Joulun taikaa K13

Joulun taikaa

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Title: Joulun taikaa
Author: Puvitsu
Genre: Fluff, Humor
Rating: K13
Pairing: Turbo/Minni, Moto/OC, Vinski/Santtu
Disclaimer: En omista prätkähiiriä. Omistan vain taustalla vipeltävät omat hahmoni. En saa tästä myöskään rahaa. En senttiäkään.
Summary: Joulun viettoa Chicagossa.
------------------------------------------------
Osa 1: Joulusiivousta

Chicagossa kävi kuhina. Ihmiset valmistautuivat jouluun. Jouluaattoon oli enää tasan seitsemän päivää. Myös Santun korjaamolla valmistauduttiin joulun viettoon. Tänään oli kuitenkin päivä josta meidän sankari kolmikkomme ei ollut niinkään innostunut. “Siivouspäivä!” Santtu huudahti iloisena samalla kun hän työnsi läjän siivousvälineitä keskelle lattiaa. “Kultsi onks pakko jos ei halua?” Vinski kysyi innottomasti Santun siivous ideasta. “Kyllä! Nyt tehdään oikeen kunnon joulusiivous! Ja että olis kaikille reilua me arvotaan mitä kukanenki tekee”, Santtu sanoi ja heilutti pientä violettia pussia kädessään. Turbo nosti ekan lapun ja luki sen ääneen: “Ullakko.” “Eli sä saat tutkia ullakon ja päättää mitä säästetään ja mitä ei. Mun pitää tietty nähä ensin ennen kuin heität mitään pois”, Santtu neuvoi ja Turbo nyökkäsi. Moto nosti lapun jossa luki keittiö ja Vinskin lapussa luki kylpyhuone ja vessa. “Sun pitää siivota keittiö ja Vinski siivoaa kylppärin ja vessan”, Santtu neuvoi. “Oh man! Miks mä saan aina kaikki likaset hommat!” Vinski valitti. “Oisit onneline siitä et ne on kuiteski vaan Santun kylppäri ja vessa eikä Leipiksen”, Turbo sanoi ja hän sekä Moto naurahtivat ajatuksesta Vinski kuuraamassa Leipiksen vessaa. “Heko heko”, Vinski sanoi eikä häntä kyllä huvittanut yhtään se ajatus.

Santtu oli siivoamassa omaa huonettaan, kunnes hän kuuli kolme aivastusta ja kovan tömähdyksen. Hän meni ovelleen, avasi sen ja näki Turbon istuvan keskellä lattiaa hieroen samalla päätään. Turbo huomasi Santun ja kääntyi katsomaan tätä. “Siel oli enemmän pölyä kuin mä luulin ja pöly saa mut helposti aivastelemaan”, Turbo selitti ja nousi ylös. “Vai niin. Oohan varovainen, ettet putoa uudelleen", Santtu sanoi ja meni takasin huoneeseensa. Suljettuaan oven hän kuuli kuinka Turbo aivasti vielä kerran. Santtu vain pudisteli huvittuneena päätään.

Samaan aikaan Vinski oli siivoamassa vessaa. Santtu oli neuvonut häntä avaamaan käsienpesualtaan hana ja painamaan sitten pienen käsisuihkun kahvasta niin hän pystyisi käyttämään käsisuihkua apunaan. Vinski avasi hanan ja otti käsisuihkun telineestään. Hän painoi varovasti kahvasta osoittaen suihkulla kohti lavuaaria, mutta mitään ei tapahtunut. Vinski käänsi suihkun itseensä päin ja kokeili uudestaan, mutta mitään ei tapahtunut. “Toimi nyt!” Vinski ärisi suihkulle ja paineli kahvasta, kunnes se alkoikin toimia ja kasteli samalla Vinskin. “Hienoa! Tosi mahtavaa!” Vinski murahteli ravistellen samalla päätään onnistuen kastelemaan viereiset seinät siinä samalla.

Moto puolestaan oli keittiössä järjestelemässä kaappeja. Hän oli löytänyt Santun elintarvikevärit ja huomannut, että niiden korkit oli sekaisin. Sinisellä värillä oli punainen korkki ja toisinpäin. Hän avasi jokaisen pienen pullon ja onnistui kaatamaan punaisen värin. Kun hän nosti sen pystyyn hänen sormet värjäytyi punaisiksi ja kaatoi samalla keltaisen värin ja sitä roiskui hänen vatsalleen. Hän sai kuitenkin kaikkiin pulloihin oikean väriset korkit, mutta kun hän avasi kaapin oven laittaakseen ne paikoilleen jauhopussi tippui hänen päälleen. Nyt Moto oli sekä elintarvikevärien että jauhojen peitossa.

Kun Santtu oli valmis ja meni keittiöön katsomaan oliko jätkät jo valmiina hän ei voinut olla nauramatta nähdessään kolmikon istumassa pöydän ääressän. Hän kävi nopeasti hakemassa kameran ja otti kuvan kolmikosta. Vinski oli edelleen hiukan märkä käsisuihkun jäljiltä, Moto oli elintarvikevärien ja jauhojen peitossa ja Turbo oli pölyn peitossa ja hän piti nenäliinapakettia visusti lähellään. Santtu ei voinut lopettaa nauramistaan. “Mitä sä siinä kikatat? Tään on vakava juttu”, Vinski murahti kädet puuskassa. “Näkisittepä itsenne! Te ootte vaan niin huvittavan näköisiä! Lopetetaanks tältä päivältä vai haluaako joku vielä jatkaa?” Santtu kysyi huvittuneena. “Lopetetaan!” jätkät vastasivat kuin yhdestä suusta ja se sai Santun vain jatkamaan nauramista.

Kun jokainen oli käynyt suihkussa he istuivat olohuoneen sohvalle kuumien teemukien kanssa ja aikoivat katsoa leffa, kunnes yhtäkkiä koko talo pimeni. “Sähköt meni”, Santtu totesi, laski kuppinsa pöydälle ja nousi ylös. “Näköjään ei sitten katsota leffaa", Turbo sanoi ja toisti Santun liikkeet. “Jos mä haen ullakolta lautapelejä käykää te ettiin kellarista kynttilöitä”, Santtu sanoi ja lähti yläkertaa kohti tai ainakin yritti. Kukaan ei oikeastaan nähnyt eteensä, koska oli niin pimeää.

Jätkät löysivät kuitenkin kellariin nopeasti. He alkoivat etsiä kynttilöitä keskeltä pimeyttä eivätkä kuulleet kuinka ulko-ovi avautui. Rontti, Minni ja Miikhali olivat tulleet Chicagoon viettämään joulua. He yllättyivät suuresti, kun missään ei ollut valoja eikä ketään näkynyt missään. Kun he kuulivat ääniä kellarista he menivät sinne katsomaan, mitä oli tekeillä.

“Au! Varo häntää!” Vinski huudahti tuntiessaan jonkun astuvan hänen häntänsä päälle. “Sori Vincent”, Moto vastasi ja siirtyi pois Vinskin hännän päältä. Turbo puolestaan törmäsi johonkin. Hän luuli törmänneensä Vinskiin, joten hän sanoi: “Vincent sä seisot nyt vähän väärässä paikassa.” Turbo sai kuitenkin yllättävän vastauksen. “Ai, pitääks mun sitte siirtyä?” Minnin ääni vastasi ja samassa joku osoitti Turboa taskulampulla. Turbo peitti silmänsä kirkkaalta valolta kunnes hän tottui siihen ja näki Minnin seisovan hänen edessään Rontti ja Miikhali takanaan. “Minni”, Turbo sanoi ja nappasi Minnin syleilyynsä ja hukutti tämän suudelmiin. “Öh.. Ikävä pilata tämä herkkä hetkenne, mut mentäiskö takas olohuoneeseen? Kynttilät löytyi”, Moto sanoi. “Hyvä idea”, Minni totesi irtauduttuaan Turbosta.

Santtu oli jo tullut takaisin ja Bella oli tullut myös käymään. “Bella. Sä tulit sittenki”, Moto sanoi ja laski kynttilät pöydälle. “Tottakai tulin”, Bella vastasi ja antoi suukon Motolle. Santtu halasi Minniä ja sytytti sitten kynttilät. “Mä käyn hakeen teetä teillekkin. Palaan pian”, Santtu sanoi ja katosi keittiön puolelle. “No kertokaas, mitä te teette täällä?” Turbo kysyi ja istahti sohvalle. Minni istui hänen viereensä ja vastasi: “Me aateltiin tulla viettään joulu tänne.” “Jep. Saadaan meki pitää vähän lomaa”, Rontti sanoi ja otti paikan nojatuolista. “Varsinki nyt ku me ollaan voitolla”, Miikhali totesi ja istui Vinskin viereen lattialle. “Ollanks me voittamassa?” Turbo kysyi innoissaan Minniltä joka oli painautunut häntä vasten. “No sanotaanko, että ainakin meillä menee paremmin kuin vuosi sitten”, Minni vastasi ja katsoi Turboa hymyillen. “Sepä hyvä. Meilläkin on jo suunnitelma Leipistä varten. Luulisin, et noin kuukaus tai kaks niin me päästään takasi kotiin”, Turbo sanoi ja hymyili. “Niinkö pian?” Santun huolestunut ääni kuului keittiön oven luota. Santtu tuli huoneeseen, ojensi vieraille kupit ja otti paikan Vinskin vierestä lattialla samalla sanoen: “Mulla tulee kyllä ikävä teitä.” “Kultsi ei me vielä olla menossa mihinkää”, Vinski sanoi ja vetäisi Santun lähelleen. “Niin.. Kuka haluaa pelata Afrikan tähteä?” Santtu kysyi vaihtaakseen aihetta.

A/N: Tällanen sitte tällä kertaa Smile

. Tää on siis ykkösosa mun joulu stooria Rolling Eyes

. Mitä tykkäätte? Seuraavassa osassa päästään sitten kuulemaan totuuksia ja joku saa lumipesun Razz

Tää oli totaalisen hauska pätkä Smile

. Sä oot tosi hyvä. Jatka pian pliis.

Joulun taikaa

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Osa 2: Totuus vai tehtävä?

Pelaaminen kelpasi kaikille. He kerkesivät pelata kynttilöiden valossa muutaman kierroksen Afrikan tähteä, kunnes joku keksi, että he voisivat olla totuutta ja tehtävää. “Mikä ois hyvä rangaistus, jos ei suostu kertoon ja tekeen?” Santtu kysyi ja näki, että Vinskillä oli heti idea. “Mä tiiän!” Vinski ilmoitti, mutta ennen kuin hän kerkesi kertoa sitä Rontti kommentoi: “Ou nou. Lumipallo sai idean!” “Heko heko, mut se idea. Rangaistuksena olisi, et joutuis mennä ulos lumihankeen ja muut sais antaa sille lumipesun”, Vinski kertoi. “Sä tiiät, et mä vihaan lunta”, Minni mutisi eikä ollut yhtään iloinen Vinskin ideasta. “Mun mielestä se on hyvä idea. Jos kellään ei ole sitä vastaan, niin otetaanko se rangaistukseksi?” Santtu kysyi, mutta kukaan ei vastannut. “Hiljaisuus on myöntymisen merkki, no, jos mä aloitan. Bella, totuus vai tehtävä?” Santtu kysyi Bellalta. “Totuus”, Bella vastasi. Santtu mietti hetken kunnes keksi: “Mikä on sun viimesin muisto Marsista?” “Ouh, varmaan se, kun me oltiin pakkaamas meidän tavaroita ja aurinko alkoi just laskea. Eli Marsin auringonlasku. Mun vuoro. Vinski, totuus vai tehtävä?” Bella kysyi ja käänsi katseensa Vinskiin. “Tehtävä”, Vinski intoili. “No ootas hetki. Santtu, onks sulla kanelia?” Bella kysyi noustessaan ylös. “On. Uunin yläpuolella”, Santtu neuvoi hieman ihmeissään. Bella katosi keittiöön.

Bella palasi hetken päästä mukin kanssa takaisin. “Jos sä tän saat juotua, niin mä oon kyllä ihmeissäni”, Bella naurahti, ojensi Vinskille mukin ja istui paikoilleen häijy hymy kasvoillaan. Vinski haistoi tummaa liuosta ja se sai hänet aivastamaan. “Mitä tää oikeen on?” Vinski kysyi ja aivasti uudestaan. “Mä kerron sitte, ku sä oot juonu ton”, Bella totesi. Vinski huokaisi ja joi kupin tyhjäksi yhdellä kulauksella. Nielaistuaan sen hän juoksi keittiöön. Bella nauroi lattialla vedet silmissään. “Mitä sä teit Vinskille?” Moto kysyi ja Bella kertoi: “Mä ja äiti tehtiin toi pila isälle joka joulu. Siin on glögiä, reilusti chiliä ja kanelia.”

Hetken päästä Vinski tuli takaisin silmät vuotaen. “Mä en anna sun enää ikinä tehä mulle mitään”, hän mutisi Bellalle kuivaten silmiään samalla. Kaikki nauroivat sille, kunnes Vinski oli valmis jatkamaan. “Totuus vai tehtävä, Turbo?” Vinski kysyi. “Totuus”, Turbo vastasi ja pelkäsi, mitä kaikkea Vinski voisikaan kysyä. “No nyt sä voitkin kertoa meille kaikille, kuka on Nina?” Vinski kysyi ja virnisti tietäen jo valmiiksi vastauksen tähän. “Hän on, no, mun exä ja nykyään mun hyvä ystävä”, Turbo selitti hieman hermostuneesti odottaen Minnin reaktiota, mutta sitä ei koskaan tullut. “Santtu, totuus vai tehtävä?” Turbo kysyi äkkiä vaihtaakseen aihetta. “Mäkin otan totuuden”, Santtu vastasi. “Sä oot sanonut, et sä oot tehnyt joskus teininä jotain rikollista, mitä?”Turbo kysyi ja Santtu punastui hiukan. “No, tuota, mä saatoin hajottaa yhen prätkäliikkeen kalleimman pyörän”, Santtu myönsi häpeissään. “Oikeesti? Kuinka kalliin? Jäiksä kiinni?” Vinski kyseli. “Se pyörä makso kymppitonnin ja en jäänyt kiinni”, Santtu vastasi. “Cool!” Vinski huudahti ja Santtu pyöräytti silmiään ja kysyi: “Moto, totuus vai tehtävä?” “Jatketaan totuudella”, Moto vastasi. “Mitä sä ajattelit ekana, kun sä näit Bellan ekaa kertaa?” Santtu kysyi. “Öö.. Mä luulin eka nähneeni harhoja tai vähintäänki enkelin..” Moto myönsi punastuen, mutta sai sitten suukon ja hymyn Bellalta. “Totuus vai tehtävä, Miikhali?” Moto kysyi. “Tehtävä”, Miikhali sanoi innoissaan. “Sun pitää roikkua pää alaspäin tuossa putkessa kierroksen loppuun asti”, Moto sanoi ja osoitti katonrajassa olevaa putkea. “Oh man”, Miikhali huokaisi ja hyppäsi napaten putkesta kiinni. Hän kääntyi ylösalaisin ja roikkui nyt putkessa pelkästään jalkojensa ja häntänsä varassa. “Rontti, totuus vai tehtävä?” Miikhali kysyi. “Totuudella mennään”, Rontti totesi. “Kerro siitä Emilystä, millanen se oli?” Miikhali kysyi. “Kaunis, suorastaan kuin enkeli. Kaikki mitä naiselta voi toivoa. Ehkä joskus vielä kerron enemmänkin. Minni, totuus vai tehtävä?” Rontti kysyi. “Tehtävä”, Minni vastasi ja katui valintaansa nähdessään Rontin ilmeen. “Nyt sä voitkin sitte kertoa Turbolle sen mitä kerroit mulle tänään aamulla”, Rontti sanoi viaton hymy kasvoillaan. “En kyllä kerro!” Minni totesi ja tajusi vasta sitten mitä tuleman piti. “Lumipesun aika!” Vinski ja Santtu huudahtivat yhtä aikaa. “Ei, ei, ei! Mä vihaan lunta!” Minni vastusteli, mutta muut olivat toista mieltä. “Sori, mut se kuuluu peliin”, Turbo sanoi eikä voinut olla naurahtamatta. Hän nosti Minnin syliinsä ja kantoi tämän ulos. “Mä vihaan lunta”, Minni toisti, mutta oli jo liian myöhäistä sanoa vastaan. Turbo laski Minnin lumihankeen ja samantien muut lähes hautasivat hänet lumella. Minni ponnahti äkkiä ylös lumihangesta ja juoksi ovea kohti. Muut nauroivat, jopa Santtu joka ojensi Minnille viltin ovella.

He palasivat sisälle ja Minni kääriytyä vilttiin. Turbo tuli hänen luokseen ja halasi Minniä takaapäin. “Älä huoli. Kohta mennään nukkumaan”, Turbo kuiskasi. “Luojan kiitos. Mä en jaksa enää yhtäkään Vinskin tai Rontin temppua”, Minni kuiskasi takaisin. “Tekisitksä mulle palveluksen?” hän jatkoi vielä ja katsoi Turboa. “Toki. Mitä?” Turbo kysyi ja Minni kuiskasi jotain hänen korvaansa.

He istuivat takaisin lattialle ja Miikhali sai tulla alas. “Mihin Turbo meni?” Vinski kysyi huomatessaan Turbon puuttuvan. “Se tulee kohta”, Minni vastasi. “No, jatketaanko me, vai?” Rontti kysyi ja kaikki vilkaisivat toisiaan. “Ehkä me lopetetaan tähän”, Santtu sanoi ja näki Turbon takaovella. Turbo nosti sormensa suunsa eteen, ettei Santtu sanoisi mitään. Turbo hiipi Vinskin taakse ja tiputti sitten pienen lumikasan Vinskin päähän. “Ää! Kylmää!” Vinski huudahti ja juoksi taas keittiöön. Kaikki nauroivat ja Minni varmasti kaikista makeiten.

Kaikki päättivät jäädä Santulle yöksi. Vinski nukkui Santun kanssa Santun huoneessa, Moto nukkui Bellan kanssa sohvalla, Rontti nukahti nojatuoliin, Miikhali lattialle ja Turbo ja Minni nukkuivat vierashuoneessa. Minni heräsi keskellä yötä kuullessaan ääntä ulkoa. “Turbo, herää. Mä taisin kuulla jotain ulkoa”, Minni kuiskasi ja ravisteli Turboa olkapäästä. Turbo nukkui mahallaan molemmat kädet tyynyn alla, eikä herännyt. “Turbo!” Minni huutokuiskasi ja sai vihdoin Turbon huomion. “Hmmh? Sanoitko jotain?” Turbo kysyi unisesti eikä avannut silmiään. “Joo. Mä kuulin ääntä ulkoa”, Minni toisti ja nousi istumaan. “Katotaan sit huomenna, jos me löydetään jotain jälkiä.. Nuku nyt”, Turbo mutisi ja nukahti uudestaan. Minni huokaisi ja kävi selälleen makaamaan. Hän kääntyi kyljelleen ja katsoi nukkuvaa Turboa. Minni ei voinut kuin hymyillä. Turbo tunsi kuinka joku tuijotti häntä ja avasi toisen silmänsä kohdaten samalla hymyilevän Minnin. “Mikäs nyt hymyilyttää?” Turbo kysyi unisena. “Sä”, Minni sanoi edelleen hymyillen. Turbo sulki silmänsä ja vetäisi Minnin lähelleen. Molemmat nukahtivat lopulta, eikä kumpikaan enää herännyt sinä yönä.

A/N: Tällasta nyt tällä kertaa Smile

. Jäi vähän lyhyeks. Nyt mä kuitenkin menen nukkumaan joten hyvää yötä Smile

Tää oli tosi hauska pätkä Smile

. Jatka pian pliis.