja irtautui hiiren otteesta. Masi lähti juoksemaan jyrkännettä kohti. Vinski juoksi perään. “Vinski!” Anni huusi ja lähti Vinskin perään. Masi pysähtyi lopulta jyrkänteen reunalla. “Oh shit”, hän murahti huomatessaan, ettei voisi hypätä toiselle puolelle ja alas oli kuitenkin pitkä matka. “Sä et pääse pakoon, rotta!” Vinski huusi ja Masi kääntyi katsomaan häntä. “Sori, mut mua ei oo luotu linnaan. Nähdään toisella puolen, Vinski”, Masi sanoi ja kaatui taaksepäin pudoten jyrkänteeltä. Vinski kurkisti reunan yli. “Anna olla. Se sai opetuksensa”, Anni sanoi Vinskin takaa. Vinski nyökkäsi ja he palasivat muiden luo. “Rotta sai opetuksen ja putosi jyrkänteeltä”, Anni kertoi Minnille. “Hyvä. Nyt kertokaas, keitä te kaks ootte?” Minni kysyi ja kääntyi katsomaan kahta vierasta. “Tarkoitat kai neljää?” kuului vastaus Minnin takaa. Minni kääntyi katsomaan ja näki punahiuksisen hiiren jonka vieressä seisoi mustahiuksinen mies. “Stella? Ja Max?” Minni kysyi ja katsoi Maxia hiukan inhoten. “Hei vaan”, Max sanoi hermostuneena. Stella halasi Minniä tiukasti. “Pitkästä aikaa! Äläkä Maxista välitä, sitä paitsi se on muuttunut. Ja me seurustellaan”, Stella myönsi päästettyään Minnistä irti. “Mitä? Stella sä oot vasta.. Niin, kuinka vanha?” Minni kysyi. “Mä oon 19”, Stella kertoi. “Et sä niin vanha voi vielä olla”, Moto sanoi liittyen keskusteluun. “Valitettavasti olen. Niin ja kait te Jackin muistatte?” Stella kysyi ja viittasi ruskeaturkkista miestä kohti. “Jack? Suthan kaapattiin?” Minni ihmetteli. “Joo, mut mä karkasin”, Jack kertoi. “Entä tää söpöläinen?” Vinski kysyi katsellen sinihiuksista nais hiirtä. “Nimeni on Lara. Olen itseasiassa etsimässä isääni”, Lara kertoi. “Isääsi? Tunnemmeko hänet? Meinaan et sähän oot ettiny mua?” Minni kysyi. “Tunnette. Hänen nimensä on Rontti. Kenraali Rontti”, Lara kertoi saaden kaikki erittäin hämmentyneiksi.

A/N: Tan tan taa. Rontilla tytär? Eikai? Toivottavasti tykkäsitte ja vaikka Maraton2017 loppuukin tänään, niin aattelin alkaa postaileen jatkoa stooreihini vähän useammin kuin viime vuonna Wink . Muuten, kirjoitetaanko se Miikhali vai Miihkali scratch ?

_________________
"Räjäytetään ovi auki, pannaan kalusto remonttiin ja paiskataan Nuikki päin seinää!"~Vinski
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Prätkämimmi



Viestien lukumäärä : 2733
Join date : 18.01.2015

ViestiAihe: Vs: Totta vai Tarua? K15   Su Tammi 15 2017, 08:47

Vau tähän alkaa muistuttaa saippuaoopperaa Wink. Musta se on Miihkali. Sä oot tosi hyvä. Jatka pian pliis.
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Puvitsu



Viestien lukumäärä : 199
Join date : 02.08.2015
Paikkakunta : oulu

ViestiAihe: Vs: Totta vai Tarua? K15   Ti Tammi 31 2017, 22:03

Niinhän se taitaa olla, että se on Miihkali, no yritämpä sitte jatkossa kirjoittaa sen niin Smile
---------------------------------------------------------------------------------------------
Totta vai Tarua?
------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Osa 11: Kosketus
Mä en voi usko, että mulla ois tytär. Miten se on mahollista? Kun Emily kuoli mä en tiennyt hänen olevan raskaana. Turhauttavaa.. Jos mä oisin tiennyt mä en ois lähtenyt ja silloin Emily ei olisi kuollut. Miksei Emily edes ilmoittanut? No, menneisyys on mennyttä ja mä en voi sitä muuttaa, vaikka haluaisinkin. Täytyy vain jatkaa eteenpäin ja toivoa, ettei Lara ole vihainen mulle.


Allekirjoittanut: Entinen Kenraali Rontti


“Rontin tytär?! Et voi olla”, Vinski sanoi pudistellen epäuskoisesti päätään. “Näin mä oletan. Mulla kun ei ole kuin tää kuva”, Lara kertoi ja kaivoi taskustaan pienen valokuvan, jonka hän näytti muille. Valokuvassa oli nuoren näköinen Rontti ja nainen joka näytti Laralta. “Onks toi Rontti? Ja toi nainen on kait Emily?” Minni kysyi Laralta. “Jep. Äitini ja isäni”, Lara sanoi ja työnsi kuvan takaisin taskuunsa. “Mä en voi kyllä vielkää uskoa, et Rontilla ois tytär”, Vinski sanoi epäuskoisena.  “Oli miten oli meidän pitää nyt palata ja kertoa Rontille”, Minni sanoi ja muut nyökkäsivät myöntävästi.


“Mis Minni?” Rontti kysyi Turbolta. “Meni muiden kaa ettii Motoo ja Bellaa. Miks nii?” Turbo vastasi. “Sitä vaan, ku meijän ois pitäny tavata kahvilas puol tuntii sitte”, Rontti sanoi ja vilkaisi seinällä olevaa kelloa. Kello läheni kahtatoista ja Turbo alkoi huolestua. Heidän pitäis olla jo täällä. Mikä kestää? Hän ajatteli. Turbo ja Rontti kuulivat käytävän päässä olevan oven aukeavan. Ovesta käveli sekalainen joukko Minnin johdolla. “Vihdoin! Te tulitte takas”, Turbo sanoi hymyillen ja nilkutti keppiensä avulla Minnin luo. “Vähän veny, ku saatiin seuraa”, Minni sanoi ja näytti takanaan olevia hiiriä. “Stella ja Jack? Anni? Tee ootte elossa!”, Turbo sanoi iloisena, kunnes hän huomasi Maxin. “Max? Mitä sä täällä teet?” Turbo jatkoi hieman katkerana. “Usko tai älä, mut mä oon kokonaan uusi hiiri. Nää vuodet sai mut vihdoin tajuun rakkauden ja elämisen arvon”, Max sanoi, mutta hän näki Turbon ilmeestä, ettei tämä luottanut häneen. Ainakaan vielä. “Mukava nähä teitäki pitkästä aikaa”, Rontti sanoi tullessaan paikalle. Lara astui muiden takaa Rontin eteen. Rontin ilme muuttui hämmentyneeksi nähdessään tytön. “Emily? Et voi olla. Emily on kuollut”, Rontti sanoi hämmentyneenä ja katsoi Laraa. “En ole Emily. Mä oon Lara. Emily oli mun äiti”, Lara kertoi katsoen Ronttia silmiin. “Emilyn tytär? Täähän meinaa, et sä.. Sä oot mun tytär?” Rontti kysyi ihmeissään. Hän ei voinut ymmärtää. “Mä en voi ymmärtää. Miten mä en tienny?” Rontti ihmetteli. Lara kaivoi taskustaan valokuvan ja ojensi sen Rontille. “Tää oli ainoa asia mikä mulle jäi äidin kuoleman jälkeen. Mä olin vasta kolmen vanha, kun mut adoptoi mies nimeltään Shadow. Hän on aika salaperäinen tyyppi. Shadow kuitenkin kasvatti mut ja kun mä olin tarpeeksi vanha mä päätin löytää sut. Joten, tässä mä nyt oon”, Lara kertoi. Rontti ei tiennyt mitä sanoa tai tehdä, joten vaistomaisesti hän halasi Laraa. “Ehkä me jätetään noi kaks tänne juttelemaan ja lähetään me vaikka kahvilaan”, Minni sanoi ja levitti kätensä saadakseen joukon liikkeelle. “Hei, Turbo, mitäs sulle on käyny?” Jack kysyi jättäytyen taaemmas Turbon seuraan. “No, tuota, räjähys ja moottoripyörä eivät ole hyvä yhdistelmä”, Turbo vastasi. Jack vain naurahti ja piteli Turbolle ovea auki.


“No, kertokaas nytte, missä te ootte ollu? Mitä te ootte oikeen tehny?” Minni kysyi, kun he olivat saapuneet kahvilaan ja lyöttäytyneet suurimman pöydän ympärille. “Vähän sitä sun tätä”, Stella vastasi kohauttaen hartioitaan. “Esimerkiksi mitä?” Vinski kysyi. “Taisteltu rottii ja plutolaisii, raidereit ja neptuunialaisi vastaan. Pelastettu kylii, tuhottu vihollis ryhmittymii, seikkailtu ympäri Marsia ja muita planeettoja”, Jack luetteli. “Tehän ootte kerenny tehä vaikka mitä”, Minni sanoi. “Jep! Eihän meillä muuta ookkaan ollu, kuin aikaa”, Stella sanoi ja nojasi penkin selkämystä vasten. “Niinpä niin. Miks ette sitte tullu takasi, kerta teillä on ollu vaan aikaa?” Vinski kysyi. “No, se oli vähän vaikeempaa, kuin vois kuvitella, mutta ei puhuta siitä nyt. Mä ainakin haluan nyt vain nauttia tästä paluusta”, Stella sanoi ja huokaisi helpottuneesti. “Valitettavasti lepo saa nyt jäädä. Lännessä on nähty iso joukko liskoja ja kaikki apu on tarpeen”, Benjamin kertoi saapuessaan paikalle. “Kuinka paljon?” Minni kysyi ja nousi ensimmäisenä ylös. “Noin 100 ellei enemmänki”, Benjamin sanoi. “Selvä ja sit mennään”, Minni totesi ja lähti reippain askelin kohti toimistoaan. “Oh man.. Ja taas sitä mennään”, Vinski huokaisi ja nousi ylös.


Minni oli ennättänyt toimistolleen ja kiinnitti nyt asevyötään paikoilleen. Hän huomasi myös Turbon varusteet tuolillaan. Turbo ei koskaan jätä varusteitaan mun toimistoon. Minni ajatteli samalla, kun hän latasi asettaan valmiiksi. Hänen toimistonsa ovi avautui ja Turbo nilkutti sisään. Hän otti varusteitaan tuolilta. “Mitäs sä luulet tekeväs?” Minni kysyi kädet puuskassa. Turbo kääntyi katsomaan Minniä. “Emmä nyt ilman varusteita lähe kentälle”, hän tuhahti. “Hei! Sä et oo kyllä lähössä mihinkään ton jalan kanssa”, Minni sanoi tiukasti. “Mut emmä voi täälläkään istua koko päivää! Mä kaipaan toimintaa!” Turbo selitti. “Turbo mä tiedän! Mä vaan haluan varmistaa, et sä turvassa, eikä sulle tapahu mitään”, Minni sanoi ottaen samalla Turbon kädestä kiinni. “Enks mä oo yleensä se, joka huolehtii susta?” Turbo kysyi vino hymy kasvoillaan. “Ehkä, mutta nyt roolit vaihtuu joksikin aikaa. Mun pitää mennä nyt. Älä hankkiudu vaikeuksiin”, Minni sanoi ja antoi suukon Turbon poskelle. Sen jälkeen kenraali lähti ja jätti Turbon yksin toimistoon. Oo varovainen. Turbo ajatteli katsoessaan toimiston ovelta Minnin perään.


Pari tuntia myöhemmin Vinski saapui juosten komentokeskukseen. “Turbo! Onks kukaan nähnyt Turboa?” hän kyseli hengästyneenä. “Vinski, mikä hätänä?” Turbo kysyi nilkuttaen Vinskin luo. “Minni.. Minni sai osuman”, Vinski kertoi yrittäen samalla tasata hengitystään. “Mitä? Missä hän on? Mitä tapahtui?” Turbo kyseli huolissaan. “Me taisteltiin ja juuri, kun oltiin lopettamassa joku ampui Minniä. Hänet vietiin sairaalaan ja mut käskettiin kertoo sulle”, Vinski selitti. “Sairaalaan? Onks tääl semmonenki?” Turbo kysyi. “No on on! Tuu nyt nii mennään!” Vinski sanoi ja lähti opastamaan Turboa sairaalalle.


He pääsivät perille ja tuttu lääkäri odotti heitä aulassa, Miri. Miri oli Turbolle tuttu jo vuosien takaa. “Ah, te tulitte”, Miri sanoi lempeästi. “Onko Minni kunnossa?” Turbo kysyi edelleen huolissaan. “Juuri nyt kaikki on kunnossa. Seuraa minua, niin näytän missä hän on. Samalla kerron tarkemmin tilanteen”, Miri sanoi. “Vinski, mee takas komentokeskukselle ja käske Benjamin ottaa ohjat”, Turbo kehotti. Vinski nyökkäsi ja lähti takaisin. Turbo ja Miri puolestaan lähtivät kävelemään yhtä käytävää pitkin. “Eli, Minni tuotiin noin puoli tuntia sitten. Hänellä oli ampumahaava vasemmalla alavatsan ja kyljen välissä. Haava ei kuitenkaan ollut niin syvä, että se olisi aiheuttanut mitään vakavaa. Hän oli kuitenkin menettänyt niin paljon verta, että hän menetti tajuntansa sisälle päästyään. Tällä hetkellä hän on edelleen tajuttomana, mutta voit mennä katsomaan häntä, kunhan vain ilmoitat, jos hän herää”, Miri kertoi hymyillen ja avasi huoneen oven. “Kerron kyllä, ja kiitos Miri”, Turbo sanoi ja astui huoneeseen. Miri hymyili ja sulki oven. Turbo nilkutti valkoisen sairaalasängyn luo ja istui sen reunalle. Hän asetti keppinsä nojaamaan sängyn vieressä olevan pöydän kulmaa vasten. Tämän jälkeen hän otti varovasti Minnin kädestä kiinni ja silitti hänen kämmenselkää. Minnillä oli toisessa kädessään tippa ja letku joka johti puolillaan olevaan veripussiin. Turbosta oli hienoa, että vielä löytyi niitä jotka olivat valmiita luovuttamaan omaa vertansa muiden vuoksi. Turbo itse oli myös aikoinaan luovuttanut verta ja sai myöhemmin tietää, että hänen verellään oli pelastettu erään sotilaan henki. Nyt Turboa kuitenkin suorastaan ärsytti. Hän vihasi tällaisia tilanteita, missä hän oli suorastaan avuton, eikä pystynyt auttamaan millään tavalla. Turbo kuitenkin tiesi, ettei hän voinut, kuin odottaa Minnin heräävän. Hän tiesi myös sen, että siinä saattoi kestää ja sen, että siitä tulisi varmasti tuskallisen pitkä odotus.


Muutama tunti myöhemmin Rontti ja Bella olivat matkalla katsomaan Minniä. “Onks Minnistä kuulunut mitään?” Bella kysyi huolissaan Rontilta. “Kuulemma edelleen tajuttomana, mutta muute kunnossa”, Rontti vastasi ja avasi oven. “Mä vaan toivon, että ne liskot jättäis meijät jo rauhaan”, Bella sanoi alakuloisena. “Mäkin toivon sitä. Me ollaan nyt perillä”, Rontti vastasi ja avasi huoneen oven. He näkivät Turbon istuvan edelleen sängyn reunalla pidellen Minnin kättä. “Hei. Ooksä ollu kauanki täällä?” Rontti kysyi tullessaan lähemmäksi. Hän asetti kätensä Turbon olkapäälle. “Mä tulin heti, kun mä kuulin, mitä oli tapahtunut. Mä taidan nyt kuitenki lähtä”, Turbo selitti, eikä katsonutkaan Ronttia, vaan otti keppinsä ja nousi ylös. Bella näki Turbon punertavat silmät, mutta ei sanonut mitään. Vasta, kun Turbo oli lähtenyt hän sanoi: “Turbo näytti siltä, kuin hän olisi itkenyt.” “Enpä kyllä yhtään ihmettele vaikka oiski. Tää otti varmasti koville”, Rontti vastasi. Bella istui sängyn laidalle ja piteli Minniä kädestä. Samassa Bella tunsi, kuinka Minni liikautti kättään. Bella kohotti katseensa Minniin ja näki, kuinka tämä raotti silmiään. “Hei. Sä heräsit”, Bella sanoi hymyillen. “Mä käyn ilmottaa Mirille”, Rontti sanoi ja poistui huoneesta. “Missä Turbo?” Minni kysyi kuivalla ja karhealla äänellä. “Turbo lähti äsken ja Miri tulee kohta”, Bella vastasi ja silitti Minnin kättä. “Mä kuulinki, että meidän toipilas on herännyt. Mikäs on olo?” Miri kysyi hetken päästä saapuessaan paikalle Rontti perässään. “Muuten hyvä, mutta suuta kuivaa”, Minni sanoi. “Ehkä tää auttaa”, Rontti sanoi ja ojensi pahvisen mukin Minnille. “Kiitos”, Minni sanoi ja otti kupin vastaan. Juotuaan veden hän kysyi: “Kauanko mä oon ollu tääl?” “Kohta kuusi tuntia. Koska haava ei ollut hirveän syvä ja sä näytät voivan hyvin, niin sä pääset jo huomenna pois. Nyt sun pitää vain levätä”, Miri sanoi ja tarkista vielä, että kaikki oli kunnossa. “Mä tulen aamulla päästämään sut pois. Teidän kahdenkin pitäisi piakkoin lähtä. Vierailuaika päättyy pian. Nähdään aamulla”, Miri sanoi hymyillen ja poistui paikalta. “Mäkin taidan jo lähtä. Tuuksä?” Rontti kysyi Bellalta. “Mee sä jo. Mä tuun kohta”, Bella vastasi. Rontti nyökkäsi ja lähti itsekin. “Onks kaikki hyvin?” Minni kysyi. “On, mut Turbolla ei taida olla. Se näytti siltä, kuin se ois itkeny”, Bella kertoi ja silitti ystävänsä kättä. “Musta vähän tuntuu, et Turboa harmittaa, kun hän ei pääse kentälle jalkansa takia”, Minni selitti. “Mun mielestä sillä painaa jokin muukin, kuin pelkkä jalka. Sun pitäis puhuu sille”, Bella sanoi. “Niin mä aijonki puhuu. Mites Rontti ja Lara?” Minni kysyi. “Ihan hyvin. Ne juttelivat monta tuntia ja nyt ne taitaa olla hyvissä väleissä, mut mä lähen nyt”, Bella sanoi ja nousi ylös. Ovella hän sanoi vielä: “Hyvää yötä Minni.” “Hyvää yötä Bella”, Minni vastasi hymyillen. Kun Bella oli lähtenyt Minni huokaisi syvään ja yritti nukkua. Hän ei kuitenkaan onnistunut siinä, koska hän ajatteli Turboa. Hän tiesi, että hänen pitäisi puhua Turbon kanssa seuraavana päivänä. Lopulta Minni sai nukuttua noin viisi tuntia, ennen kuin Miri tuli herättämään hänet. “Hyvää huomenta! Nukuitko hyvin?” Miri kysyi hyväntuulisena. “Niin ja näin. Suurin osa ajasta meni ajatellessa”, Minni vastasi ja nousi istumaan. “No hyvä, että sait edes vähän unta”, Miri sanoi ja irrotti letkut Minnistä. Hetken päästä Minni oli valmista lähtemään. “Sä voit nyt lähtä. Muista kuitenkin olla rasittamatta itseäs, ettei haava aukea”, Miri muistutti vielä pääaulassa. “Muistan muistan. Kiitos vielä Miri”, Minni sanoi ja halasi vanhaa naislääkäriä. “Eipä mitään Minni”, Miri vastasi hymyillen. Minni vilkutti vielä ovelta, ennen lähtöään.


Noin vartin päästä Minni pääsi armeijalle. Hän oli saanut Rontilta viestin, jossa hänet oltiin käsketty kahvilaan. Minni käveli siis kahvilalle ja suoraan ystäviensä luo. “Hyvä, et sä oot kunnossa”, Santtu sanoi halaten Minniä. “Kunnos joo, mutta kentälle ei oo asiaa. Mis Turbo?” Minni kysyi istuessaan alas. “Ei oo näkyny eilisen jälkee”, Rontti kertoi. “Se ei ees tullu nukkumaan”, Moto sanoi. “Eikä sitä oo näkyny nyt aamullakaan”, Vinski jatkoi. “Mihin se on oikeen kadonnu?” Minni ihmetteli. “Turbo oli aika murheellisen näkönen eilen. Toivottavasti se ei oo tehny mitään typerää”, Bella toivoi. “Tuskin on. Ei ois yhtään Turbon tapasta”, Rontti sanoi. “Ehkä se on menny mun kämpille”, Minni ehdotti. “Ehkä”, Rontti vastasi. “Mä lähen kattoon. Nähään myöhemmin”, Minni sanoi ja lähti.


Minni saapui asunnolleen, mutta se oli tyhjä. Ainoa asia mitä hän löysi oli Turbon asevyö ja kasa valokuvia hänestä ja Turbosta. Mennessään pieneen makuuhuoneeseen hän tajusi, että Turbo oli yöpynyt siellä, koska sänky oli jätetty petaamatta. Minni palasi takaisin ensimmäiseen huoneeseen, jossa oli olohuone ja keittiö yhdistettynä. Hän istui pöytänsä ääreen ja katsoi ikkunasta ulos. “Turbo missä sä oikeen olet?” hän kysyi huokaisten.


Kun päivä alkoi kääntyä iltaan Minni palasi kämpälleen. Hän oli ollut armeijalla viimeiset neljä tuntia. Minni otti kenkänsä jaloistaan ja ripusti takkinsa naulakkoon. Huokaisten hän lysähti sohvalle ja avasi television. Hän selasi kanavia, mutta ei löytänyt mitään mielenkiintoista, joten hän sammutti television ja käveli jääkaapille. Jääkaappi osoittautui kuitenkin tyhjäksi. Minni kuuli oven avautuvan takanaan. Kun hän kääntyi katsomaan hän näki Turbon. “Missä sää oot oikeen ollu? Mä olin huolissani!” Minni sanoi ja sulki jääkaapin. Turbo ei sanonut mitään, vaan sulki ulko-oven ja ripusti takkinsa naulakkoon. “Turbo puhu mulle”, Minni pyysi ja käveli Turbon luo. “Sä oot näköjään päässy kotiin. Hyvä”, Turbo sanoi ja nilkutti keittiöön. Minni haistoi alkoholin Turbon hengityksestä. “Ooksä juonu?” hän kysyi kädet puuskassa Turbolta joka sulki juuri jääkapin. “Ehkä vähän”, Turbo vastasi. “Mikä sua vaivaa? Sä et käyttäydy normaalisti”, Minni sanoi huolestuneesti. “Ei mua mikään vaivaa”, Turbo vastasi ja oli jo menossa sohvan luo, mutta Minni pysäytti hänet. “Turbo, mä nään, että kaikki ei oo kunnossa. Sä tiiät kyllä, että mulle voit puhuu koska vaan”, Minni muistutti pitäen Turbon käsistä kiinni. Turbo päästi kepeistään irti ja antoi niiden kaatua lattialle. Hän halasi Minniä tiukasti ja Minni painoi päänsä Turbon olkaa vasten. “Musta vaan tuntuu, et mä oon ihan hyödytön. Mä en voi tehä mitään tän mun jalan takia. Eilenki mä vaan istuin yli viisi tuntia sairaalalla sun sängyn reunalla, enkä mä voinut tehä mitää! Mä oisin halunnut auttaa, mutta mä en tiennyt miten, enkä mä ois ees voinu. Sen jälkeen mä palasin armeijalle, mutta Benjamin käski mun mennä nukkumaan… Mä tulin tänne ja heti aamusta mä menin tapaamaan Tomia, kun en mä sitä oo nähny vuosiin. Mä taisin ottaa muutaman, mutta Tomin ansiosta mä en kerennyt juoda liikaa. Sen jälkeen mä tulin tänne”, Turbo kertoi. “Turbo kulta. Sä et oo hyödytön. Me tarvitaan sua armeijalla. Olisi sulla jalka paketissa tai ei. Se, että mä kiellän sua tulemasta kentälle ei meinaa sitä, että sä oisit hyödytön. Mä en vaan halua, että sä satut itteäs enempää, koska mä rakastan sua ja mä myös välitän susta”, Minni kertoi katsoen Turboa suoraan silmiin. “Mä ymmärrän. Mä vaan haluan tehä jotain muutakin, kuin istua sun toimistossa tai seurata vierestä, kun muut tekee töitä”, Turbo sanoi silittäen Minnin poskea. “Sovitaanko niin, että niin kauan, kun sulla on kepit sä saat tehä töitä, kunhan sä et mene kentälle tai rasita ittees liikaa. Okei?” Minni ehdotti. Turbo nyökkäsi vastaukseksi. “Hyvä. Se on sit sovittu”, Minni sanoi ja antoi suukon Turbolle. Minni nosti Turbon kepit ja antoi ne takaisin tälle. “Mennään nyt vaan nukkumaan. Ellei sua niin ainakin mua väsyttää ihan sikana”, Minni sanoi haukotellen makeasti. “Ehkä se on hyvä ajatus”, Turbo sanoi hymyillen.


Hetkeä myöhemmin Turbo ja Minni makasivat aivan vieretysten Minnin sängyllä. Sänky, kun oli yhden hengen sänky, niin ei siellä paljoa tilaa ole. Turbo silitti Minnin kylkeä ja Minni itse oli lähellä nukahtamista. Hän kuitenkin säpsähti tuntiessaan Turbon käden haavansa päällä. “Mitä nyt? Sattuko sua?” Turbo kysyi ja veti kätensä pois Minnin kyljeltä. “No se haava on aika herkkä vielä”, Minni sanoi ja asetti Turbon käden takaisin, mutta vain kauemmas haavastaan. “Oothan sä nyt varmasti kunnossa?” Turbo kysyi vielä. “Olen olen. Nuku nyt vaan. Hyvää yötä rakas”, Minni sanoi ja painoi päänsä Turbon rintaa vasten. “Hyvää yötä rakas”, Turbo vastasi hymyillen ja sammutti yöpöydällä olevan lampun.

A/N: Tästä tuli sitte pitempi kuin mitä yleensä Rolling Eyes . No, kun idea syntyy, se pitää myös toteuttaa Wink . Toivottavasti pidätte Smile

_________________
"Räjäytetään ovi auki, pannaan kalusto remonttiin ja paiskataan Nuikki päin seinää!"~Vinski


Viimeinen muokkaaja, Puvitsu pvm Ke Helmi 01 2017, 14:40, muokattu 1 kertaa
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Prätkämimmi



Viestien lukumäärä : 2733
Join date : 18.01.2015

ViestiAihe: Vs: Totta vai Tarua? K15   Ke Helmi 01 2017, 07:12

Tää pätkä oli todella hyvä Rolling Eyes. Jatka pian pliis.
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Puvitsu



Viestien lukumäärä : 199
Join date : 02.08.2015
Paikkakunta : oulu

ViestiAihe: Vs: Totta vai Tarua? K15   To Helmi 02 2017, 07:27

Kiitoksia prätkämimmi Smile ja nyt itse asiaan; Mä haluaisin nyt kysyä, että mitä TE haluatte vielä tässä sarjassa tapahtuvan? Nimittäin, homma on nyt edennyt siihen pisteeseen, mä olen alkanut jo suunnitella viimeisiä osia tähän sarjaan. Tarkoituksena olisi kirjoittaa vielä maximissaan 5osaa. Joten, jos teillä on jotain josta haluatte lukea tän tarinan suhteen niin kertokaa toki ideanne tänne kommenteihin niin yritän usuttaa ne jotenkin tarinaan mukaan Wink. Ei mulla muuta, hyvää päivänjatkoa kaikille Smile

_________________
"Räjäytetään ovi auki, pannaan kalusto remonttiin ja paiskataan Nuikki päin seinää!"~Vinski
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Prätkämimmi



Viestien lukumäärä : 2733
Join date : 18.01.2015

ViestiAihe: Vs: Totta vai Tarua? K15   To Helmi 02 2017, 07:43

No musta ois aika coolia jos Frank tekis paluun, vaik silleen et viimeinen matsi sitä liskojen johtajaa vastaan ja Moto ottaa aika ilkeesti osumaa. Samanalainen tilanne kuin Kaunottaren ja hirviön lopussa paitsi et Frank pelastaa Moton hengen eikä kirousta murtava suudelma. Smile
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Sponsored content




ViestiAihe: Vs: Totta vai Tarua? K15   

Takaisin alkuun Siirry alas
 
Totta vai Tarua? K15
Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Takaisin alkuun 
Sivu 2 / 2Siirry sivulle : Edellinen  1, 2

Oikeudet tällä foorumilla:Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa
Last Chance Garage :: Fanfiction ja fanitaide :: Prätkähiiritarinat K15-K18-
Siirry: